Mitä mulle kuuluu?

Sanoin heti aamulla että tästä päivästä tulee hankala. Tunsin sen itsessäni. Levottomuuden ja mielialan vaihdokset iskivät heti aamusta. En meinannut lähteä edes ruokakauppaan vaikka olin itse sinne menoa ehdottanut. ”Pitikö mennä kauppaan? Ei, en mä muista.” taisin sanoa aamupäivällä miehelleni. Olen taas pyörinyt kotona saamatta aikaan juuri mitään jo monta tuntia. Niin ei kai vapaapäivänä kuulu oikein mitään vältämättä saada aikaan… Mutta tällainen päämäärätön ympäri pyöriminen vie vain voimia.  Myös sää vaikuttaa suoraan mielialaani ja voitte arvata että kun ukkostaa ja sataa kaatamalla harmaalta taivaalta, ei mieli ole virkeimmillään.

Olen alkanut saada myös flashbäkkejä menneisyydestäni. Ihan yhtäkkiä vain. Välillä ne on oivalluksia siitä mitä on tapahtunut ja toisinaan ne tuntuvat olevan vain järjettömiä välähdyksiä siltä täältä. Visualisoin mielikuvat erittäin vahvasti lähes aina. Ikäänkuin näen tilanteen edessäni ja katselen sitä isolta valkokankaalta. Tämä on hämmentävää jos sitä tapahtuu muualla kuin kotona. Esim. kaupassa saatan saada takauman ja on hieman häiritsevää selata kaupan hyllyjä kun ”leffa” pyörii päässä samaan aikaan.

Kävin traumaterapiasta haastattelussa. Ja voin nyt sanoa että olen löytänyt sopivan henkilön itselleni. Kyllä, nyt voin sanoa että minulla on traumaterapeutti. Kelan kanssa asiat pitää hoitaa vielä kuntoon ennen kuin päästään kunnolla aloittamaan työt. Minut pysäytti ja rauhoitti lause jonka terapeutti sanoi kun mietimme haastattelussa dissosiaatioon sairastumiseni ajankohtaa; kaikki tapahtuu aina syystä. Tällä hän viittaisi laukaisevaan tekijään joka on oireiden ja sairastumisen takana eli triggeriin.

Asia tuntuu selkeältä, mutta sitä se ei minulle ole ollut. Olen pitänyt sekavuutta ja satunnaisuutta tavallaan ”hulluuden tunnusmerkkinä”. Olen sanonut usein että oireet tulevat ja menevät omaa tahtiaan enkä voi vaikuttaa niiden ilmaantumiseen. Jossain määrin tämä voi olla totta, mutta lähinnä kyse taitaa olla tiedostamattomuudesta. En tiedä mikä minut triggeroi. Tämä pistää miettimään sitä että mitä sellaista menneessä on mitä en muista tai tiedosta? Uskallanko ottaa selvää? En ainakaan yksin, mutta nyt… olen saanut oppaan matkalleni.