Olimme viikon Kreikan Lefkaksella lokakuun alussa. Lue ensimmäinen juttu täältä. Teimme matkan aikana muutamia retkiä, joista ensimmäinen oli matkatoimiston järjestämä kokopäiväretki pieneen Vassilikin kylään sekä Lefkaksen kuuluisimmalle rannalle Porto Katsikille. Valitsimme valmiin retken, sillä emme halunneet vuokrata omaa autoa. Retki oli käytännössä pelkästään kuljetus paikasta toiseen, sillä opasta ei ollut mukana. Siirryimme paikasta toiseen pikkubussilla. Onneksi emme tosiaan ajelleet omin päin, sillä Kreikan liikenne on jokseenkin päätöntä ja kapeat serpenttiinitiet ylhäällä vuoristossa aiheuttivat (ainakin minulle) tykytyksiä ihan bussissakin.

VASSILIKI

Vassiliki on pienehkö kalastajakylä Lefkaksen lounaisrannikolla, mutta samalla toiseksi suosituin paikka majoittua Lefkaksen saarella. Kesällä Vassiliki on yksi Euroopan purjelautailukeskuksista.

Meidän ”kotikylästä” Nidristä oli noin tunnin matka kylään. Oli (matkan ainoa) sateinen ja hieman viileähkö päivä, mutta Vassiliki oli silti kaunis ja tunnelmallinen. Saavuimme kylään 11 aikaan, jolloin paikalliset vasta availivat kahviloita. Koulussa sen sijaan oli jo täysi tohina päällä, kun lapsilla oli liikuntatunti koulun pihalla.

Kävelimme satamakadun päästä päähän, jonka jälkeen istahdimme brunssille mukavaan pikkukahvilaan. Joimme cappuccinot, tuoreet appelsiinimehut, pirtelöt ja söimme puoliksi club sandwichin.

Tunnelma Vassilikissa oli ihan erilainen kuin esim. Nidrissä tai saaren pääkaupungissa Lefkas Townissa. Vassilikissa (ainakaan rantakadulla) ei juurikaan ollut krääsäkojuja, mikä oli mukava huomata. Ainoastaan kahviloita ja tavernoja, joissa istuskeli paikallisia aamukahvilla ja -ouzolla.

PORTO KATSIKI

Kun Googleen kirjoittaa ”Lefkas” tai ”Greek beaches”, pamahtaa näytölle juurikin tämä kuuluisa pikkukiviranta, jota ympäroivät valkoiset, jyrkät kallionseinämät. Porto Katsiki on joka vuosi valittu Kreikan ja koko Euroopan parhaimpien rantojen top kymppiin, eikä ihme. Käsittämättömän turkoosi vesi, valkoiset kalliot ja hienoksi hioutuneet vaaleat kivet ovat yhdessä vaikuttava näky. Koko Lefkaksen saari on nimetty näiden eteläosien valkoisten kallioiden mukaan. Valkoinen on kreikaksi Lefko.

Porto Katsiki tarkoittaa muuten ”the port of the goat”, sillä ennen rannalle pääsivät vain vuohet kallionseinämiä pitkin. Nykyään ihmisetkin pääsevät laskeutumaan rannalle rappusia pitkin (n. 80 kpl) tai saapumaan vesiteitse veneellä.

HUOMIOITAVAA PORTO KATSIKIN RANNALLA:

Saavuitpa rannalle mistä päin saarta tahansa, on vuoristotie mutkikas, jyrkkä, kapea ja ajoittain huonokuntoinen – tosin pitkä pätkä tietä on uusittu tänä vuonna. Varsinkin kesän sesonkiaikaan saa olla tarkkana jos lähtee teille vuokra-autolla, sillä paikoitellen kaksi autoa ei mahdu rinnakkain ja toinen joutuu väistämään.

Pysäköintimaksu on 5 euroa, vaikka vain käväisisit rannalla.

Alhaalta rannalta ei voi ostaa mitään. Ennen portaita rannan ylätasanteella on 3 kojua, joista saa juotavaa, snackseja, hedelmiä sekä pieniä matkamuistoja, mutta niihin ei mahdu sisälle istumaan. Ulkona on pöytiä ja tuoleja katoksen alla. Lokakuussa sateisena päivänä oli välillä hieman viileää neuletakista huolimatta, sillä katokset eivät estä tuulta. Heti, kun aurinko näyttäytyi, oli taas lämmin.

Wc:t on sijoitettu niin ikään ylätasanteelle ulkorakennukseen mutta eivät ole häävissä kunnossa. Ovissa ei ollut lukkoja, pytyissä ei ollut istuimia, vesihanoista ei tullut vettä ja seinillä kiipeili hämähäkkejä ja torakoita. Sopii toivoa, että vessoja siistitään ja kunnostetaan seuraavaa kesää varten. Me vierailimme paikalla sesongin ulkopuolella, mikä saattoi vaikuttaa asiaan.

Rannalla ei ole lifeguardia. Vesi on äkkisyvää ja vedestä nousu takaisin rannalle saattaa olla hankalaa liukkaiden pikkukivien ja aaltojen takia. Iltapäivisin aallot saattavat voimistua. Ranta ei ole kovin lapsiystävällinen eikä paras mahdollinen vanhoille ihmisille.

Rannalta saa vuokrata kesäaikaan aurinkotuoleja ja -varjoja.

Itse rantaosuus kallioiden ja vesirajan välissä on melko kapea. Jossain vaiheessa päivää osa rannasta jää kallioiden varjoon. Osa rannasta on aidattu niin, ettei kallioiden seinämien viereen pääse, sillä kallioilta saattaa pudota kiviä.

Kallion kärkeen ei enää pääse katselemaan maisemia, sillä kapea, aidattu tie vaurioitui vuoden 2015 maanjäristyksessä ja kaiteet roikkuvat vieläkin kallion seinämällä. Porto Katsiki on myös yksi niistä rannoista, joissa on jatkuvasti sortumisvaara. Viime kuussa Zakynthoksen kuuluisalla Navagion rannalla eli shipwreck beachilla koettiin kauhun hetkiä, kun osa kalliota sortui yllättäen (mtv.fi). Onneksi kukaan ei hautautunut kivimassan alle ja selvittiin lievillä loukkaantumisilla.

Kaikesta huolimatta Porto Katsiki on todellakin näkemisen arvoinen paikka, eikä sitä suotta hehkuteta. Meidän reissulle sattui puolipilvinen ja tuulinen päivä, mutta aina auringon pilkahtaessa muuttuivat kalliot vitivalkoisiksi ja vesi syvän turkoosiksi. Jos olisi ollut aurinkoinen päivä, olisimme varmasti käyneet uimassakin.

// We travelled to Lefkada, Greece at the beginning of October. We made a few day trips on the island. We visited the picturesque fisher village of Vassiliki. It was a charming little village full of cafeterias and taverns. In the summer Vassiliki becomes a popular windsurfing centre in Europe.

Of course we had to also see the most famous beach of the island: Porto Katsiki. The beach has been selected as one of the best beaches in Greece and all Europe every year and no wonder! The white cliffs and turquoise water are breathtaking. Lefkada is actually named after the white cliffs. Lefko means white in greek.

You should know a few details when visiting Porto Katsiki. First of all the serpentine roads are narrow and steep. The parking fee is 5 euros. To get to the actual beach, you need to walk down the stairs (80 steps). There are no amenities down at the beach. You can buy some snacks, drinks and souvenirs before you go down. The toilets are also on top but they are horrible. There’s no lifeguard on duty on the beach and the waves can be quite strong. It’s probably not the best possible beach for children or old people. Despite all these facts it’s still a place worth visiting, definitely!

Lefkaksen matkaan liittyen tulossa vielä postauksia veneretkistä ja muista kohokohdista!

