Rikkinäisten suhteiden vaikutus
Tekstiä inspiroi 13.5. aukeava Museum of broken relationships näyttely, Helsingin kaupunginmuseossa.
Välillä kuulee kuinka teini-iän ohittaneet huokailevat turhautumista nuoruusiän suhteille. Tuntuu että on melko yleistä vähätellä nuoren iän suhteiden merkitystä ja varsinkin eron merkitystä lyhyen suhteen jälkeen. Minun neuvoni on: älä koskaan vähättele toisen tunteita. Oli sitten kyse surusta, ilosta tai ihan mistä vain näiden väliltä. Haluan jakaa teille tarinan siitä, kuinka lyhyt suhde joka menee pieleen voi vaikuttaa pitkäänkin jonkun elämään.
Seurustelin ensimmäisen kerran 14 vuotiaana. Kyseinen mies oli ensirakkauteni. Suhteemme oli intensiivinen ja nopea ja kesti lopulta noin kaksi kuukautta. Ero tuli minun puoleltani, sillä koin että hän ei arvostanut minua niinkuin olisi ehkä pitänyt. Kunnollista erokeskustelua ei koskaan käyty vaan välit vai katkaistiin ja yhteydenpito lopetettiin. Eron jälkeen olin todella rikki.
Olen tämän jälkeen halunnut perua eropäätöksen useita kertoja, mutta hän ei ole antanut siihen mahdollisuutta. Olemme puhuneet useita kertoja ja tavanneet aina muutamien vuosien välein. Ensi vuonna tapatumasta tulee 10 vuotta ja vasta tänä vuonna välit on lopullisesti rikottu. Olen ollut suhteessa muiden kanssa lähes aina tavatessamme ja olen jättänyt yhden suhteistani hänen takiaan. Tämä suhde on vaikuttanut kaikkiin suhteisiin mitä minulla on ollut siitä lähtien, ainakin jollain tavalla.
Vuosien aikana dissosiatiiviset oireeni ovat oikeastaan kulminoituneet hänen kauttaan. Häiriöön kuuluu pakonomaista matkustamista eli minun tapauksessa hakeudun miehen luo. Luulen myöskin että yksi osistani ilmeenee samanlaisena kuin olin silloin 14-vuotiaana ja näin ollen palaan aina samoihin tapahtumiin eli siihen kun olimme yhdessä. Tämä on ottanut koville molemmin puolin. Olen puhunut hänelle sekä kumppaneilleni aina avoimesti asioista ja sairaudestani. Luulen silti että tämä mies on vasta nyt ymmärtänyt kuinka vakavasti olen sairas. Enkä me vannomaan että hän tajuaa täysin vieläkään, mutta tämän lähemmäs ei hän tule koskaa pääsemään.
Kun olemme tavanneet tilanteita ovat aina verhonneet suuret tunteen puuskat. On nähty vihaa, onnellisuutta, iloa ja surua. Yleensä seuraavana päivänö olen pyytänyt tunteenpurkuksiani anteeksi sillä en usein ole kokenut tilantee menneen ihan niinkuin piti. Nyt välit ova lopullisesti katkenneet ja hyvä näin. Nyt minun on aika keskittyä saamaan itseni kuntoon.
Mutta tarinan opetus oli, että älä koskaan vähättele toisen tunteita. Minun elämässäni tällä lyhyellä ajan jaksolla on ollu valtava merkitys. Eikä toinen ihminen voi koskaan tietää täysin miltä toisesta tuntuu ja mitä on tilanteen taustalla.