Eroja ja avioeroja – sarja, joka kosketti

Sarjaseuraajaa (ei kuitenkaan sarjamurhaajaa, heh) ilahduttaa, miten paljon nykyään tulee ulos toinen toistaan laadukkaampia ja koukuttavampia sarjoja! Kun yhden saa loppuun, löytyy nopeasti uutta katsottavaa. Tai siis löytyy, jos maksaa useammalle suoratoistopalvelulle joka kuukausi sievoisen summan pennosiaan, kuten allekirjoittanut tekee. 39-5418555c5de1d9e2ea2.jpg

Vaan löytyy sitä katsottavaa myös ilman maksullisia suoratoistoplveluitakin. Olen positiivisesti yllättynyt, ja riemuissani Yle Areenan mahtavasta tarjonnasta. Ainoa harmi areenan suosikkisarjoissa on se, että ne poistuvat katselusta harmillisen nopealla tahdilla. Jos kiinnostavan sarjan bongaa areenasta liian myöhään, saattaa siitä olla alkupään jaksot jo poistuneet katselusta, vaikka koko kausi ei olisi vielä edes tullut katseluun. Olin onnekas Eroja ja avioeroja -nimisen brittidraaman kohdalla, sillä huomasin sarjan samantien, kun sen ensimmäinen jakso putkahti eetteriin.

Mietin ensin, että kannattaako tästä sarjasta kirjoittaa, kun siitä on nähtävillä enää loppukauden jaksot, mutta jokin tässä sarjassa kosketti enemmän kuin muissa viime aikoina katsomissani sarjoissa, joten päätin tarttua läppäriin. Sarjasta on tulossa myös toinen kausi, joten viimeistään siinä vaiheessa sarjan saattaa pystyä katsomaan taas kokonaan areenasta. Ja jos joku on bongannut, mistä muualta sarjan näkee, niin voi huutaa hep kommenttiosioon. Hyvän draaman tunnistaa siitä, että se koskettaa, siihen pystyy samaistumaan, ja se jää mieleen.

BBC, Lontoo, taidolla kerrottu ihmissuhdedraama ja Nicola Walkerin sieluun saakka porautuva katse – Eroja ja avioeroja-sarjalla oli kaikki lähtökohdat timanttiseksi laatudraamaksi. Ja sitä se todella on. Sarja kertoo Defoen perheen naisista,heidän yhteisestä perheyrityksestä sekä heidän kipeistäkin ihmissuhteista. Siitä, miten isättömyys voi vaikuttaa ihmisen elämänkulkuun ja aikuisuuden ihmissuhteisiin. Tai oikeastaan, miten lapsuuden perhe vaikuttaa väistämättä aikuisuuden ihmissuhteisiin, ja siihen, millaiseksi suhteemme itseemme ja toisiin muovautuu.

Sarjassa kiinnostavinta ei ole piinkova bisnessmaailma, tai edes minulle niin rakas Lontoo, vaan päähenkilön elämä. Nicola Walkerin karsimaattisesti tulkitsema Hannah Stern on perheyrityksestä kilpailijan leipiin siirtyvä  huippujuristi, jonka (ainakin näennäisesti) upea elämä järkkyy, kun 30 vuotta sitten perheensä jättänyt isä palaa Defoen perheen elämään. Sarja käsittelee Defoen tyttärien isäänsä kohtaan tuntemaa pettymystä ja vihaa koskettavasti. Voiko ihmiseen, joka hylkäsi sinut 30 vuotta sitten, luottaa?

Suureen rooliin nousee myös Hannahin pitkä parisuhde miehensä kanssa. Itselleni erityisen kiinnostava teema on pitkään parisuhteeseen liittyvät haasteet, kuten ruuhkavuodet, erilleen kasvaminen, pettäminen sekä elämässä tehtyjen valintojen epäileminen. Minkälaisia uhrauksia pitkässä parisuhteessa joutuu tekemään, ja voiko rakkaus loppua. Kannattaako suhteeseen jäädä lasten takia.

En malta odottaa toista tuotantokautta! Toivottavasti juonikuviot saadaan pidettynä mielenkiintoisina ja uskottavina. Toisista kausista, kun ei koskaan tiedä..

Mikä sarja, kirja tai leffa on onnistunut jäämään sun mieleen? Kurkkaa myös aikaisemmin suosittelemani brittisarjat!

Lempeyttä perjantaihisi!

Kommentit (2)
  1. Juuri viime viikonloppuna Tampereella ystävätär suositteli tätä sarjaa, pitää yrittää etsiä kaikki jaksot ”jostain”.

  2. Tämä sarja on niin hyvä!!!! Muistelenko oikein, että sarjasta on tulossa toinen kausi?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *