hei pitkästä aikaa

Hei sinulle siellä!

Olen ajatellut blogiani viime aikoina vähemmän. Tämä on ollut mahdollista mm. siksi että saan terapiassa työstää nykyään asiaoitani aktiivisesti viikoittain. Helppoa ei silti ole ollut, vaikka olen kokenut tiettyjä ahaa elämyksiä itsestäni ja ympäristöstäni. Olen pohtinut sairauteni syitä sekä tapoja ja ajatuksia jotka ylläpitävät ahdistusta. Olen huomannut että olen itseni kohtaan aika ankara. Haluaisin oppia suhtautumaan itseeni samalla tavalla kuin suhtaudun ystäviini ja perheeseeni eli kunnioituksella ja rakkaudella. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, silti he ovat aina rakkaita minulle. Olen myös alkanut tiedostaa kuinka kuormitan itseäni melko paljon lähes kokoajan. Välttelen ahdistusta pysymällä liikeellä, lisäksi olen todella vaativa itseäni kohtaan. Olen alkanut tehdä rentoutusharjoituksia ja minusta ne ovat ihania. Se että joku kertoo minulle ääneen miten pitää olla ja rentoutua on helpottavaa ja rauhoittavaa. Tavoitteeni on tehdä harjoitus päivittäin, mutta ainahan se ei onnistu. Yritän antaa itselleni liikkumavaraa, mutta silti harjoitella aktiivisesti rentoutumista. Väillä hävettää, että enkö minä osaa edes rentoutua vaan sitäkin pitää harjoitella…mutta olen tajunnut olevani moneltakin osalta vaativa ja melko herkkä persoonallisuus. Yritän hyväksyä sen että tarvitsen ehkä enemmän harjoittelua ja aikaa asioiden työstämiselle kuin muut.

Joulu on tulossa ja minun jouluhypetykseni on kuulemma omaa luokkaansa. Lahjat on ostettu tänäkin vuonna jo ennen joulukuun alkua. Kaikki on ollut paketissa jo hyvän aikaa. On muistettu äitiä, isää, siskoa, miestä, kummilasta, ystävää… Lahjojen antaminen on oikeasti mielipuuhaani ympäri vuoden. Se on mielestäni minulle sopiva tapa sanoa toiselle, että olet ajatuksissani ja olet tärkeä. Muistan joulut mukavana aikana lapsuudesta. Joskus olen joutunut viettämään jouluja sairaalassa, mutta sain silti olla lähellä perhettäni. Nekin olivat hyviä jouluja. Yleisesti silloin on rauhallista. Maailma vetäytyy ja minun on turvallisempi olla (ainakin ajattelen niin.) Silloin on lupa olla, syödä hyvin ja muistaa läheisiä.

Koulusta on aika paljon stressiä.. Pitäisi saada suoritettua viimeiset tentit ja projektit kasattua ja seminaarit pidettyä. Mielini protestoi selkeästi tätä vastaan. Unohdin viimeksi mennä terapiaan kokonaan, lisäksi kokoajan väsyttää taas..Olen siirtynyt taas 13h yöuniin.. tämä ongelma helpottikin hetkeksi jo aiemmin mutta näköjään vain palatakseen takaisin. Kaipaan töihin kovasti. Minun ammatissani on se hyvä puoli että kun lähdet kotiin niin työt jäävät työpaikalle. Kouluasioita saa olla miettimässä yhtenään. Tuntuu että olen loman tarpeessa juuri siksi, että myös mieleni saisi levätä. Tällä hetkellä olo on melko kuormitettu. Ei niinkään fyysisesti mutta tuntuu etteivät henkiset rahkeet riitä. Minun tarvitsee luultavasti tehdä jonkunlainen leposuunnitelma lomaa varten. Rytmitön arki kostautuu helposti ahdistuksen ja unohtelujen muodossa ja koitan estää sen suunnitelemalla suhteessa sopivasti lepoa, mieleistä tekemistä ja tekemällä lomalla pari työvuoroa. Toivon että tästä tulee hyvä loma josta saan hieman lisää energiaa.