Loppukesä on meidän perheellämme varsinaista juhlakautta. Lasten syntymäpäivillä on vain reilu kuukausi väliä, ja siinä välissä on vielä heidän serkkunsakin synttärit. Esikoisen synttäreistä vain muutaman päivän erolla ovat syntyneet myös mies sekä uusin serkkuvauva. Viidet lähipiirin synttärijuhlat siis samaan reilun kuukauden mittaiseen sykliin! Vuosien myötä olen huomannut löytäneeni aika hyvän kaavan juhlien järjestämiseen. Kutsumme aina lähestulkoon saman porukan, joten vieraiden määrä on melko vakio. Siinä missä ekoja kemuja järjestäessä olin vielä melko pihalla siitä, kauanko valmisteluihin kuluu aikaa ja mikä on realistista lasten pyöriessä ympärillä, nyt juhlajärjestelyt sujuvat jo suhteellisen vähällä stressillä.

Olen usein kertonutkin meidän juhlienjärjestelytavoistamme lasten synttäripostausten yhteydessä, mutta tänään ajattelin koota kokemuksen kautta kertyneet vinkit vielä tällaiseksi yhtenäiseksi listaksi. Ainakin minua jotkut selkeät neuvot järjestelyihin olisivat auttaneet, kun puuhasimme esikoisen ensimmäisiä kekkereitä! Nyt, kun kuopuksenkin synttärit ovat takana, seuraavat juhlat meidän perheessämme järjestetäänkin vasta uudelle vauvalle. Jännää nähdä, millaisen mausteen talvikausi juhliin tuo. Tunnelma lienee ainakin tiiviimpi, kun osa vieraista ei voi istahtaa kahville terassin pöydän ääreen!

Vinkkejä juhlatarjoiluihin

1. Älä tee liikaa tarjottavia. Yleensä sitä aina etukäteen ylimitoittaa ruokien menekin ja ajattelee, että ”no pitäisikö vielä olla sitä tai tätä”. Mutta varsinkin, jos eri lajikkeita on paljon, niiden menekki laskee selvästi eikä jokainen vieras välttämättä syö edes yhtä kappaletta jokaista laatua. Meidän juhlissamme on yleensä ollut noin 15 aikuista ja muutama lapsi päälle. Ekoilla kerroilla tein sekä täyte- että juustokakun, leivoin pitsaa ja otin ihan liian ison stressin tarjoiluista. Sitten juhlien päätteeksi työnsin suunnilleen joka vieraan matkaan muovirasiallisen kotiin vietäviä. Sopiva ruokien määrä tätä nykyä on mielestäni kaksi makeaa tarjottavaa, kaksi suolaista tarjottavaa ja sitten harkinnan mukaan oheen pikkunaposteltavaa, tyyliin keksejä tai viinirypäleitä. Ja kaikki näistä eivät todellakaan saa olla sellaisia, jotka vaativat leipomista tai muuta valmistamista!
2. Leivo pakkaseen. Meillä on joka ikisissä juhlissa tarjolla juustokakkua, koska se on niin näppärä valmistaa jo edellisellä viikolla ja tyrkätä pakastimeen. Juhlapäivänä ei sitten muuta tarvitse kuin siirtää tarjolle ja lisätä marjoja tai muita koristeita päälle. Juhlapäivälle tai sitä edeltävälle päivälle ei mielestäni kannata suunnitella kuin ihan maksimissaan kaksi simppeliä leivottavaa. Juuri ennen juhlia on kuitenkin esimerkiksi siivoushommia, joita ei vain voi aikaistaa määräänsä enempää, joten keittiössä ei saa kulua liikaa aikaa.
3. Hyödynnä valmistuotteita. Leipomosta tilaamalla saa tietysti todella fiinit ja näyttävän näköiset juhlatarjoilut, mutta ihan kaupan pakastehyllyistäkin löytyy vaikka ja mitä hyviä tarjottavia. Makeista pakastetuotteista esimerkiksi tuulihatut ja berliininmunkit ovat oikein maistuvia. Suolaiselta puolelta meillä on tykätty ainakin pienistä karjalanpiirakoista, liha- tai tomaatti-mozzarellapasteijoista sekä pikkupitsoista. Sen kun tuuppaa pellillisen uuniin puolta tuntia ennen juhlia, ja taas on yksi tarjoiltava lisää valmiina.
4. Yksinkertaiset naposteltavat uppoavat etenkin lapsiin. Meillä on joka juhlissa tarjolla viinirypäleitä, nakkeja ja lihapullia, joskus myös minitomaatteja ja melonia. Niitä on kätevä lappaa lautaselle juuri sen verran, kuin maistuu, ja hakea lisää. Yksiä kekkereitä varten pujottelin naposteltavat cokctail-tikkuihin, mutta sen koommin en ole jaksanut nähdä moista vaivaa. Kun eri laadut ovat omissa kipoissaan, jokainen voi valikoida mieleisiään eikä aikaa valmisteluihin kulu nimeksikään.
5. Mieti vakiorunko, jota voi varioida. Etenkin useamman lapsen perheissä synttärijuhlia järjestetään tasaisin väliajoin. Helpottaa kummasti, kun joka kerta ei tarvitse pohtia alusta alkaen, mitä tarjoaisi. Sama vakiorunko ja tutut, hyväksi havaitut reseptit helpottavat tosi paljon juhlajärjestelyihin kuuluvaa metatyötä. Kuten jo kerroinkin, meidän juhlissamme on aina samaa valkosuklaajuustokakkua, jonka päällyste vaihtelee mansikoiden ja mustikoiden välillä. Suolainen päätarjottava on oikeastaan aina piirakka. Nyt jo kaksissa juhlissa olen käyttänyt helppoa ja hyväksi havaitsemaani tomaatti-fetapiirakan reseptiä siten, että hyödynnän kaupan valmista piirakkataikinaa ja tuplaan ”täytesörsselin” määrän. Toinen suolainen tarjottava on aina kaupan pakasteesta. Makea kakkostarjoiltava vaihtelee oman jaksamisen mukaan, joko jotain valmista pakasteesta tai sitten simppeliä leivottavaa, kuten mokkapaloja tai isoja cookies-keksejä. Päälle pikkunaposteltavat, kahvi, tee ja mehu, ja herkkupöytä on valmis.

