Tag: elokuvat

Ah, rakkaus! Sitä ikiaikaisempaa aihetta on vaikea keksiä, mutta ei se mitään: ei kai rakkautta voi käsitellä loppuun. Laarista löytyy aina lisää ammennettavaa. Siksi onkin ihan paikallaan, että rakkaus on ensi vuonna Orionin ykkösteema. Ja tunteista kun puhutaan myönnettäköön, että suorastaan rakastan elokuva-arkistoa ja sen upottavia samettipenkkejä. Laiskuuttani laiminlyön silti suhdettamme aivan liian usein.  Rakkausvuoteen […]

Marraskuuta en fanita sitten yhtään, yhä vain ällistyttävän tuotteliasta Woody Allenia sen sijaan kylläkin. Etenkin tänään, sillä pyryinen ilta ja kynttilänvalonhehkuinen Café Society ovat täydellinen match. Puolitoistatuntinen kulta-ajan Hollywoodia, ikonista Manhattania, pehmeää jazzia ja kepeänä kuplivaa samppanjaa lämmittää kuin ihanan pöyheä untuvatäkki. Allen on paitsi elementissään myös hyvässä terässä, eikä Café Societynkään romantiikka pelkkää unelmahöttöä ole. Jesse Eisenbergin ja […]

Tämän vuoden it-jännäri lienee Paula Hawkinsin Nainen junassa (The Girl on the Train). Kirjassa traumaattisesta erostaan katkeroitunut ja kohtuuttoman pitkäksi ajaksi liian kiltin ystävättärensä nurkkiin rypemään jäänyt Rachel turruttaa itseään reippailla päiväkänneillä ja matkustaa joka päivä radanvarsilähiöstään junalla kaupunkiin, vakioikkunapaikallaan. Reitti kulkee tietenkin juuri vanhan kotitalon ohi, jota nyt saastuttaa katala uusi nainen. Rachelin huomion […]

Äitiys, nousujohteinen akateeminen ura, kahden ajattelijan tasa-arvoinen liitto ­­– tai sitten aviokriisi, kaupallisuuden paineet, ikääntyvät vanhemmat ja menettämisen tuska. Mitä on jäljellä kaiken tämän jälkeen? Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin päätöselokuvanakin nähty Tämän jäkeen (L’avenir) lupaa, että luopumisen vastineeksi on tarjolla vapaus, ainakin sille joka uskaltaa siihen tarttua. Ja tietenkin kissa, tuo kaikkien eronneiden naisten kehräävä […]

Whit Stillman ja Jane Austen. Siinäpä ensi kuulemalta hämmentävä, mutta loppujen lopuksi aivan timanttinen yhdistelmä. Pisteliään puheliaan draamakomedian allenmaisella älykkövivahteella taitavan Stillmanin kuvaamat Yhdysvaltojen itärannikon älykköpiirit eivät sittenkään ole kovin kaukana viktoriaanisesta kartano-Englannista. Etuoikeutettujen pieniä piirejä määrittelee kummassakin tarkoin määritelty käytöskoodisto, jonka joko taitaa tai sitten ei. Kohtelias teehetki, sinetöity kirje, älykäs sitaatti, eleettömän kallis […]

Se hetki kun viimeistään tajuaa syksyn tulleen: Rakkautta & Anarkiaa pyörähtää käyntiin. Bio Rexin ja Maximin ollessa remontissa tänään alkavan festarin päänäyttämönä toimii Savoy-teatteri. Näytöspaikoissa on muutenkin mukavasti variaatiota, vanhoista tutuista Kino Sheryliin ja Korjaamo Kinoon. Enää täytyy muistaa kurkata kestot ja optimoida siirtymät. Sekä tietysti kelailla vaihtoehtoiset kahvibreikkipaikat ja vessajonojen pituudet eri kohteissa. Yes […]

Leffasyksy alkaa virallisesti Espoo Cinéstä. Eurooppalaisen elokuvan ja 50-luvun arkkitehtuurin ystävien suosikkifestari kulminoituu pääkaupunkiseudun kenties ihkuimpaan leffateatteriin eli Kino Tapiolaan. Leffoja näytetään lisäksi Tapiolan kulttuurikeskuksen kahdessa salissa, Leppävaaran Sellossa, Espoo keskuksessa sekä ennakkonäytöksinä Helsinginkin puolella mm. Kino Sherylissä. Perjantaina käynnistyvän festarin ohjelmistotärppejä ovat ainakin Cannesin puhutuimpiin kuuluva Toni Erdman (kolme tuntia, mutta worth it) ja […]

Fanitan Julie Delpyä, siinä lähtökohta tälle jutulle. Delpy oli ällistyttävän kaunis jo nuorena Kolme väriä: valkoisessa, jotenkin erityisen luonnollisella ja sielukkaalla tavalla. Rakkautta ennen aamua -leffan herkän boheemista ranskalaisuudesta puhumattakaan. Ei ihme, että Jesse rakastui päätä pahkaa. Ai niin, se oli fiktiota – mutta jotakin henkilökohtaista Linklaterin Rakkautta ennen -saagan Célinessä varmasti on. Vanhemmiten Delpy […]

Nicolas Winding Refn on selvästikin keksinyt itsensä uudelleen jonkinlaisena elokuvan Kanye Westinä, tai nuoremman polven Lars von Trierinä. Tuoreen The Neon Demonin tiimoilta antamissaan haastatteluissa hän on kertonut muun muassa kanavoineensa sisäistä teinityttöään ja julistanut olevansa elokuvan tulevaisuus. Niin tai näin, sokeeraamaan ohjaaja näyttää pyrkivän myös valkokankaalla. Huikean fiiliskarkki Driven jälkeen Refn on rajannut kerrontansa […]

Nimellä on väliä. Maïwennin Huuma (Mon Roi) kääntää ajatukset alkuperäistitteliä suoremmin rakastumisen taudinkuvaan. Siihen ihanaan ja kamalaan dopamiinimyrskyyn, jota päättömäksi hullaantumiseksi kai kutsutaan. Kortisoliin, serotoniiniin, oksitosiiniin, endorfiinien ja ties minkä addiktiiviseen cocktailiin, joka saa silmät sumenemaan ja järjen rippeiden valumaan seksihien mukana lattiakaivoon. En tiedä kuinka moni tolkun ihminen pääsee kokemaan ihan näin sekopäistä trippiä, […]