Miksi loman loppuminen ahdistaa?

Tänään perjantaina pyörähti käyntiin mun kesäloman viimeinen päivä.  Ensi viikolla on laitettava herätyskello soimaan, ja ryhdistäydyttävä. Loman loppumisen myötä mieleen nousee jo vähän väkisinkin ensi viikko ja työasiat. Miten nämä neljä viikkoa vierähtivät taas niin nopeasti? Teinkö lomalla ihan vääriä asioita, vai miksi loman loppuminen ahdistaa?

Teinkö lomalla vääriä asioita?

Mulla ei ollut lomalle bucket list:iä, eli listaa niistä asioista, jotka haluan lomalla kokea. Toki meillä oli muutama suunnitelma lyötynä lukkoon, mökki varattuna, ja pohjoisen reissu suunniteltuna. Silti en loman alussa, tai loman aikana tuntenut, että olisin suorittanut lomaani. Menimme itse asiassa aika spontaanisti niin Helsinkiin päiväretkelle kuin luontopolulle keräämään mustikoita ja paistamaan makkaraa. Olisin voinut nukkua aamuisin pitkään. Silti mietin, että teimmekö liikaa? Oloni ei tunnu nyt yhtään sen virkistyneemmältä kuin lomalle jäädessäkään. Blogitöiden ja aktiivisen poikakaksikon myötä en ehtinyt laiskotella. En ehtinyt ladata akkuja.

Olivatko odotukset lomalle liian korkealla?

Lomalla sitten makaan vain raukeana riippumatossa, luen ja syön jäätelöä! Päivät ovat loputtoman pitkiä ja kaikki on mahdollista. Valvon valoisia kesäöitä, siemailen kylmää viiniä, ja olen onnellinen!

Olen miettinyt paljon sitä, että odotukseni kesäloman suhteen saattoivat jo alunperinkin epärealistiset. Kuvittelen, että elämäni muuttuu loman myötä maagisesti rennoksi, ja autuaaksi. Mitään ei ole pakko tehdä, ja toisaalta kaikki on mahdollista. Ehkä juuri siksi loman odottaminen voi olla ihanampaa kuin itse loma. Tosiasiassa elämäni pysyi lomallakin hyvin pitkälti samanlaisena kuin arkenakin. Toki aamuisin saan nukkua pidempään, ja päivisin olen päivätyöni velvoitteista vapaa. Blogihommia ja muita sivutöitä olen kuitenkin paiskinut lähes samaan tahtiin myös lomalla. Samat kiukut olen ottanut vastaan ja samat ongelmat ratkonut niin lomalla kuin arkenakin. Kuvittelin, että ihan hyvin jaksan tehdä kaiken.

Ja vaikka päivätyön velvoitteet ovat poissa, niin vastapainoksi lomalla olen 100% läsnä perheelleni. Kuulostaa ehkä ikävältä, mutta perheen kanssa vietetty aika on minulle lähes yhtä kuluttavaa kuin töissä paahtaminen. Mies ja lapsi ovat tekijäihmisiä, joilla täytyy olla koko ajan jotain tekemistä. Meillä ei paljon hiljaisia hetkiä kotona koeta. Poika on ainoana lapsena koko ajan jomman kumman vanhemman huomiota vailla. Itsehän kaipaisin enemmänkin joutenoloa ja rauhoittumista. Meillä ei mene tässä kohtaa kemiat yhteen ja planeetat radoilleen. Onkin annettava miehelle täydet pisteet siitä, että hän on ottanut enemmän vetovastuuta pojan viihdyttämisestä, ja antanut mahdollisuuksien mukaan minulle aikaa olla itsekseni.

Loma loppuu, kesä loppuu?

