Kehokuva

Minulla on alkanut esiintyä oman kehoni tunnistamattomuutta. Tämä on kai ymmärtääkseni melko yleistä myös muissa mielenterveyden häiriöissä. Se ettei tunnista omaa kroppaansa tuntuu kovin pelottavalta ajatukselta. Reaktioni ei ole säikähdys kun katson peliin vaan lähinnä ihmetys. Miellän itseni välillä pienemmäksi kuin oikeasti olen, mutta joskus tietyt ruumiinosat tuntuvat luontaista suuremmilta.

Olen todellisuudessa 23. Mutta ajatuksissa ja pääni sisällä olen joskus yhä 15. Joskus vieläkin nuorempi. Tämä heijastuu myös ruumiinkuvaani. 

Tänään taisin kokea ensi kertaa dissosiaatioon liittyvän oireen jossa ympäristön koko muuttuu. Se saattaa kutistua tai kasvaa. Tässä tapauksessa se kutistui ja minä mielessäni kasvoin. Olo tuntui jotenkin kömpelön suurelta ja maailma kirjaimellisesti tuntui pienentyneen. 

Tämä ei kuitenkaan tuntunut ahdistavalta sillä tajusin mistä on kyse ja olen perehtynyt asiaan aiemmin vaikken ole sitä kokenut. Lähinnä mielikuva tuntui jopa huvittavalta. 

Mutta haluaisin teidän tätä lukevien ihmisten sulkevan rauhallisella hetkellä silmät ja kuvittelevan oman kehonne mielessänne. Miltä sinä näytät? Vastaako mielikuva todellisuutta ja kykenetkö tiedostamaan sen jos näin ei ole? 

Itselläni näin ei tosiaan ole mutta se ei aiheuta kovaa ahdistusta sillä tiedostan sen. Näen kyllä peilistä kuvani ja tajuan että en ole enää se laiha ja nuori syöpäpotilas joka joskus olin. Ja se ajatua on helpottava. Vaikka toisinaan koen että minulla olisi tarvetta pudottaa painoa haluan oppia ensin tuntemaan kehoni ja hyväksymään sen. Toivon että terapia antaa siihen jatkossa mahdollisuuksia.