Vinkkejä muihin järjestelyihin

1. Tee lista asioista, jotka täytyy hoitaa. Siten on helpompi arvioida, kauanko hommiin menee, pilkkoa ne pienemmiksi tehtäviksi ja välttyä yllätyksiltä.
2. Mieti ajoitusta. Esimerkiksi keittiön tasoja on turha kuurata vielä siinä vaiheessa, kun leipomiset ovat tekemättä. Sen sijaan kylpyhuoneen voi huoletta pestä ja lattiat mopata jo ennen juhlapäivääkin. Itse olen yleensä painottanut siivoamisen juhlia edeltävään päivään, jolloin olen tehnyt hyvän perussiivouksen. Juhla-aamuna on sitten riittänyt keittiön siistiminen, eteisen ja ruokailutilan pikaimurointi sekä yleisilmeen tsekkaus.
3. Pyydä tarvittaessa apua. Yksille synttäreille isäni leipoi piirakan, toisille saimme ylijääneitä tarjoiluja siskoni samoihin aikoihin järjestetyistä juhlista. Monesti lähipiiri kyllä auttaa mielellään, ja jaettuna urakka ei ole ollenkaan niin ylivoimainen.
4. Lainaa tuttavilta. Vaikka emme ole tottuneet pitämään mitään valtavia juhlistuksia, meidänkin juhlissamme istumapaikat käyvät helposti vähiin ja kahvin tuloa saisi odottaa ilman termoskannua ihan liian pitkään. Siispä lainaamme aina joka juhliin muutaman jakkaran vanhemmiltani. Aikaisemmin käytimme myös heidän termoskannuaan, mutta nykyään meillä on sellainen omasta takaa, kun kirpparilta edullisesti löytyi.
5. Älä jätä mitään ylimääräistä viimeiselle tunnille. Stressaavin hetki juhlia järjestäessä on mielestäni ehdottomasti se viimeinen tunti ennen vieraiden tuloa. Monet tarjoiluihin liittyvät pikkuaskareet ovat sellaisia, että niitä ei vain voi tehdä kovin aikaisin. Esimerkiksi ruokia ei voi nostaa lämpimään tarjolle liian varhain ja lapsille ei kannata pukea juhlatamineita sotkettaviksi tunteja etukäteen. Siispä kaikki ”vähemmän akuutit” toimet, kuten siivousaskareet, on hyvä olla valmiina reilusti etukäteen. Joo, pari lasten levittämää lelua joutuu ehkä noukkimaan lattialta vielä minuuttia ennen ovikellon soimista, mutta kaikki pölyjen pyyhinnät sun muut on ehdottomasti hoidettava jo aikaisemmin (tai jätettävä hoitamatta).
6. Mieti valmiiksi jotain pientä ohjelmaa. Kahvittelu ja kuulumisten vaihto on tietysti jo ohjelmanumero sinänsä, mutta meillä on ollut tapana järjestää lasten synttäreillä aina myös jotain muuta pientä ohjelmaa. Lahjojen avaus on varmasti kaikille tuttu klassikko. Sen lisäksi olemme tehneet diasarjan päivänsankarista kuluneen vuoden aikana otetuista valokuvista, joka on pyörinyt telkkariruudussa juhlien ajan ja jota vieraat ovat voineet aina joutessaan katsella. Isompana ohjelmanumerona meillä on ollut perinteenä tehdä Kahoot-tietovisa synttärisankarista. Ilmaisversioon pääsee osallistumaan maksimissaan kymmenen pelaajaa, ja leikkimielinen kisailu on mielestäni kiva piristys siinä kohtaa, kun kaffet on saatu juotua. Tietokilpailun voittajiksi on välillä selviytynyt varsin yllättäviä henkilöitä!

