Faktat pöydälle eli puhutaan syövästä

Kuten olen jo sivunnut täällä, minun traumani on siis lapsena sairastettu syöpä. Olin ala-aste ikäinen sairastuessani. Monet ajattelevat että syöpä on vain vanhemman väestön sairaus mutta Suomessa sairastuu joka vuosi n. 150 lasta syöpään.

Syöpä taas käsitteenä kätkee alleen monta erilaista ja erityyppistä sairautta. On leukemiaa, hodginin- ja non-hodginin lymfoomaa, aivotuumoria montaa erilaista… Silti ne ovat yhtä kaikki se syöpä. 

Syöpä sanana herättää monia tunteita ihmisissä. Nämä tunteet ovat usein voimakkaita. Uskon sen johtuvan siitä että syöpä yhdistetään usein kuolemaan. Ja nimenomaan nopeaan kuolemaan. Minun mielikuvissani syöpä on ahne. Se vie ja ottaa kaiken jos sen niin annetaan tehdä. Ja joskus myös silloin kun sitä yritetään vastustaa.

Meitä nuorena syövän sairastaneita on Suomessa n. 7000 ihmistä. Olen vertaistuen kauta tavannut osan heistä. He ovat mielestäni tavallisia ihmisiä joissa korostuu tietty asia: kunnioitus elämää ja ihmisyyttä kohtaan. Minustakin on sanottu joskus että olen empaattinen ja ikään kuin kunnioitan elämää. Syytä ainakin on sillä kaikkien meidän aika täällä on rajallista. Se vain on fakta. 

Syövässä on myöskin olemassa erilaisia myöhäisvaikutuksia. Sädehoito, sytostaatit ym. Voivat vaikuttaa monien vuosienkin päästä. Suurin myöhäisvaikutus on ehkä se että meillä on 10-kertainen ennenaikaisen kuoleman riski verrattuna ikätoverihin. Suurin riskitekijä on syövän uusiutuminen. 

Mainittakoon että 25% pitkäaikaisselviytyjistä on jokin mielenterveyden häiriö. Tähän saatte laskea minut. Myöhäisvaikutukset voivat olla myös puhtaasti fyysisia kuten sydän- tai nivelongelmia.

Olen ylepä statuksestani pitkäaikaisselviytyjänä. Aion ottaa kesän lopulla itselleni tatutoinnin muistuttamaan asiasta. Vatsani päältä kulkee poikittain suuri leikkausarpi jonka yläpuolelle aion ottaa tekstin: All warriors have their scars.

Lähteenä tähän kirjoitukseen olen käyttänyt lasten ja nuorten syöpäyhdistys Sylva ry:n nettisivuja eli www.sylva.fi