Darren Aronofskyn Mother! lienee tämän syksyn puhutuin, kohutuin ja ylipäätään äimistellyin elokuva. Arviot ovat olleet vuoroin innostuneita, vuoroin tyrmääviä, mutta molemmissa tapauksissa päällimmäisenä keikkuu kysymys siitä, mitä Aronofsky oikeastaan yrittää kauhuelokuvan sävyjä saavalla vyörytyksellä sanoa. No, äitiyttä ja samalla naiseutta tässä jollain tavalla käsitellään, sen paljastaa jo huutomerkillä kruunattu nimikin. Elämän syntyä ja luonnon kiertokulkua, […]

Perjantaina ensi-iltansa saaneen Good Timen perusteella voi päätellä ainakin kaksi asiaa: yhdysvaltalainen indie lienee hyvissä voimissa ja Robert Pattinsonissa on potentiaalia paljon muuhunkin kuin vampyyrina kimaltelemiseen. Ei sillä että siinäkään välttämättä mitään vikaa olisi. Ohjaajaveljekset Benny ja Josh Safdie ovat ainakin minulle ennestään tuntemattomia, mutta potentiaalia on eittämättä heissäkin. Benny Safdie myös näyttelee toisen pääosan, […]

Ajankohtaisia pohdintoja viime päiviltä: miten vääntäytyä aamuisin ylös sängystä, vieläkö voi fiilistellä paljaita nilkkoja kaupungilla ja täyttäisikö teepannun tänään senchalla vai banchalla. Lisäksi mielen päällä on tietenkin leffasyksy sekä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tuore ohjelmisto. Nythän on käynyt niinkin ikävästi, että latailen itse akkuja reissussa juuri festariviikon. Pari leffaa ehdin silti toivottavasti tiristää kalenteriin – ja […]

Ah, mitä tykitystä! Tällaista tyttövoimaa ja hassutteluanarkiaa olisin kaivannut 15 vuotta sitten. Hannaleena Haurun Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset on voimaannuttava hyvänmielen filkka ja samalla omaäänisintä elokuvaa pitkään aikaan. Muistan lukeneeni, että 34-vuotias Hauru on ensimmäinen suomalainen 80-luvulla syntynyt naisohjaaja, jonka elokuva on saatu valkokankaalle. No, eipä niitä vanhempiakaan vastaavia elokuvateattereissa paljoa näy. Zaida Bergrothin Miami kannattaakin […]

Sotaelokuvat ovat vähän kuin westernit: eivät varsinaisesti suosikkigenreäni, mutta parhaimmillaan alkukantaisen vaikuttavia. Esimerkiksi Christopher Nolanin Dunkirk. Lavealla pensselillä maalattua ison rahan taisteluelokuvaa, joka onnistuu jotenkin olemaan yhtä aikaa karun minimalistinen ja laskelmoivan yltiöpateettinen. Dunkirkin tuuliselle, vihollisten saartamalle rantakaistaleelle sijoittuvassa elokuvassa puhutaan vähän ja niin sanotuista päähenkilöistä tiedetään vieläkin vähemmän. Ei koskettavia taustatarinoita urhoollista tai kenties […]

Psykologia oli aikoinaan yksi nuoruuden haavealoistani. Kenties siksi terapiasarjat viehättävät edelleen – ja niin ilmeisesti muitakin, sillä enemmän ja vähemmän kiinnostavia psykologihahmojahan fiktiossa riittää. Viimeisimpänä kelkkaan ovat hypänneet Naomi Watts ja Netflixin Gypsy. Wattsin Jean Holloway taistelee mm. ihmissuhde- ja päihdeongelmista kärsivien asiakkaidensa lisäksi tietenkin myös omien haamujensa kanssa. Tasaisen perhe-elämän kyllästämä keski-iän kriisi kääntyy pikkuhiljaa […]

Monelle on jo lapsuuden kesälomilla iskostettu mieleen, että jos on aurinkoista, ulkona on oltava. Onneksi tämä kesä on tarjonnut suhteellisen paljon myös niitä toisenlaisia päiviä. Leffoja on kiva katsella myös päivän päätteeksi, kun loma vapauttaa tiukimmista nukkumaanmenopaineista (heipat vaan vuorokausirytmille). Useimmiten sitä kaipaa jotain hyvää, mutta kuitenkin suhteellisen kevyttä. Mielellään aavistuksen romanttistakin, sillä kuuluhan kesään […]

Muutaman päivän viivyttelin, mutta myönnettävä se vain on: on tullut aika hyvästellä Skam, kuluneen vuoden yllättävin ja suloisin sarjailmiö. Stoorissa olisi varmasti ollut vetoa vielä vitoskauteenkin mutta toisaalta, ehkä tekijöissä ei. Skamin tuottaja Marianne Furevold-Boland käväisi taannoin Helsingissä Ylen seminaarissa puhumassa täpinöissään olevalle keski-ikäiselle toimittajayleisölle, ja kuulosti siltä, että käsittämättömän kansainvälisen suosion saanut sarja on ollut […]

  Viime viikot työpaikalla ja somessa on vallinnut tiukka spoiler-kielto, mutta kai siitä nyt voi jo pikkuisen puhua. Twin Peaksin neljännesvuosisadan odotetusta kolmoskaudesta nimittäin. Neljän ensimmäisen, ihanan sekopäisen ja ihan liian pikaisesti ahimitun jakson tarina jatkuu viimein tänään. Tai no, David Lynchin tapauksessa tarinallisuus saa yleensä ihan omanlaisiaan merkityksiä, kuten myöskin merkitykset, joiden pakonomaisella etsimisellä […]

HBO:n The Handmaid’s Tale taitaa olla tämän vuoden paras ja tärkein, mutta myös ahdistavin sarjapanostus. Kaltaisilleni Atwoodinsa lukematta jättäneille koko paletti ei avaudu heti, mutta alkuasetelma on karmiva. Eletään sotilaallisen kriisin ja ympäristökatastrofin jälkeistä aikaa, jossa Yhdysvaltojen romahtaneen liittovaltion on korvannut jonkinlainen vanhoilliskristillinen fasistidiktatuuri. Älymystö ja muut edistysmieliset räyhähenget on heivattu siirtokuntiin kuolemaan ydinsaasteisiin ja […]