Viimeinen raskauskolmannes on hyvässä vauhdissa, ja olotilani on edelleen ollut oikein hyvä. Vauva liikkuu aktiivisesti ja liikkeet erottuvat selvästi jo mahan ulkopuolellekin. Toki näin kolmekymppisviikoilla sitä alkaa silti jo arjessa huomata olevansa raskaana. Mitään kovin häiritseviä oireita minulla ei onneksi ole, mutta verenpaineeni on aina ollut matala ja ylös noustessa välillä huimaa. Lisäksi jalkakrampit ja suonenvedot ovat vaivanneet useammin mitä aiemmissa raskauksissa, joskin tuntuu, että nyt viime viikkoina niitä on ollut taas vähemmän. Olen alkanut syödä D-vitamiinin ohella maitohappobakteereita ja ostanut ensimmäisiä tarvikkeita synnytystä varten.

Vaikka yleisvointini on hyvä, huomaa, etten ole ihan niin hyvässä fyysisessä kunnossa kuin normaalisti. En tiedä, onko osasyynä se, että töiden vuoksi istun paljon eivätkä päivittäiset koiran lenkitykset enää kuulu arkeeni. Huomaan kuitenkin hengästyväni melko helposti ja vähänkään urheilullisempi meininki saa harjoitussupistukset aktivoitumaan. Mielestäni olen edellisissä raskauksissa ollut tässä kohtaa vielä vallan hyvässä liikuntakunnossa, joten kolmas kierros, ikä tai ihan vain rapistunut yleiskunto ehkä vaikuttaa tällä kertaa aiempaa voimakkaammin. Kävimme taannoin HopLopissa, ja esikoisen perässä tunneleissa ja portaissa könytessäni totesin, että mitään kauhean sporttista ei liene enää viisasta harrastaa. En vain jaksa entiseen malliin, ja tuon tuostakin täytyy istahtaa alas lepäilemään.

Kotikätilö kävi meillä viikonloppuna toisella kotikäynnillä. Oli jotenkin ihanaa ja mieltä rauhoittavaa taas jutella hänen kanssaan. Keskusteltiin vielä edelliskertaa tarkemmin käytännön tarvikkeista synnytystä varten. Kyselin, mitä asioita kätilö seuraa vauvasta heti synnytyksen jälkeen ja mitä tarkistetaan lastenlääkärin käynnillä sairaalassa sitten muutaman vuorokauden iässä. Allekirjoitimme myös sopimukset. Olen alkanut jo tehdä hankintoja synnytystä varten, ja mitään kovin olennaista ei enää puutu. Kertakäyttöisiä vuodesuojia sekä jättikokoisia siteitä olen ostellut kauppareissujen yhteydessä, ja maanantaisella kirppariskierroksella löysin myös ison kasan vanhoja pyyhkeitä sekä jumppamaton suihkun lattialle levitettäväksi.

