Pienet rutiinit, jotka ankkuroivat päiväni
Olen aina ajatellut, että rutiinit ovat lähinnä ärsyttäviä ja puuduttavia. Että rutiinit pitävät kyllä päivät (ja elämän) kasassa, mutta jotka tekevät elämästä tylsän. Mukavatkin asiat maistuvat puulta, jos niitä pitää tehdä joka päivä. On joka arkiaamu noustava töihin aikaisemmin kuin keho haluaisi luonnollisesti herätä. On pestävä pyykkiä, jotta on puhdasta päällepantavaa. On imuroitava. On pidettävä pakka kasassa. Sama kaava, joka päivä. Ärsyttävät, elämää rajoittavat rutiinit! Sain kuitenkin rutiineihin ihan uuden ihastuttavan näkökulman, kun luin Cup of Jo-blogin kirjoituksen niistä pienistä rutiineista, tai ankkureista kuten hän niitä kutsuu, jotka saavat odottamaan seuraavaa päivää jo edellisenä iltana. Aloin miettimään rutiineja ihan eri kannalta. Tässä tulevat minun pienet rutiinit, joka ankkuroivat päiväni.
Cup of Jo-blogissa se pieni rutiini oli aamukahvi. Kirjoittajan joka-aamuinen aamukahvi ei ollut vain aamukahvi, vaan kupillinen kuumaa mustaa juotavaa symbolisoi hänelle sitä pientä omaa hetkeä aamulla, kun hän saa rauhassa valmistautua päivän koitoksiin. Jotain toistuvaa ja pysyvää muuttuvassa maailmassa. Aamukahvin kofeiini piristää fyysisesti, mutta itse kahvitteluhetkessä on jotain rauhoittavaa. Aamukahvi on se hetki, kun saa henkäistä syvään, nauttia ja järjestää ajatuksensa.
Pienet rutiinit – iso merkitys
Itse en juo kahvia, enkä todellakaan ole aamuihminen. Tai ehkä joskus olen ollut, mutta tällä hetkellä aamut eivät kohtele minua hellästi. Ehkä juuri siksi oma pieni aamuinen rutiinini on minulle niin tärkeä ja voimaa antava. Sitä täytyi vain hetken aikaa miettiä ja kaivella. On siis olemassa yksi asia, joka on joka-aamuinen rutiini, ja jota odotan aina yhtä innokkaana. Se on pieneltä unenpöpperöiseltä ihmiseltä saatu aamuhali, ja se on aamuissani arvokkainta. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin rutistaa pientä lämmintä vartaloa, joka on vielä ihan pikkuisen unen valtaama. Aamuhali on varmasti minulle voimaannuttavampi kuin pojalleni, mutta pidän sitä myös tärkeänä osoittamaan hänelle läheisyyden merkitystä. Jos aamussa ei ole aamuhalia, puuttuu siitä selkeästi jotain oleellista.
Löysin päivästäni myös toisen pienen rutiinin, jota odotan ja jota tarvitsen. Kaiken sosiaalisuuden ja hulinan keskellä vietetyn päivän jälkeen tarvitsen pienen hetken itselleni. Tarvitsen noin tunnin Netflixin katsomiseen tai äänikirjan kuuntelemiseen. Teen yleensä iltaisin blogijuttuja, ja niin kivoja kuin ne ovatkin, niin niiden jälkeen pää tarvitsee vielä ”nollausta”. Pieni oma aikani ennen nukkumaanmenoa saa energiatasot laskemaan ja ajatukset lepäämään. Jos yrittäisin mennä nukkumaan suoraa blogijuttujen tai muiden ajatustyötä vaativien hommien jälkeen, pyörisin vain sängyssä miettimässä tehtyjä tai tekemättömiä töitä. Aivoni jatkaisivat asioiden prosessointia, enkä saisi unta. Tai ehkä saisin, mutta hitaammin.
Rutiinit eivät siis ole vain se pakollinen paha pitämään pakkaa kasassa. On pieniä, lähes huomaamattomia rutiineja, joista saa valtavasti voimaa, ja jotka ankkuroivat sinut päivääsi. Niitä odottaa aina innolla.
Mitkä ovat sun päivän pienet rutiinit, joista saat voimaa? Oletko rutiinien rakastaja vai vihaatko jokapäiväistä toistoa?
Lue myös: Etätyö antaa mahdollisuuden pehmeämpään arkeen ja Miksi loman loppuminen ahdistaa?