Mielen päällä 2017

Mielen päällä 2017

Tässä sitä taas ollaan: vuosi lähenee loppuaan ja seuraava tekee tuloaan. Elokuvavuosi ei ole ainakaan pikaisella pohdinnalla tuntunut erityisen elähdyttävältä, mutta muuten elämme totisesti niin sanotusti mielenkiintoisia aikoja. Trumpin ensimmäinen vuosi presidenttinä on osaltaan kirittänyt keskusteluja rasismista, eriarvoisuudesta ja seksismistä, sanalla tiivistäen rakenteista. Myös taiteen ja viihteen piirissä on puhuttu entistä näkyvämmin rodullistamisesta ja kulttuurisesta […]

Synkistellen

Synkistellen

Tanskalainen ja norjalainen sarjatarjonta ovat tulleet viime vuosina tutuiksi, mutta Netflixin tuottama Dark on oiva esimerkki siitä, että Saksassakin osataan. Tuotantoarvoiltaan scifi-trilleri pärjää mille tahansa kansainvälisille tuotannoille, eikä yleisfiilis ole mitenkään leimallisesti saksalainen, mutta Dark on joka tapauksessa virkistävä ei-englanninkielinen poikkeus. Ehkä vanhoista ketuista tai Grimmin veljesten synkistä saduista voi etsiä viitteitä, jos välttämättä jotain […]

Ei hymyilytä

Ei hymyilytä

Spike Leen samannimiseen kasarielokuvaan pohjautuva She’s Gotta Have It on kiinnostava veto Netflixiltä ja jotenkin jo kuusikymppiseksi ehtineeltä ohjaajalta itseltään. Leen artsusti mustavalkoinen debyyttipitkä 30 vuoden takaa (Netflixissä sekin) on vielä aika haparoivan oloinen, mutta vaikka niin Brooklyn kuin ajatkin ovat muuttuneet, aihepiirissä on yhä potkua. Perinteisen pariutumisen tai perheellistymisen sijaan omaehtoisista seksisuhteista ja vaikkapa […]

Karua kauneutta

Karua kauneutta

Miesten välinen kiihkeä romanssi maaseudulla, lampaiden kaitsentaa, hiljaisia hetkiä iltanuotiolla. Frances Leen God’s Own Country tuo eittämättä mieleen Brokeback Mountainin, mutta intiimin pienimuotoinen brittielokuva on onneksi ihan omanlaisensa. Ison eron Ang Leen elokuvaan tekee jo se, minkälainen rooli homoseksuaalisuudella on päähenkilöiden elämässä. God’s Own Countryssa homous on jos ei nyt aivan sivujuonne, niin ei pääasiakaan. Saman […]

Ruotoihin asti perattu

Ruotoihin asti perattu

Ruotsalaisohjaaja Ruben Östlund on kyllä pirun taitava ja samalla varsinainen julmuri. Viime vuosien puhuttelevimpiin Pohjoismaisiin elokuviin kuuluva Turisti perkasi ruotoihin asti terveelle itsepetokselle rakentuvan keskiluokkaisen mieheyden, perheen ja parisuhteen. Myös aiemmin syksyllä R&A:ssä nähty ja tänään ensi-iltansa saanut The Square perustuu hyväosaisen valkoisen heteromiehen kujanjuoksuun ja uhkaavasti liitoksissaan natiseviin kulisseihin, joihin nykytaiteen elitistisen hyhmäinen maailma […]

Puhu minulle rakkaudesta

Puhu minulle rakkaudesta

Uuvuttava, raivostuttava, oivaltava ja kierosti hauska. Claire Denis’n Aurinko sisälläni (Un beau soleil interieur) on katselukokemuksena paitsi kaikkea tätä, myös yksi tarkkanäköisimpiä sinkkuuden ja nykyaikaisen rakkauden etsimisen kuvauksia naismuistiin. Ja sanotaan suoraan, että se kuva ei erityisemmin mairittele. Aurinko sisälläni kietoutuu Juliette Binochen näyttelemän eronneen taidemaalarin ihmissuhdehapuilun ympärille. Kuvioissa pyörii egoistista pankkiiria, ah niin ahdistunutta näyttelijää, […]

Cate, Cate, Cate

Cate, Cate, Cate

Jos Taidehallissa syksyllä nähdyn Manifeston kohdalla kävi perinteiset (onhan tässä vielä aikaa.. häh, se loppuikin jo), kannattaa hakea lohtua leffateatterista. Saksalaistaiteilija Julian Rosefeldtin R&A:ssakin vilahtanut ”manifestien manifesti” saapui nimittäin valkokangaslevitykseen viime perjantaina. Massiivinen, 13-kanavainen videoteos on leikattu elokuvaversioksi Cate Blanchettin tulkitsemia taidemanifesteja himpun verran tiivistämällä – ja ehkä hyvä niin, sillä leffa lienee näyttelyäkin intensiivisempi tapaus. […]

Kätkettyjä katseita

Kätkettyjä katseita

Ensi kosketukseni Sofia Coppolaan taisi olla Virgin Suicides, mutta Lost in Translation räjäytti pankin. Tokion silmiä hivelevä futurismi löi täydellisesti kättä Coppolan unenomaisen estetiikan kanssa, ja Scarlett Johansson ja Bill Murray olivat niin oikeita rooleihinsa kuin vain voivat olla. Hienovarainen ja melankolisen hauska vieraantumisen kuvaus ammensi myös temaattisesti Coppolan omimmalta alueelta. Etuoikeutettujen elämäntuskaa sivusivat jollain […]

Punkia ja muita hyviä asioita

Punkia ja muita hyviä asioita

Blade Runner 2049 …ja huikea Krista Kosonen laukomassa suomea, eikä nyt puhuta mistään Charlien enkelit -höpsöttelystä. Muutenkaan ei voi valittaa: lopputulos kunnioittaa alkuperäistä ja hivelee silmää, ja Ryan Gosling vetää hiljaisen lonerin roolinsa yhtä hyvin kuin aina. Tokasikajuttu …tässä taitaa olla syksyn hauskin ja liikuttavin ensi-ilta. Kun Kari Aalto kättelee Euroviisujen punaisella matolla designer-iltapuvussa säkenöivää […]