Ehkä loman loppumisen tuomassa ahdistuksessa on kyse jostakin suuremmasta kuin vain siitä, että aikaiset aamut tuntuvat ihan fyysisestikin pahalta ja oravanpyörä hengästyttää. Ehkä loman loppuminen symbolisoi kesän loppumista, vapauden loppumista, valon vähenemistä ja pitkän talven alkamista. Olen vahvasti kaamosmasennukseen taipuvainen, ja rautavarastoni ovat kroonisesti vähissä. Miten selviän taas yhden pimeän ja raskaan talven?

Vaikka missään elämän osa-alueessa ei itsessään ole sen suurempaa vikaa, niin kaikki elämäni palaset ovat yhdessä liian suuri palapeli yksin koottavaksi. Tiedostan, että jostakin pitäisi vähentää. Olen tästä asiasta paasannut blogissa aikaisemminkin. En kuitenkaan ole jääräpäisesti suostunut luopumaan mistään. Sen sijaan olen vain haalinut paletilleni lisää värejä. Ihania, ihania värejä, joita kaikkia haluan käyttää!

Näissä mieheni ottamissa kuvissa minulla on päällä Lindexin alesta ostamani kimono*, josta olen haaveillut koko kevään ja kesän. Se on juuri niin ihana ja boheemi kuin toivoinkin. Rakastan kimonoja, mutta olen hieman huono niitä käyttämään. Yritän käyttää mielikuvistustani, ja keksiä tälle kaunokaiselle mahdollisimman paljon asuvariaatioita.

Loman loppumisessa minua auttaa tieto siitä, että työt jatkuu ainakin vielä jonkin aikaa etänä, eli voin tehdä niitä osittain kotoa. Laskeutuminen arkeen on myös pehmeä, sillä mies ja lapsi ovat vielä ensi viikon lomalla, joten en joudu raahaamaan poikaa aamuisin päiväkotiin, vaan saan itsekin nukkua hieman pidempään. Yritän myös noudattaa itse aikaisemmin ylöskirjoittamiani vinkkejä lomapaluun helpottamiseksi.

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua! Onko siellä muita ensi viikolla arkeen palaavia?

*mainoslinkki

Kommentit (8)
  1. Mulla on vielä 2 viikkoa lomaa jäljellä ja mietin jo nyt samoja asioita kuin sinä 😀 Ei hyvä! Ehkä se on sekin, että lomaa on loppupeleissä aivan älyttömän vähän vuodessa. Siihen kasaantuu niin paljon toiveita ja odotuksia, että ne ei vaan voi toteutua, vaikka ei ne mullakaan edes olleet mtn niin kummoisia. Jotenkin tuntuu, ettei vaan pääse siihen autuaan leppoisaan ja rentoutuneeseen oloon ja koko ajan jo miettii, että kohtahan loma on jo ohi! Mulla on lisäksi sama, että mun mies on tekijäihminen ja hänen on vaikeaa vaan makoilla paikoillaan. Siinä sitä sitten yritetään tehdä kompromisseja puolin ja toisin.

    Mä olen myös kaamosväsymykseen taipuvainen ja todellakin jännittää taas syksy ja talvi. Yritän tänä vuonna oikeasti skarpata kirkasvalon ja d-vitamiinien kanssa jo hyvissä ajoin. Tsemppejä sinne töihinpaluuseen <3

    1. Ihanaa ja rentouttavaa loppulomaa! Tiedän sen tunteen, kun väkisinkin meinaa ne työasiat pulpahdella mieleen kesken lomasta nauttimisen.

      Ja tsemppiä meille molemmille pimeneviin päiviin!

  2. Moi!
    Mulla vähän toisia aatoksia lomasta

    https://www.lily.fi/blogit/villasukka/346-2-kk/

    Mutta kyllä se akkujen latautuminen varmasti mietityttää ja että riittikö loma. Ihana kimono.

    1. Kiitti linkin jakamisesta! Kuulostaa tosi ikävältä tuo sun tilanne 🙁
      Toivotaan, että tilanteesi selviää, ja pystyt rentoutumaan ja nauttimaan lomastasi <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *