Hammaslääkäripelosta
Pelkään hammaslääkäreitä. En osaa sanoa, johtuuko pelkoni siitä, että pelkäisin kipua vai onko ahdistus enemmän henkistä laatua. Todennäköisesti molempia. Olen nyt onnellisena porskutellut hävettävän monta vuotta käymättä hammaslääkärillä, koska pakottavaa tarvetta ei ole ollut. Paitsi, että nyt on.
Takimmaisessa alahampaassa on reikä, jota on enenevissä määrin särkenyt nyt noin viikon verran. Väistämätöntä voi enää estää. Huomenna on soitettava vaikea puhelu. On varattava aika hammaslääkärille. Toivottavasti saan ajan suht nopeasti, sillä melkein yhtä kauheaa kuin itse hammaslääkärikäynti, on odotella kauhulla lähenevää piinapenkkiä. Viime yö meni pyöriessä sängyssä painajaisia katsellen.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että hampaani ovat aina olleet hyvät, eikä pieni laiminlyöminen ole kostautunut reikinä tai muina ongelmina. Ainoa ongelmani on ollut runsas hammaskivi, jonka poisto on suoraa kidutusta. Miten noin 45 minuuttia hammaslääkäärin tuolissa voivat tuntua niin pitkiltä, kun hammashygienisti raastaa ikeniäni verille kammottavalla koukulla. Se on sietämätöntä. On minulla joskus ollut joku pieni reikäkin, joka on paikattu, mutta siitä on varmasti yli parikymmentä vuotta. Silti muistan sen hermoihin saakka viiltävän kivun, minkä pora aiheuttaa puudutuksesta huolimatta. Jo pelkkä hammaslääkärin haju ja poran ääni saavat jalat veteliksi, hampaat vihlomaan ja mielen pakokauhun valtaan.
Nyt täytyy kuitenkin olla rohkea, ja varata aika. Mielessäni kehittelen kauhuskenaarioita, joissa hammaslääkäri kertoo, että hammaskalustoni vaatii monen kerran ja monen tunnin operaatioita. Ja sen jälkeen toruu minua, kuin pientä lasta, siitä etten ole harjannut hampaitani tarpeeksi hyvin tai käyttänyt riittävästi hammaslankaa. Läksytys saa minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi, ja kidutuksen oikeutetuksi.
Aikaisemmin olen ollut hyvinkin tunnollinen hampaiden hoidossa, mutta koliikkivauvan ja oman uupumuksen myötä homma lähti vähän väärille raiteille. Vauvavuonna olin niin väsynyt, että saattoi mennä parikin päivää etten ehtinyt tai jaksanut pestä hampaita. Sittemmin olen ryhdistäytynyt, mutta aikaisempi huolellinen huolto on jäänyt yhteen päivittäiseen pesuun illalla. (Älkää kertoko kenellellään!) Nyt tämä laiminlyönti sitten kostautui :/
En siis ymmärrä, miksi juuri hammaslääkäri on niin ahdistava paikka. En yleisesti ottean pelkää lääkäreitä, neuloja tai muita tutkimuksia. Eiväthän ne mukavia ole, mutta ne eivät aiheuta kylmää hikeä tai pakokauhua. Paitsi magneettikuvaus. Se on erittäin ahdistavaa. Kipu muualla kehossa ei pelota. Ja luulisi, että kun on synnytyksestäkin selvinnyt, että hammaslääkäri olisi ihan piece of cake. Mutta kun ei ole. Melkein sanoisin, että menisin uudelleen synnyttämään kuin hammaslääkäriin.
Pelkäätkö sinä hammaslääkäriä? Löytyykö vinkkejä, miten selättää pelko, ja hoitaa hammaslääkärireissu kunnialla?
Pitäkää mulle peukkuja! Jaiks!
Moikka! Täällä teidän kiduttajaksenne ristimä suuhygienisti huutelee!:D hammaskivenpoistoa varten on aikalailla kaikkialla saatavana puudutusgeeliä, jota levitellään kauttaaltaan ikeniin, jolloin toimenpide tuntuu helpommalta. Lisäksi on toki mahdollista esim. puuduttaa ihan kunnolla, ja jakaa toimenpide tarvittaessa kahteen käyntiin, jolloin suuta ei tarvitse pitää niin kauaa auki, ja on enemmän aikaa pitää taukoja.
Hammaskiven määrään voi myös itse suuresti vaikuttaa hyvällö kotihoidolla, jolloin ikenet ovat terveemmät, eikä toimenpide satu läheskään yhtä paljon (tulehtunut kudos on aina kipeä). Tähän kotihoitoon panostamalla ainakin minun asiakkaani ovat saaneet hammaskiven määrää vähennettyä runsaasti, ja potilaat ovat itse myös tyytyväisiä:) sähköhammasharja on ihan loistava kapine hammaskiven vähentämiseen! Kannattaa kysäistä omalta hygienistiltä myös erilaisista välienpuhdistusvälineistä, sillä iät kaiket toitotettu hammaslanka ei ehkä olekaan juuri sinun suuhusi parhaiten sopiva väline:)
Kivutonta hammaslääkärikäyntiä ja tsemppiä! 🙂 nykyään pelot osataan onneksi yleensä huomioida varsinkin nuorten tekijöiden keskuudessa hyvin minun kokemukseni mukaan <3
Kiitos hyvästä kommentista! Tuo puuduttava geeli kuulostaa tosi hyvältä! Ehkä se tekee hommasta hieman siedettävämpää.
Tiedän, että hammaskivestä on syyttäminen lähinnä itseä. Ylitin pelkoni, ja yksi hammaslääkärikäynti on nyt takana. Hammaslääkäri oli tosi hyvä, eukä ollenkaan syyllistävä! Paikkasi tarkastukseksi tarkoitetulla käynnillä ensimmäisen reiän.
Vielä pitäisi tosiaan käydä suuhygienistillä ja toisella paikkauskierroksella. Huh!
Hei mahtavaa, että oot saanut kierroksen käyntiin!:) toivottavasti löytyi samalla hammaslääkäri, joka ymmärtää, ja jonkavoi harkita pidempääkin hoitosuhdetta! Tsemppiä vielä!
Mä olen pienestä pitäen joutunut käymään hammaslääkärissä niin usein, että pelkoa ei oikein ole pystynyt muodostumaan. Ei se mitään hauskaa ikinä ole, mutta siedettävää. Tosin mulla ei ole koskaan ollut reikiä, joten jos sellaisia tulisi ja jouduttaisiin paikkauspuuhiin voisi vähän pelottaakin.
Uskon, että jos käy usein, niin paikka ei tunnu niin pelottavalta! Mahtava juttu, että olet selvinnyt ilman reikiä!