Lentoaskeleita

4.6.2013 elina u.

Käsilaukku nurin

Nyt minäkin pääsin tarttumaan Papylin haasteeseen avata käsilaukkuni täällä blogissa! Eilen olikin pieniä teknisiä ongelmia, mutta kiitos miehen työtietokoneen laturin yhteensopivuuden, nekin on nyt selätetty. Joten ei muuta kuin laukku auki!

Tällaista materiaa minä siis kannan mukanani. Arskat, vesipullo, allergialääkkeitä kaiken varalta, huulirasva, (maailman ihanin) Bare Mineralsin huulikiilto, kännykkä, avaimia, lompakko ja hyvin epäglamouristi koirankakkapussi. Vielä viikko sitten laukussani kulki aina järkälemäinen kalenterini ja penaali, mutta ah, loma tiputti ne pois kyydistä.

Tärkemmät on tietysti nuo avaimet, kännykkä ja kukkaro (oikeastaan tuossa järjestyksessäkin), mutta jos huomaan unohtaneeni huulirasvani johonkin, huuleni kuivuvat välittömästi. Se tunne on pahempi kuin jano, huulia kiristää ja oikein tunnen kun ne kohta halkeilevat, ja menen sitten vaikka lähimmältlä huoltsikalta etsimään uuden huulirasvan. Tai jos edes huoltsikkaa ei ole lähettyvillä, etsin jostain vaikka kosteusrasvaa. 😀 Enkä edes rasvaa huuliani mitenkään maanisesti, mutta tieto siitä etten pysty sitä tekemään ajaa minut hulluksi. 😀 Niin ja yleensä laukustani löytyy myös purkkaa, mutta ne pussit katoavat aina jotenkin kummallisesti ”autopurkaksi”.

Lisäksi kannan hävettävän paljon roskaa mukanani: parkkilappujen kantoja, kuitteja, kauppalappuja, joita siivoan surkean harvoin. Mieheni valittaakin minulle aina jos yrittää etsiä jotain laukustani, että onko nämä kaikki ihan välttämättömiä ja että laukkuni on kuin musta aukko(?).

Niin kuin Papylikin, listasin tähän vain niitä minun juttujani. Totta kai mukanani kulkee myös tavaraa pojallekin. Minä tein viime kesänä vauvakuplassani oikein perusteellisen hoitolaukkupostauksen, ja seurasin silloin tosi tarkkaan että minulla oli NE KAIKKI tavarat aina mukana! Olihan se varmasti pikkuvauvan kanssa kätevää olla varautunut kaikkeen, mutta en tiedä miksi tuo postaus nyt jotenkin hymyilyttää. <3 Nykyään laukusta löytyy pari vaippaa, ja ehkä myös varavaatteet ja kosteuspyyhkeitä joskus. Huh, ”isomman” lapsen kanssa on kyllä niin paljon helpompaa lähteä ja kulkea!

Kiitos Papyli haasteesta, tätä oli oikeastaan aika hauskaa kirjoittaa! 🙂 Mitä teidän muiden laukuista löytyy?

Heitä haasteen eteenpäin Ella F:lle, Tyynelle, Phocahispidalle ja Evikselle, kumotkaahan laukkunne! 😉

Avainsanat: hassua, höpöttelyä

Muoti Höpsöä Trendit

2.6.2013 elina u.

Kolmen kaupungin asukkaat

Meidän perhe on jo aika harjaantuneita reissaajia. Pakkaaminen, tavaroiden autoon roudaaminen, matkavirikkeiden keksiminen, koiran ja pojan autoon vyöttäminen, ajomatkat ja muualla vietetyt viikonloput ovat meille arkea. Pari tuntia täyteen pakatussa farmarissa ei tunnu enää oikein missään.

Ollaan todella läheisiä meidän molempien vanhempien kanssa, ja kotikaupungeissamme asuu iso osa ystäväpiiristä ja sukulaisista. Olemme monta kertaa harkinneet muuttoa hieman lähemmäs, mutta faktojen tarkastelu palauttaa meidät nopeasti maan pinnalle (eli työt ja opiskelut). Niinpä meistä on vaivihkaa tullut, vähän vahingossa, kolmen kaupungin kansalaisia.

Kyllähän minä aika kaupunkilainen olen, siitä ei pääse mihinkään. Rakastan kaupungissa asumisen tuomia mahdollisuuksia, kahviloita ja ravintoloita, kaupungin katuja, historiaa ja yleistä tunnelmaa. Vastaan tulevia erilaisia ihmisiä, puistoon kokoontuvia vilttikuntia. Olen todella kiintynyt Tampereeseen näiden vuosien aikana, kaupunkikämppäämme kaikesta huolimatta, mutta ei tarvita kuin pari tuntia autossa, ikkunoista viliseviä peltomaisemia tai meri ja minä sanon, että kyllähän minä täälläkin voisin asua.

Välillä kopsuttelen koroissa Hämeenkadulla, ja välillä lompsuttelen anoppini crocseissa pellon vartta reunustavaa hiekkatietä. Välillä taas jalkani kuljettavat minut kuin itsestään syväraumanlahden laitureille, ja tunnen pakonomaista tarvetta upottaa varpaani meriveteen.

Lenkkimaisemia iltapäivältä

Välillä tämä on aika raskastakin, kun aina saa olla pakkaamassa ja purkamassa laukkuja. Toisaalta, olen aika tyytyväinen siitä, että vaikka poikamme kaupunkilaislapsi onkin, hän oppii pienestä pitäen että ruuan voi hakea suoraan pellosta, mamilan naapurin lehmiä voi mennä ihmettelemään ja että niistä tulee maitoa, kuinka veneen kyytiin kiivetään ja että paatissa käytetään pelastusliivejä. Eli voi tällainen kolmen kaupungin kansalaisuus olla ihan avartavakin elämäntyyli.

Eiköhän se aika näytä, minne me kiertolaispoppoo asetutaan. Oli kuinka kliseistä vaan, mutta minun kotini on siellä missä nuo kaksi tyyppiäkin ovat, jotka nyt nukkuvat tuolla makuuhuoneessa. <3

Avainsanat: asuminen, perhe

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe