Tervetuloa 20-luku! Vuosi vaihtui kotoisissa tunnelmissa, ja illalla raketteja ikkunasta tuijoittaessa oli aikaa miettiä kulunutta vuosikymmentä. Kulunut vuosikymmen on sisältänyt enemmän elämänmuutoksia kuin edellinen, mutta silti, kun yritin miettiä, mitä minulle on tapahtunut 2010-luvun alussa, en muistanut äkkiseltään oikein mitään. Onneksi on facebook, joka tiesi kertoa, että on elämää ollut myös vuosina 2010-2012. Seuraavassa lyhyt matka muisteloihin. Tältä näytti viime vuosikymmen.

2010

Vuonna 2010 allekirjoitin ensimmäisen vakituisen työsopimukseni, hoivailin pieniä marsuja ja kävin työreissulla Kiinassa isäni kanssa sekä kesällä Lontoossa lomareissulla miehen kanssa. Elämä rullaili tasaisesti eteenpäin. Olin 28-vuotias, asuimme Kortepohjassa vuokralla, ja elämä oli edessä avoimena. Kaikki ovet avoinna, ja tuntui että kaikki on mahdollista. Kuvia tältä vuodelta on vähän.

2011

Vuonna 2011 fanitin Adelea (fanitan edelleen). Ostimme miehen kanssa tämän nykyisen kotimme, ja remppasimme sen lattiasta kattoon. Eli siis mies remppasi, ja minä toimin apulaisena ja henkisenä tukena. En ole kovin kätevä käsistäni. Kävin Maltalla äidin ja siskon kanssa. Malta osoittautui sympaattiseksi pieneksi paikaksi, jonne voisi matkustaa joskus uudelleenkin. Tänä vuonna meillä jännitettiin myös rugbyn maailman cupia, ja olohuoneessa oli monena iltana kisastudio. Uusi-Seelanti voitti, joten ei menneet urheilukanavapakettiin tuhlatut rahat hukkaan. Kuvia facebookissa tasan yksi. Marsu käärittynä jouluiseen nauhaan.

2012

Facebook kertoo, että puolen vuoden asumisen jälkeen 13.2.2012 meille asennettiin viimein ovikello. Juhlistin 30-vuotissynttäreitäni tyylikkäästi New York-teemalla. Muutamaa kuukautta myöhemmin matkustimme kyseiseen kaupunkiin isolla porukalla synttäreideni kunniaksi. Rakastuin kaupunkiin ja amerikkalaiseen vieraanvaraisuuteen. Reissua varten ostin ensimmäisen Olympuksen minijärkkärini. Kesällä menimme miehen kanssa kihloihin. En aikaisemmin ollut välittänyt avioliiton ideasta, mutta ehkä kolmekymppisyys muutti mieleni. Käynnistin hääjärjestelyt välittömästi. Voi myös olla, että kävimme miehen kanssa valokuvauskurssilla.

2013

Olin hieman kateellinen, kun mies pääsi viettämään polttareitaan Roomaan. Siis Roomaan! Itsehän en ole edelleenkään käynyt Roomassa. Ehkäpä mies voisi viedä minut sinne joku hääpäivä..minusta se olisi reilua! Tänä vuonna menimme siis myös naimisiin. Varsinainen rakkauden vuosi. Kävimme häämatkalla Pariisissa sekä Lontoossa. Saimme ikäviä uutisia Uudesta-Seelannista, ja niimpä heti kesälomien jälkeen nappasimme lennot, ja matkustimme hyvästelemään erään miehelle rakkaan.

Kuvateksti facebookissa: Otteita lemmikkimarsujen elämästä: Yöllinen fightclub päättyi välirauhaan kello 3.40, kun erotuomari puhalsi pelin poikki, ja passitti toisen tappelupukarin eristykseen. Kuvan marsu liittyy tapaukseen.

2014

Oli seesteinen vuosi.Oli ihanaa olla naimisissa. Se tuntui luonnolliselta. Suhteemme koki jonkinlaisen honeymoon-vaiheen naimisiinmenon myötä. Kävimme uudelleen New Yorkissa, koska molemmat tykästyimme kaupunkiin. Mies osti kameran ja kasan objektiiveja, minä nautin kaupungin tunnelmasta. Kesä oli leppoisa, ja elämä oli kuin rauhallinen päivä biitsillä. Elokuun alussa olimme menossa juhlimaan serkkuni häitä, ja tein aamulla raskaustestin. Se näytti plussaa. Raskaus tuntui hyvältä ja oikealta. Olin niin zen, että yllätin itsenikin. Enhän nimittäin ollut halunnut lapsia elämäni ensimmäiset 30+ vuoteen.

2015

Vuoden alku meni samanlaisissa harmonisissa tunnelmissa kuin vuosi 2014. Joutsenet palasivat Jyväskylään, ja jännitin äitiyslomalla Breaking Bad-sarjan käänteitä. Maaliskuun lopulla elämämme koki suurimman muutoksen, kun perheeseemme saapui pieni ja pippurinen mies. Kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Vauvavuosi meni harjoitellessa, itkiessä ja varsin sakeassa sumussa. En harmikseni päässyt sellaiseen vauvakuplaan, jota kuulee hehkutettavan. En ollut osannut edes kuvitella, miten raskasta elämä voi olla.

2016

Vauva oli maailman suloisin pullaposki, jolla oli takkuinen takatukka, mutta elämä tuntui todella haastavalta. Kotiäitiys on epätoivoista suossa rämpimistä. Olin niin väsynyt, etten jaksanut muodostaa mitään sosiaalista äitiverkostoa. Kävimme vauvamuskarissa kerran viikossa, ja muuten olimme kotona tai vaunulenkillä. Huokasin helpotuksesta, kun palasin töihin. Ensimmäiset kuukaudet tein nelipäiväistä viikkoa, jotta pojalla olisi pehmeä aloitus päiväkodissa. Kävin Tukholmassa katsomassa Adelen keikan. Olin niin väsynyt, että vollotin 90 prosenttia keikasta. Kaipasin jotain omaa harrastusta, ja aloitin blogin kirjoittamisen syyskuussa.

2017

Voitin arvonnasta yöpymisen hotellissa sekä keikkaliput Pariisin kevään Lutakon keikalle. Otin mukaan siskoni, ja niin me pienten lasten väsyneet vanhemmat fiilistelimme keikkaa, ja skoolasimme skumppaa, ja hipsimme jo ennen puolta yötä nukkumaan hotellin valkoisten lakanoiden väliin. Tästä kokemuksesta innostuneena päätimme ottaa pienen siskosten viikonlopun Helsingissä myös huhtikuussa. Vertaistukea, hengähdystauko ja hyvät yöunet!

Kirjoitin blogia intohimoisesti, ja kirjoittaminen sekä kuvaaminen vei mukanaan. Ilostuin valtavasti, kun Lilyn toimitus valitsi blogini suosittelun arvoiseksi, ja sain ”Lily suosittelee”-leiman.

2018

Kevät tuntui viivyttelevän ikuisuuden, ja talvi jatkui huhtikuulle saakka. Pääsimme miehen kanssa ensimmäistä keraa kaksin reissuun (sitten lapsen syntymän), ja kävimme romanttisessa Venetsiassa hääpäivämatkalla. Matkalle lentokentälle auto hajosi, ja siitä tulikin sitten melkoinen saaga, joka koetteli kukkaroa urakalla. Juhannusta vietimme isolla porukalla mökillä. Lapset nauttivat mökkeilystä täysillä, eikä vanhemmillakaan ollut valittamista paljussa lilluessa. Siskoni perusti oman yrityksen, ja pääsin mukaan kuvaamaan ensimmäistä mallistoa.

2019

Vuosi alkoi matkalla Muncheniin siskon ja isän kanssa. He olivat työreissulla, ja minä lähinnä seuraneitinä. En ollut aikaisemmin käynyt Saksassa, joten oli hauskaa päästä muutamaksi päiväksi tutkimaan uutta maata. Kävimme tivolissa ja ostimme Leon leikkimaahan vuosikortin. Jatkoin blogin kirjoittamista, ja pääsin tekemään mielenkiintoisia yhteistöitä. Kesällä festaroin niin Puistojuhlilla kuin Suomi popeilla. Kesäinen Jyväskylä näytti parhaat puolensa. Kuvasimme lisää Kanto designin uutuuksia. On mahtavaa olla mukana katsomassa siskon yrityksen matkaa.

Koko vuoden ilmassa oli kuitenkin odotus. Marraskuussa toteutimme pitkäaikaisen haaveen ja suunnitelman, ja matkustimme viideksi viikoksi Uuteen-Seelantiin. Reissu oli elämyksellinen. Oli ihanaa, että poika pääsi tutustumaan täteihin, setään ja serkkuihin.

Huh, vuosikymmen paketissa! Mitähän tämä seuraava vuosikymmen meille tarjoaa?

Millainen vuosikymmen sulla oli? Oli suuria muutoksia, vai tasaista arkea? Veikkaan, että tämä tuleva ei tule tuomaan mukanaan yhtä paljon yllätyksiä kuin edellinen, ja hyvä niin 🙂

Mukavaa uutta vuotta, vuosikymmentä ja torstaita!