-Lilli

P.S. Meidän minibussi hajosi ennen paluumatkaa ja lähtömme viivästyi puolella tunnilla. Joukko kreikkalaisia miehiä sekä poikaystäväni saivat bussin lopulta käynnistymää työntämällä! Ajoimme koko matkan ilman ilmastointia ja radiota, etteivät ne vie akusta virtaa. Ihan kuin niille vuoristoteille olisi tarvittu yhtään lisäjännitystä! :’D

Lefkas on Kreikan saari keskellä turkoosia Joonianmerta, aivan Kreikan mantereen tuntumassa Italian ja Kreikan välissä. Lefkaksen erottaa mantereesta salmi, joka on kapeimmillaan vain 250 metriä leveä. Mantereelta pääsee Lefkakselle autolla siltaa pitkin.

Lefkaksen pinta-ala on 325 neliökilometriä; se on Kreikan 14. suurin saari. Asukkaita Lefkaksella on n. 23 000. Saaren pääkaupunki on Lefkaksen kaupunki ja tunnettuja kyliä mm. Nidri, Perigiali, Vassiliki, Ligia sekä Sivota.

Lefkaksen sisäosa on vuoristoinen. Korkein huippu Stavrotá on 1 158 metriä korkea.

Lefkas saa nimensä sen eteläkärjen eli Lefkatan niemen valkoisista, jyrkistä kallioista. Lefko tarkoittaa kreikaksi valkoista.

Matkustimme Lefkakselle 1.10 ja tutustuimme saaren viikon verran. Varasimme matkan syyskuussa äkkilähtönä melko spontaanisti. Meidän ei pitänyt tänä vuonna matkustaa Suomea pidemmälle, sillä aloitimme molemmat uuden työn keväällä. No, minun määräaikaista sopimustani ei voitu taloudellisista syistä jatkaa syyskuun lopussa ja poikaystäväni sai vapaata töistä. Lähdimme itse asiassa ajamaan Helsinkiin muutama tunti sen jälkeen, kun viimeinen työpäiväni päättyi. Matka tuli siis erittäin hyvään saumaan, sillä olin melko apea työsopimuksen loppumisen takia.

Pari päivää ennen lähtöä seurasimme uutisia silmä tarkkana, sillä Välimerellä riehui 1. tason välimerellinen hurrikaani eli medikaani. Pelkäsimme, että matka joudutaan perumaan, mutta onneksi myrsky muutti suuntaa ja laantui melko nopeasti. Pääsimme siis lähtemään.

Lento laskeutui mantereen puolelle Prevezan lentokentälle, josta oli n. 45 min bussimatka meidän hotellille Nidriin. Matkalla näki upeita maisemia sekä mantereelta että Lefkaksen puolelta, kun kerrankin saavuimme kohteeseen päiväsaikaan. Lefkaksen vuoristoinen maasto ja luonnon vehreys yllättivät heti kun saavuimme saarelle. Joka kulmassa oli notkuvia hedelmäpuita ja värikkäitä kukkia. Oliivilehdot jatkuivat vuorille silmänkantamattomiin saakka. Turkoosi, kristallinkirkas vesi kimalsi auringonpaisteessa ja horisontissa näkyi vihreitä pikkusaaria sekä manner-Kreikka. Ehdottomasti kaunein pala Kreikkaa tähän mennessä. Lokakuun korkea lämpötilakin yllätti positiivisesti, sillä olin varautunut paljon viileämpään.

Vaihteleva luonto, tunnetut rannat, lempeä Välimeren ilmasto, herkullinen italialaisvaikutteinen kreikkalainen ruoka sekä rento rantaelämä ovat tehneet Lefkaksesta suositun matkakohteen. Turisteja oli kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin esim. Kreetan, Rodoksen tai Kosin saarilla. Lefkaksella on säilynyt aito kreikkalainen tunnelma ja siellä voi seurata paikallisten elämää. Lefkas on yksi harvoista saarista, joissa paikalliset viettävät siestaa päiväsaikaan eli lähes kaikki liikkeet ja palvelut on suljettu n. klo 14-18. Oli mukava huomata, että paikalliset elävät normaalisti, eivätkä ole muuttaneet tapojaan turistien vuoksi. Mielestäni matkailijoiden tulee sopeutua maan tapoihin, eikä niitä pidä muuttaa heidän viihtyvyytensä takia. Lefkaksella oli pakko opetella paikallisten rytmi, jos halusi syödä tai ostaa jotain kaupasta!