Avasin viikonlopun tapaamisella kätilölle ammepohdintojani ja sain mielenrauhaa siihenkin. Olen nimittäin viime aikoina miettinyt, onko amme sitten kuitenkaan oma juttuni kotona synnyttäessä. Siinä on kuitenkin jonkin verran valmisteltavaa ja laitettavaa. Omat synnytykseni ovat olleet nopeita, enkä halua, että miehen huomio menee koko avautumisvaiheen ajan pelkästään lasten hoitoon kuskaamiseen tai ammeen täyttöön. Edellisessä sairaalasynnytyksessäni amme oli kyllä hyvä ja heti sinne päästyäni rentouduin niin, että ponnistusvaihe alkoi. Aika vähän aikaa ehdin siellä kuitenkin loppujen lopuksi olla. Sairaalassa amme tarjosi eräänlaisen ”oman tilan” ja vapauden olla itselle mieleisessä asennossa, mutta kotona koen luontevammaksi synnytyspaikaksi vaikka kylppärin kuin ainoastaan keskelle olohuonetta mahtuvan ammeen.

Amme on kuitenkin niin yleinen kotisynnyttäjillä, että vähän mietitytti, olenko ihan sekaisin jos päätän jo valmiiksi, etten sitä ota. Kätilö oli kuitenkin sitä mieltä, että en ole! Jos koen pärjääväni helposti ilmankin, ei synnytykseen tarvitse ”varmuuden varalta” kasata stressiä erilaisista oheistarvikkeista. Omissa aiemmissa synnytyksissäni sellaista oikeasti todella intensiivistä vaihetta on kestänyt noin tunnin. Uskoisin, että liike, suihku ja ihan vain oman kodin rauha kantavat jälleen riittävästi.

Neuvolassa kävin vasta tänään, koska edellisviikolle sovittu käynti peruuntui henkilöstövajeen vuoksi. Tämä oli ylipäätään vasta kolmas neuvolakertani: aiemmin olen ollut vain alkukäynnillä sekä raskaustodistuksen saamassa. Ekan lääkärintarkastuksen jätin väliin, ja uudelleensynnyttäjällä ekat kaksi kolmannesta menevät ihan protokollassakin varsin harvoilla käynneillä. Loppuraskauden olen ajatellut käydä tarkastuksissa suunnitelman mukaan, kun nyt viimeisellä kolmanneksella seurannalla on jo oikeasti enemmän pointtia kuin alkuraskaudessa. Lisäksi terkkari on tosi mukava, kunnioittaa toiveitani ja suhtautuu ymmärtäväisesti valintaani synnyttää kotona. Sen puoleen en siis ole kokenut tarvetta harventaa neuvolakäyntejä.

Nyt tämänkertaisella käynnillä vastassa oli eri työntekijä, mutta hänkin kyseli tosi positiiviseen sävyyn kotisynnytyssuunnitelmistani. Pakko sanoa, että olen ollut ihan yllättynyt kuntamme neuvolan ilmapiiristä! Vauva oli jo raivotarjonnassa ja sf-mitta oli kasvanut hyvin tasaisesti. Hemoglobiinini oli jälleen hieman laskenut viime käyntiin verrattuna, joten rautalisää voisi ottaa käyttöön. Pitää kaivella kaappeja, jos viime raskautta varten hankkimassani valmisteessa olisi vielä päiväystä jäljellä.

Sovimme jo tulevia aikoja, eli neuvolalääkärin, sekä terkkarin käynnin siitä parin viikon päähän. Niiden aikaan olenkin sitten jo äitiyslomalla! Lääkärin käynniltä odotan lähinnä kotisynnytykseen tarvittavien reseptien pyytämistä. Mielenkiintoista nähdä, millainen ammattilainen kohdalle sattuu, kun terveydenhoitajat ovat tosiaan olleet yllättävänkin myötämielisiä kotisynnytystä kohtaan. Oman kätilöni kohdalla reseptejä ei kylläkään tarvitse lähteä metsästämään yksityiseltä puolelta, jos neuvolalääkäri ei niitä suostu kirjoittamaan, mikä oli helpottava tieto. Mutta ihan periaatteen vuoksi haluaisin ne julkisesta terveydenhuollosta saada. Esimerkiksi K-vitamiini kun on suoraan vauvan terveydentilaan, ei kotisynnytykseen sinänsä, liittyvä valmiste, jonka saatavuuden ei missään nimessä pitäisi olla synnytyspaikan valinnasta kiinni. Mutta katsotaan, kuinka käy!

Vielä suunnilleen kuukausi tehokasta työntekoa jäljellä, ja sitten saakin heittäytyä kunnolla vauvakuplaan. Vaikka työni on motivoiva, täytyy myöntää, että olen jo laskenut jäljellä olevien viikkojen määrää. Työelämän tarjoama katkos kotimammailuun tuli tarpeeseen, mutta jatkossa keskityn kyllä taas oikein mielelläni lastenhoitoon ja perheeseen.