Tag: Keltainen kirjasto

  Jennifer Eganin Sydäntorni leikittelee lukijan mielikuvituksella. Se on Rubikin kuutio, joka saattaa millä hetkellä hyvänsä naksahtaa uuteen asentoon. Ensin sitä luulee olevansa jossain paikassa, mutta yhtäkkiä sitä onkin jossain muualla. Koskaan ei voi oikein ottaa maaperästä tukevaa askelta, sillä se saattaakin olla ihan jotain toista kuin ajatteli. Sydäntorni alkaa, kun Danny sapuu New Yorkista […]

  Kieltämättä siitä on jo aikaa, kun olen viimeksi lukenut Ernest Hemingwaytä. Muistaakseni luin jokin vuosi sitten toistamiseen Vanhuksen ja meren. Odotin Kirjavalta satamalta jotain samankaltaista mutta sainkin jotain ihan muuta: viina, aseita ja salakuljettamista. Tämähän on suorastaan toimintaromaani! Kirjavan sataman päähenkilö Harry Morgan matkustaa Floridan ja Kuuban välillä. Hän yrittää elättää perheensä veneellään ja […]

  Vuosia sitten kävin jonkun kerran kahvilla nuoren miehen kanssa, joka oli vilpittömän vaikuttunut Haruki Murakamin Norwegian Woodista. Olin nähnyt sen elokuvasovituksen, mutten ollut lukenut mitään Murakamilta. Lainasin niihin aikoihin Norwegian Woodin kirjastosta, mutta se jäi yöpöydälle, enkä sitten nähnyt sitä nuorta miestäkään enää. Kirjaston hyllyjen välissä kävellessä katseeni osui Haruki Murakamin kirjaan Sputnik–rakastettuni. Avattuani […]

  Olen Tšernobyl-lapsi. Silloin kun nukuin parvekkeella päiväunia, piti varoa laskeumaa. Vuonna 1986 syntyneille ensimmäinen sukupolvikokemus olivat vanhempien myöhemmin kertomat tarinat siitä, kuinka uutisissa suositeltiin pitämään meidät sisätiloissa. Suomessa koettu laskeuma oli silti pientä siihen verrattuna, miten Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on vaikuttanut vuonna 1986 Valko-Venäjällä tai Ukrainassa syntyneisiin. Meitä ei esimerkiksi koskaan koulussa kiusattu sen vuoksi, että […]

  Juuri kukaan ei tunnu lukevan Alberto Moraviaa. Jos hakee hänestä suomeksi tietoa, Googlen hakutuloksiksi tulee joitain satunnaisia kirjablogeja ja yksi Helsingin Sanomien artikkeli 1990-luvun alkupuolelta. Moravia oli yksi 1900-luvun tunnetuimpia italialaisia kirjailijoita, jonka kirjat nousivat ilmestyessään aina Italian myyntitilastojen kärkeen. Nykyään hän on kuitenkin vaipunut unoholaan, eikä moni muista hänen kirjojaan. Moravia kirjoitti aikanaan […]

  Toni Morrison – keskuudessamme kulkeva jumala, kylmäävä oraakkeli. Näin kirjailijaa kuvaillaan sitaateissa, jotka on valittu hänen uusimman kirjansa takakanteen. En ole luonnehdintojen kanssa yhtään eri mieltä. Toni Morrison on liki jumalainen, mitä sitä kiertelemään, näin asia vain on. Vaikutuin joulun alla Minun kansani, minun rakkaani -teoksesta, jonka jälkeen oli pakko tuoreeltaan tutustua hänen vasta suomennettuun uutukaiseensa Luoja […]

  Luettuani Jhumpa Lahirin esikoisromaanin Kaiman odotin sen seuraajalta Tulvaniityltä paljon. Käännettyäni sen viimeisen sivun oloni on hieman pöllämystynyt. Tulvaniitty on kaksinainen, monessa mielessä edeltäjäänsä heikompi mutta myös jossain määrin parempi. Ainakin se on vielä paljon Kaimaa surumielisempi. Kyllä, se minulla jäi päällimmäisenä mieleen, surumielisyys. Alussa kirja on todella hidas, se köröttelee ensimmäiset sata sivua pienellä vaihteella. […]

  Joitain vuosia sitten matkustin Ghanaan. Kävimme katsomassa linnoitusta, josta orjalaivoja lähetettiin kohti Amerikkaa. Se tuntui pysäyttävältä. Ihmisiä otettiin vangeiksi ja lastattiin orjiksi toiselle puolelle maailmaa. Puolet kuoli jo matkalla, loput vasta perillä. Siirtomaahistoria on synkkääkin synkempää, vain säkkipimeää, ei muuta. Sen jälkeen kun muutimme poikaystäväni kanssa kesällä yhteen ja yhdistimme kirjahyllymme, kotoaankin on ollut […]

  Jhumpa Lahiri on onnistunut yllättämään minut jo kahdesti. Aiemmin tänä vuonna luin hänen novellikokoelmansa Tuore maa, ja nyt tartuin hänen esikoisromaaninsa Kaimaan. Pakko myöntää, se on erittäin hieno romaani, vaikka ennakkoluuloisesti ajattelin Lahirin olevan näitä turhankin ylistettyjä nuoren polven kirjailijoita. (On muuten hassua, että kohta viisikymppinen kirjailija on vieläkin ”nuorta polvea”. Missä vaiheessa alkaa […]