Saarella riittää tekemistä. Rannalla makoilun ja uimisen lisäksi saarella on runsaasti vesiurheilumahdollisuuksia sekä maalla toteutettavia aktiviteetteja, kuten vaellusta ja pyöräilyä. Teimme 10 kilometrin pienen patikkaretken Nidrin vesiputouksille, josta riittääkin kerrottavaa – mahdollisesti seuraavassa postauksessa. Jos haluaa nähdä aitoa kreikkalaiskylän elämää, kannattaa vierailla uneliaissa vuoristokylissä tai pienissä kalastajakylissä eri puolilla rannikkoa. Tuntuu, kuin aika kulkisi hitaammin, eikä kenelläkään ole kiire minnekään. Se on mukava fiilis. Saarella on oma viinitila, joka on viininystävän unelma. Kiemurtelevat vuoristotiet johtavat uskomattomiin paikkoihin; jyrkille valkoisille kallioille ja pikkukivirannoille. Näistä lisää tulevissa postauksissa.

Lefkaksella on myös joitakin historiallisia nähtävyyksiä, museoita sekä suuri kirjasto historiannälkäisille. Lähes kaikki antiikin ajan temppelit ovat valitettavasti tuhoutuneet (tai tuhottu), mutta on tiedossa missä ne ovat suurinpiirtein sijainneet. Pääkaupungissa Lefkas Townissa on hieman laajemmat shoppailumahdollisuudet kuin muissa kylissä. Me kävimme pääkaupungissa ainoastaan kerran ja vielä siestan aikana, sillä minulla ei ollut aikomusta shoppailla. Lefkas Townissa on ilmeisesti muutamia baareja ja yökerhoja, mutta ne eivät myöskään kiinnostaneet meitä. Jos kaipaa yöelämää, Lefkas ei ehkä ole paras mahdollinen valinta. Jopa Nidrissä (suosituin turistikylä) liikkeet ja ravintolat alkoivat sulkea oviaan n. klo 23. Toki high seasonin aikaan saattavat olla auki pidempään.

Lefkakselta, varsinkin Nidristä, on erittäin hyvät kulkuyhteydet muille Kreikan saarille, kuten Meganissille, Ithakaan, Kefaloniaan ja Korfulle. Lokakuussa paikallislautat olivat tosin jo harventaneet vuorojaan, mutta muita paikallisia veneitä liikkui saarten välillä. Matkatoimistot sekä tietyt paikallisyhtiöt järjestävät vielä lokakuussakin monipuolisia koko päivän kestäviä veneretkiä sekä saarihyppelyitä Joonianmerellä. Kävimme kahdella veneretkellä meidän reissun aikana – niistä oma postaus myöhemmin.

Lefkaksella, kuten muuallakin Kreikassa, on tietysti paljon kissoja. Törmäsimme saarella myös eksoottisempiin eläimiin, kuten lentokaloihin, etelänpäiväkiitäjään, flamingoihin, rukoilijasirkkaan, herhiläisiin ja trooppiseen hämähäkkiin (lue araknofobiastani).

// We travelled to Lefkada last week. Lefkada is a verdant Greek island in the Ionian Sea, connected to the mainland by a causeway. White cliffs and turquoise water are breathtaking. Lefkada is actually named after the white cliffs. Lefko means white in greek. Island’s capital is called Lefkada Town. We stayed in the seaside village of Nydri, 15 minutes south of Lefkada Town. There are also traditional fisher villages and authentic greek mountain villages on the island. The local people enjoy their daily siesta from 2 pm to 6 pm and tourists must adapt to it. There is a lot to do in Lefkada: swimming, sunbathing, windsurfing, hiking, island hopping and of course eating. The traditional greek food has italian influences, which is a match made in heaven. It was surprisingly warm even in October. Evenings and night were colder. I think Lefkada is the most beautiful part of Greece (by far)!

Lefkaksesta tulossa vielä lisää postauksia!

Kerro ihmeessä jos haluat tietää jotain tai jos olet joskus itse vieraillut saarella 🙂

-Lilli