Olen aina, AINA, ollut jouluihminen. Olen se tyyppi, jolla on lokakuussa vähintään puolet lahjoista ostettu ja joulukoristeet kaivettu esille. Ekat joululaulut soivat viimeistään marraskuussa ja joulusiivouksen olen aina tehnyt reilusti ennen joulukuun alkua. Odotan joulukuun ensimmäistä päivää kuin kuuta nousevaa, jotta saan hehkuttaa joulua luvan kanssa. Instagramiin on pakko lisätä ”Hello December”-kuva.

Paitsi tänä vuonna.

On joulukuun ensimmäinen päivä ja päällimmäinen tunne on ahdistus. En ole hankkinut edes joulukalenteria. Kodissani ei ole yhtään joulukoristetta eikä -valoa. Ainoa jouluinen asia on avattu glögitölkki jääkaapissa. Kävin reilu viikko sitten äidin ja mamman (äidin äiti) kanssa joulumyyjäisissä, mutta kyseinen tapahtuma ei vaikuttanut joulufiilikseen mitenkään. Instagramissa ei ole yhtäkään joulufiilistelykuvaa.

Miksi joulufiilis sitten on hukassa?

Loka- ja marraskuu menivät vähän sumussa. Olen ollut viime aikoina ihan älyttömän väsynyt. Olen nukkunut 9-10 tunnin yöunia ja parhaillaan vielä kahdet päikkärit. Ihmiset ovat jo olleet hieman huolissaan ja lupasinkin alkuviikosta varata lääkäriajan.

Olen ensimmäistä kertaa aikuisiällä sinkku joulunalusaikana. Luulen, että väsymyksen lisäksi tämä vaikuttaa kadonneeseen joulufiilikseen eniten. Olen 17-vuotiaasta lähtien ollut parisuhteessa joulun aikaan ja melkein yhtä kauan asunut jonkun kanssa yhteisessä kodissa. Nyt, kun asun kahdestaan kissan kanssa, ei ole edes mitään fiilistä koristella kotia. Mutta olen pohtinut, että miksei ole? Miksi en halua sisustaa kotiani ihan vain itselleni?

Toinen merkittävä syy jouluahdistukseen on se, että joulunviettopaikka ei ole enää se perinteinen. Meidän mammala myytiin pari vuotta sitten. Olimme siihen asti kokoontuneet sinne joka ikinen joulu lähisuvun kesken. Ei tarvinnut koskaan suunnitella joulua sen enempää, kun oli selvät sävelet ja vanhat perinteet.

Meidän jouluihin kuului aina hautausmaalla käynti, joulusauna, ruokailu, kahvit, lahjojen jako, lautapelit ja yhdessäolo. Juuri tässä järjestyksessä. Ihmiset viihtyivät yömyöhään saakka, osa jäi jopa yöksi. Monesti kävimme vielä mammalassa joulupäivänä syömässä tähteitä. Meidän mamma muutti reilu 2 vuotta sitten keskustaan kerrostalokaksioon. Sinne ei mahdu koko lähisuku samaan aikaan, joten meillä ei enää ole paikkaa, jossa kokoontua.

Ennen olen lähes poikkeuksetta viettänyt joulupäivän entisten poikaystävien vanhempien luona. Tapaninpäivisin meidän perheellä oli tapana käydä tuffan ja hänen avovaimonsa luona. Nykyään käymme muistelemassa tuffaa hänen haudallaan.

Miten löytää joulufiilis?

Aion:

…kaivaa esiin joulukoristeeni.

…tehdä joulusiivouksen.

…ostaa joulukalenterin.

…osallistua  Joulupuu-keräykseen sekä Mustin ja Mirrin Hope-keräykseen.

…lähettää joulukortteja.

…kirjoittaa kortteja yksinäisille vanhuksille.

…leipoa joulutorttuja ja pipareita.

…syödä lanttulaatikkoa.

… ja Enkeli-suklaapatukoita <3

…juoda monta piparkakkulattea.

…kuunnella joulumusiikkia.

…käydä Turussa joulumarkkinoilla ystävän kanssa.

…katsella kuvia menneistä jouluista.

…sytyttää kynttilät papan ja tuffan muistoille.

…ostaa kissalle ”poronsarvet” ja ottaa kuvan.

…tehdä joululahjoja itse.

… ja paketoida ne itse.

…järjestää blogissa jouluarvonnan.

…etsiä kummitytölle joululahjan, josta hän ilahtuisi. Toivottavasti näen hänen avaavan paketin.

…viettää omanlaisen, erilaisen joulun. Ehkä on aika luoda uusia perinteitä?

…keskittyä viettämään aikaa perheen sekä ystävien kanssa ja jättää vähemmälle huomiolle sen faktan, etten ole parisuhteessa.

… ja ennen kaikkea. En ota paineita tai stressiä, vaikka sitä joulufiilistä ei vain yksinkertaisesti löytyisi.

Kuvat: Eveliina Nokelainen

LUE MYÖS:

Tulkoon joulu

Joulufiilistelyä Turussa

Joulu 2018

Glögi-piparijuustokakku

Joulupuu-keräys

On jotenkin lohduttava ajatus, että joulu tulee joka tapauksessa kaikille, oli fiilistä tai ei.

Joulussa on kuitenkin tietynlainen taika.

Ihanaa joulukuuta! <3

-Lilli

FOLLOW:  FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN