Ladataan...
Minnean muruja

Viime viikolla mietin pikkujouluasuja,  ja kirjoittelin metallinhohtoisista haaveasuista blogiinkin. Vaikka metalli houkuttelee tänä vuonna, niin aina ei tarvitse ostaa uutta, sillä omastakin vaatekaapista saattaa löytyä useampikin tilaisuuteen sopiva kokonaisuus :) Keräsin neljä asua omasta vaatekaapistani, jotka sopivat asusteita muuttamalla niin pikkujouluihin kuin muihinkin loppuvuoden juhliin. Muistako nähneesi nämä?

Viime vuoden kimaltava mekko

Junarosen mesh paita kultaisilla korviksilla

Hoikentava mekko

Liehuva jumpsuit

Vaikka ostin tuon haalarin kesällä, menisi se varsin mainiosti myös pikkujouluasuna korkkareilla ja kirkkaanpunaisella huulipunalla ryhditettynä. Mesh paitaa en ole sen ihanuudesta huolimatta pitänyt kovin usein, sillä minulla on yllättävän vähän iltamenoja, ja en oikein miellä paitaa arkikäyttöön. 

Hoikentava mekko on täydellinen turva-asu, sillä se on mukava ja anteeksiantava päällä. Postaus mekosta on yksi blogin luetuimmista jutuista kautta aikain. Hoikentava efekti selvästi kiinnostaa :) Lisäämällä mekkoon jonkin korun, saa siitäkin varsin mallikelpoisen pikkujouluasun. 

Kaapista löytyy vielä yksi ihana tummansininen pitsimekko, mutta siitä minulla ei ole kunnon kuvaa. Mekko on sellainen klassikko, että sitä voi käyttää niin pikkujouluissa, uudenvuoden bileissä kuin karonkassa. Malli on kaunis ja ajaton. Oikeastaan mekko on juuri sellainen, joka kuuluu vaatekaapin kulmakiviin samalla tavalla kuin miehillä hyvinistuva puku. 

Nyt kun näitä kuvia katsoo, niin näkee, että pikkujoulutyylini näyttäisi olevan hyvin tummansininen :D Ehkä se vaan on niin helppo väri loppuvuoden juhliin. Mulla on muutama selvästi juhlamekko, mutta sitten on monta sellaista asua, joita ei heti miellä juhla-asuksi, mutta jotka saa helposti muokattua sellaisiksi. 

Löytyykö sulta kaapista valmiina pikkujoulu- tai muu loppuvuoden juhla-asu? Löytyykö muita tummansinisiin juhla-asuihin mieltyneitä?

Kivaa keskiviikkoa!

Ladataan...
Minnean muruja

Joskus oma elämä on kuin mysteerinäytelmästä. Pääsee leikkimään oman elämänsä Sherlock Holmesia. En omista kovinkaan montaa paria kenkiä. Siksi onkin hyvin kummallista, että ne ainoat nilkkurini, joissa on korkoa, ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Muutaman viikon olen iltaisin sängyssä käynyt läpi eri skenaarioita siitä, minne nämä nilkkurit ovat voineet joutua. Koti on tietenkin käännetty ylösalaisin etsiessäni yhtä tiettyä kenkäparia. Salapoliisin kykyni eivät ilmeisesti ole kummoiset, sillä etsintä ei ole tuottanut (ainakaan vielä) tulosta. 

Useissa asukuvissakin esiintyneet superedulliset nilkkurit ovat H&M:ltä, eivät siis edes kalliit tai laadukkaat. Mutta niin mukavat jalassa! Sellaiset nilkkurit, joita ei tule käytettyä kovin usein, koska en tykkää kävellä koroilla, mutta jotka kaivan aina esiin, jos päällä on mekko tai tiedossa on treffit. Myönnän sujauttaneeni nilkkurit jalkaan myös asukuvia varten, ja sitten vaihtanut kengät toisiin kuvien ottamisen jälkeen. 

Miten ihminen, jolla ei ole kovin monia kenkiä, voi hukata nilkkurit? Ne ainoat korolliset!

Kesällä en ole nilkkureita käyttänyt, ja lähdinkin ensiksi muistelemaan, milloin olen todistettavasti viimeksi käyttänyt kyseisiä nilkkureita. Blogista löytyy heinäkuulta postaus syksyn ensimmäisistä uutuuksista, joissa nilkkurit ovat jalassa. Sen jälkeen en muista niitä käyttäneeni. Tuntuisi kummalliselta, että olisin jättänyt niitä minnekään, sillä yleensä ihminen tulee samoilla kengillä takaisin kotiin, joilla ulos ovesta astuikin. Kuitenkin nyt, kun olen kolunnut kodin jokaisen nurkan, olen tullut siihen tulokseen, että kenkien on pakko ollut jäädä jonnekin. Mutta minne? Vai voisiko olla, että mieheni on siisvousinnossaan siivonnut ne jonnekin ulkovaraston ylimmälle hyllylle katseilta piiloon.

Koska nilkkurit ovat kaikista ponnisteluista huolimatta edelleen kadoksissa, ei nyt auta varmaan muu kuin lähteä kenkäostoksille. Kyllähän ihmisellä nyt täytyy yhden korolliset nilkkurit olla! Haussa onkin siis mustat nilkkurit, joissa on maltilliset korot ja jotka ovat mukavat jalassa. Jos sulla on unelmanilkkurit, niin ilmianna ne kommenttiboxissa!

Oletko sinä ikinä hukannut kenkiä? Mistä ne ovat löytyneet, vai ovatko?

Mysteerin hämyistä maanantaita!

Psst! Kurkkaa instan puolelta, mitä ihanuuksia kiikutan huomenna kirppikselle!

Ladataan...
Minnean muruja

Greyn Anatomian ja Doctor Shepherdin faneja hemmotellaan, kun karismaattinen Patrick Dempsey tähdittää uutta koukuttavaa draamaa C Morella. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä Dempsey tuntuu vaan paranevan vanhetessaan? Uutuussarja Totuus Harry Quebertin tapauksesta on päräyttävän jännittävä ja tiivistunnelmainen trilleri menestyskirjailijasta viettämässä eläkevuosiaan idyllisessä pikkukaupungissa. Meren rannalla, tottakai. Kun hänen pihaltaan löydetään 33 vuotta sitten haudattu ruumis, alkaa melkoinen mediamyllytys ja kiivas totuuden etsiminen. Apunaan Dempseyn esittämällä päähenkilöllä onentinen oppilaansa, nuori lupaava kirjailija, joka asianajan kanssa lähtee selvittämään tapahtumien kulkua.

Oliko kirjailijalla aikanaan suhde nuoreen Nolaan, ja mitä Nolalle oikeasti tapahtui 33 vuotta sitten? 

Katsoin kaikki tähän mennessä julkaistut jaksot putkeen kipeänä ollessani. Rakastuin sarjaan heti ensi hetkistä. Siinä on jotain The Affair-sarjan tyylistä haikeutta ja kiellettyä intohimoa. Kun katsoin sarjan ensimmäistä jaksoa, mietin, että tapahtuuko kaikki yhdysvaltalaiset jännityssarjat sattumalta sopivan matkan päässä New Yorkista, jossain kauniissa rantakaupungissa, jonka unenomainen rauha rikotaan murhalla. Samantyylinen asetelmahan on myös The Affairissa. Merenrantahuviloissa tapahtui kauheita myös sarjassa Kosto. 

Totuus Harry Quebertin tapauksesta perustuu Joel Dickerin samannimiseen menestyskirjaan. Kirja ei ole minulle tuttu, joten saan jännittää sarjan käänteitä ilman tietoa lopputuloksesta. Viime aikoina on ollut vaikeaa löytää koukuttavaa sarjaa, ja useampi onkin jäänyt kesken. Tämä on kuitenkin sellainen, että se imaisi tunnelmallaan heti mukaansa. C Moressa on nähtävillä kuusi ensimmäistä jaksoa, ja uudet kaksi jaksoa julkaistaan aina torstaisin.

Oletko sinä nähnyt tämän jännärin? Ja hei, otan vastaan sarjasuosituksia! Mikä sarja sulla on tällä hetkellä katsottavana?

Ladataan...
Minnean muruja

Blogin toivotuimpiin juttuihin kuuluu ihan arkiset kuulumiset. Välillä tuntuu hölmöltä kirjoittaa arkisia asioita, jotka itsestä tuntuvat vähän tylsiltäkin. Samoja fiiliksiä ja samoja askareita pakerretaan varmaankin monien lukijoidenkin kotona. Ehkä se on se vertaistuki tai tirkistelyn mahdollisuus, mikä tekee jokapäiväisten kuulumisten lukemisesta lukijalle mielenkiintoista. 

Eletään virallisesti marraskuun keskivaiheilla. Lokakuun vielä pinnistelin yrittäen pitää kaamosta kaukana, mutta marraskuussa pimeys ja harmaus on rysäyttänyt kaamosväsymyksen valloilleen. Päivät ovat harmaita ja masentavia. Ei auta edes suklaa.

Marraskuu näyttää mahataudilta, mahassa möllöttäviltä legoilta ja massiivisilta kuvakirjoilta. Alkukuusta mies oli mahataudissa, ja nyt näyttää olevan oma vuoroni. Sormet ristiin, että poika säästyisi tältä vaivalta! Onneksi tämä tauti ei tunnu olevan yhtä tujakka kuin viime kerralla. Mahataudissa on aina hyvä pohdiskella omia elämäntapoja, ja nyt kun mikään ei maistu, olen tehnyt päätöksen herkkulakosta. Herkkulakkoni tulee kestämään marraskuun 24.päivästä joulukuun 24.päivään. Jouluaattona saa siis herkutella. Taputtelen itseäni olalle hyvästä päätöksestä. Kun tästä taudista selviän, saan herkutella vielä kerran ennen ryhtiliikkeen alkamista.

Olohuoneessa väännetään pikkulegoista. Huuto on melkoinen, sillä pikkulegot ovat nyt pannassa. Sen lisäksi, että niitä löytyy joka paikasta, kuten pojan suusta, tunnusti hän, että on myös syönyt muutaman pienen. Voihan vuohi! Pikkulegot ovat nyt pakattu kaapin ylimmälle hyllylle, ja mies on topakasti ilmoittanut, että ne pysyvät siellä ainakin pari päivää. Samaisella ylähyllyllä majailee myös eräs unikaveri Muumi, jonka jalasta poika oli onnistunut järsimään täytteenä olevia muovipalleroita. Ne maistuivat kuulemma hyvältä. 

Kunkahan paljon pieniä muovijuttuja voi syödä, ennen kuin tarvitsee mennä lääkäriin?

Marraskuussa olemme huhkineet myös vuosittaisen kuvakirjan parissa. Tai oikeastaan kahden eri kuvakirjan parissa. Mies on tunnollisesti kerännyt vuoden varrelta kuvia pojasta, ja nyt on monta sataa kuvaa muistikortilla kirjaa varten. Mies väkersi omaa, massiivista kirjaansa noin viisi tuntia putkeen. Huh! Itse tein kevyemmän version omille vanhemmilleni. Mummu rapakon takana saa siis jouluksi ison kirjan kuvia pojanpojastaan pelleilemässä alushoususillaan takapihalla ja heittämässä ylävitosia Muumipeikon kanssa Muumimaailmassa. Kuvakirjoissa on kauhea työ, mutta lopputulos on kyllä palkitseva. Ihania muistoja.

Kipeänä ollessani olen ehtinyt katsoa yhden mielenkiintoisen ja koukuttavan sarjan (josta myöhemmin lisää), ja pestä kaksi koneellista pyykkiä ensi viikolle varattua kirppispöytää varten (tästäkin lisää myöhemmin). Tehokasta ajankäyttöä vessareissujen välillä siis.

Nämä postauksen kuvat sen sijaan ovat lokakuulta, jolloin kävimme Minna Bakesin vuoden viimeisessä kakkubuffetissa. Tein syyslomareissulla melkoisen löydön Lumoan-liikkestä Helsingistä. Tämä ihanan sininen mekko oli 65% alessa. Olen jo pitkään haaveillut kotimaisen Lumoanin pitsisomisteisesta mekosta, mutta en ole raskinut ostaa. Mekko oli roimassa alessa, koska se on kakkoslaatuinen. Pitsiin oli sekoittunut jotain öljyä, joka oli tahrinut mekon. Öljy lähti kuitenkin onneksi sappisaippualla pesussa. Jee! Mekko oli sovitettaessa juuri sopiva, mutta pesun jälkeen kutistunut juuri sen verran, että meni tiukan tuntuiseksi :/

Miten sun marraskuu on mennyt? Joko odotat innolla joulukuuta?

Marraskuussa parasta on se, että sen jälkeen tulee joulukuu! Ja joulukuuhan on ihan kiva!

Mukavaa perjantaita!

Ladataan...
Minnean muruja

Luonnonkosmetiikka tekee kovasti tuloaan valveutuneen kuluttajan kosmetiikkakaappiin. Minäkin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä käyttämäni kosmetiikka sisältää. Ajatus mahdollisimman vähän kemiallisia ainesosia sisältävästä hellävaraisesta kosmetiikasta kuulostaa hyväältä ja järkevältä. Sain blogin kautta testiin luonnonkosmetiikkamerkki Mossan tuotteita. Erityisesti minua kiinnosti paljon kehuja saaneet Mossa Vitamin Moisture shampoo ja hoitoaine

Hiukseni ovat paksut ja helposti rasvoittuvat. Hiuspohjani on myös helposti ärtyvä. Luonnonkosmetiikan puhtaammat ainesosat lupaavat hellempää puhdistusta sekä vähemmän ihoärsytystä kuin usein liian voimakkaita ainesosia sisältävät kemialliset shampoot. Kaipaan shampoolta tehokasta puhdistusta sekä hoitoaineelta tehokasta kosteutusta. Värjätyt hiukset ovat sen verran kuivat, että kunnon kosteutus ja hoito on tarpeen.

Vitamin Moisture- tuotteet lupaavat juurikin näitä ominaisuuksia. Vitamin Moisture shampoon kerrotaan olevan hellävarainen, mutta hyvin vaahtoava ja tehokkaasti pesevä. Shampoon luvataan rauhoittavan, suojaavan sekä kosteuttavan hiuksia ja hiuspohjaa.

Vitamin Moisture hoitoaineen kerrotaan  korjaavan, silottavan ja poistavan karheutta. Tuote lupaa tehdä hiuksista kiiltävät ja terveen näköiset. Arvokas mansikansiemenöljy ja syvähoitava kookosöljy kosteuttavat, korjaavat vaurioita ja ravitsevat. Hiuksista pitäisi tulla pehmeät ja helposti käsiteltävät. Mahtava juttu on myös se, että pakkauksessa luvataan, että tuote ei keräänny hiuksiin toistuvien hiustenpesujen jälkeen.

Kuulostaa loistavalta, eikö?

Olen nyt käyttänyt tuotteita lähemmäs kolme viikkoa. Halusin testata tuotteita pidemmän aikaa ennen lopullisen arvion tekemistä. Hiukseni ovat tottuneet aika tuhtiin tavaraan, joten ajattelin, että niillä kestää tottua uusiin, hellävaraisempiin tuotteisiin. Pesu toisensa jälkeen hiukset kuitenkin tuntuivat likaisilta, kuivilta, vahamaisilta ja jotenkin hampsottavilta. Täytyy myöntää, että välillä on ollut pakko pestä hiukset vanhoilla kaapista löytyvillä shampoilla, sillä tuntuma päässä ei ole ollut sitä, mitä shampoolta ja hoitoaineelta toivon. 

Plussana shampoosta on sanottava, että se todellakin vaahtoaa kunnolla, ja hiukset saavat valtavasti tuuheutta ja ilmavuutta pesun jälkeen. Hoitoaine sen sijaan tuntuu kummalliselta hiuksissa. Se jättää myös käsiin kummallisen vahamaisen kalvon, kun sitä levittää hiuksiin. Pesun jälkeen hiukset tuntuvat kuivuttuaan kuivilta, takkuisilta ja likaisilta. Vahamaisilta. Minun piti muutaman pesun jälkeen oikein lukea pullojen kyljestä käyttöohjeita uudelleen, sillä ajattelin, että käytän tuotteita jotenkin väärin. 

Vasta viime viikon lopulla tajusin kokeilla shampoota ilman hoitoainetta. Pesin hiukseni Mossan shampoolla, ja käytin sen jälkeen vanhaa, kaapista löytyvää kosteuttavaa hoitoainetta. Ja kas, hiukset tuntuivat pesun jälkeen puhtailta ja kosteutetuilta. Vika ei siis ollut shampoossa, vaan hoitoaineessa. Jostain syystä se ei vain sovi minulle. Kyselin instan puolella teidän kokemuksianne luonnonkosmetiikan shampoista, ja hoitoaineista, ja sain samansuuntaisia vastauksia myös teiltä. Hyviä, ja toimivia luonnonkosmetiikan shampoita löytyy, mutta hyvän hoitoaineen löytäminen tuntuu olevan hankalampaa.

Shampoo jää siis käyttöön nyt, kun huomasin sen toimivaksi, mutta hoitoaineen luovutan eteenpäin, jos vaikka joku lähipiirissä kokisi sen toimivaksi. Vika lienee tuotteen sopimattomuudesta omiin hiuksiini. 

Millaisia kokemuksia sinulla on luonnonkosmetiikan shampoista ja hoitoaineista? Oletko löytänyt toimivan hoitoaineen?

Mukavaa maanantaita! Tsemppiä muille pimeyden kanssa painiskeleville! Kyllä tästä selvitään!

 

*tuotteet saatu testiin pr-toimistolta

Ladataan...
Minnean muruja

Joko olet korkannut pikkujoulukauden? Mulla on vuoden ensimmäiset pikkujoulut ensi viikolla, joten juhlapukautuminen alkaa olla ajankohtaista. Pimeä tuntuu raskaalta, joten on ihanaa, että juhlat piristävät mukavasti tätä vuoden pimeintä aikaa! Omaa vaatekaappia läpi käydessäni aloin haaveilemaan metallinhohtoisesta pikkujouluasusta. Hopeaa, kultaa tai pronssia.

Viime vuonnahan mulla oli avoiselkäinen kiiltävä mekko. Tuo mekko on ihana, mutta melko vartalonmyötäinen. Ja vartalonmyötäinen mekko ei aina ole se mukavin vaihtoehto. Löysin Lindexiltä kauniin hopeanhohtoisen mekon, joka vaikuttaa hieman rennommalta kuin viimevuotinen mekkoni. Keräsin kollaaseiksi kolme sellaista hohtavaa pikkujouluasua, jotka päällä rokkaisin mielelläni tämän vuoden bileet.

Hopeinen trikoomekko | Korvakorut | Olkalaukku |

 

Musta pusero, jossa pingviinihihat | Musta paljettihame | Korvakorut, joissa strasseja | Tikattu kirjekuorilaukku |

 

 

Lykke Wide High Housut | Satiinialustoppi | Pieni olkalaukku |

 

Mikä näistä on sun suosikki? Hopea, musta vai kultainen? Vai innostutko metallin hohteesta ollenkaan?

Itse tykästyin eniten tuohon viimeiseen! Kerrassaan upeat nuo housut! Pitkään hopeinen on näyttänyt omaan silmään paremmalta, mutta tänä vuonna myös kultainen/pronssinen innostaa! Musta rokahtava tyyli on toisaalta aina toimiva! Paljettihame on ollut pitkään haaveenani. Käyttökertoja kiiltelevälle komistukselle ei tosin kerry montaa :D

Jos vaatekaappisi kaipaa juhlakauden myötä täydennystä, niin Lidenxillä on tänään Single`s Dayn kunniaksi kiva 11% ale kaikesta koodilla 11nov! Kannattaa kurkata myös alevalikoima, siellä on ainakin yksi mekko, joka itseäni kovasti kiinnostaisi.

 

Suloista sunnuntaita! Ja ihanaa isänpäivää kaikille, jota sitä viettävät! Meillä alkoi päivä makeasti letuilla ja kermavaahdolla :P

 

*sisältää mainoslinkkejä

 

 

Pages