Yllätyksekseni kävin vauvavuoden aikana ulkona syömässä useammin kuin koskaan. Useimmiten aamiaisella, lounaalla, brunssilla tai kahvilla, nyt kun oli arkipäivisinkin aikaa. Mutta kävimme kyllä syömässä ravintoloissa myös iltaisin.

Toiveet, vaatimukset ja tilanteet muuttuivat vuoden aikana monta kertaa. Ihan alussa, kun rytminä oli rytmittömyys, tärkeintä oli lastenvaunujen mahtuminen lähelle pöytää. Plussaa oli, jos ravintolassa imettäminen tuntui luontevalta. Kovin intiimeihin ravintoloihin varasin maidon mukaan tuttipullossa ihan oman mukavuuteni vuoksi. Jossain vaiheessa vaunut pystyi jättämään ulos ja syöttötuoli muuttui tärkeäksi. Tämä lisäsi ravintolavalikoimaa huimasti. Vauvalle pakattiin purkkiin mukaan omat eväät ja reppuun maito & tuttipullo.

Seuraavassa vaiheessa vauva alkoi jo maistella ravintolan ruokia, mutta omat eväät sekä maito ja tuttipullo tai nokkamuki kulkivat vielä matkassa. Vähitellen omat eväät jäivät vähemmälle, koska useimmiten vanhempien lautaselta löytyi jotain syötäväksi sopivaa. Se myös kiinnosti lasta huomattavasti eväitä enemmän. Viimeistään tässä vaiheessa oli hyvä pakata mukaan myös jotain viihdykettä. Helistin, naksut, äidin lompakko ja avaimet toimivat meillä aika hyvin.

Pääasiassa olen suosinut rentoja paikkoja, joissa lapsen kanssa on helppo olla, eikä pieni huutelu tai käninä haittaa liikaa. Kaksi tuntia tuntuu olevan useimmiten se maksimi aika, jonka vauva on jaksanut ravintolassa hengailla. Siinä ajassa olen ehtinyt parhaimmillaan syödä kuuden ruokalajin menun. Ihan hyvä saavutus! Kotimaan lisäksi ravintoloista on nautittu Tallinnassa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Italiassa. Milloinkaan emme ole tunteneet olevamme ei-toivottuja asiakkaita lapsen vuoksi ja tilaa on aina yritetty järjestää. Itseäni harmittaa pöydän kaaoottisuus, kun kauniin kattauksen ja annosten joukkoon nostetaan tuttipullo, pino lautasliinoja, lelu ja muuta sälää. Lopussa pidän aina huolen siitä, että siivoan pöydän ja lattian jäljiltämme, jää toivottavasti hyvä fiilis ravintolaankin.

Mieleeni on jäänyt erityisesti ihana mies Tukholmassa. Hän oli valmis vaihtamaan oman paikkansa, jotta me saimme vauvan kantokopan mahtumaan kätevästi pieneen ravintolaan. Ja se maaliskuinen ilta Oulussa ravintola Puistolassa, kun pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme syömään vauvan nukkuma-ajan iskiessä päälle. Henkilökunta luki avokeittiöstä tilanteen täysin oikein ja ruoat tulivat ripeästi pöytään, eikä alku- ja pääruoan väliin jätetty sulattelutaukoa. Vuoden aikana lounaspaikka suosikikseni nousi Silvoplee, jonne mahtuu aina vaunujen kanssa, jossa on runsaasti syöttötuoleja ja jonka noutopöydästä löytyi hyvin natusteltavaa myös vauvalle. Myös Siltanen on ihanan tilava ja vuodenajan salliessa terassi tuo vielä lisää mahdollisuuksia.