Leffassa: Kaksi kuningatarta
Lauantai-iltani kohokohta oli treffit itseni kanssa leffateatterissa. Rakastan käydä yksin leffassa, sillä saan rauhassa valita itse niin leffan, paikkani salissa kuin leffaeväätkin. Hah, mitä tulee leffateratterikokoemukseen, olen hieman fanaattinen. Jos mahdollista, istun aina keskellä ja keskellä, eli keskellä riviä, ja mieluiten keskimmäisellä rivillä.
Eilen vein siis itseni katsomaan elokuvaa Kaksi kuningatarta. Olen historiallisten pukudraamojen fani, ja siinä missä miestäni häiritsee historialliset epätarkkuudet tositapahtumiin perustuvissa elokuvissa, minua ne eivät haittaa ollenkaan. Elokuva on aina tekijöidensä luoma teos, ja monesti tarina on viihdyttävämpi väritettynä. Kaksi kuningatarta vie katsojansa 1500-luvun Skotlantiin ja Englantiin. Keskelle koreita pukuja, suuria kampauksia ja kuninkaallista valtataistelua.
Vaikuttavan Saoirse Ronanin esittämä Maria Stuartin elämä on vaiherikas ja vähintäänkin traaginen. Hän palaa elokuvan alussa kotimaahansa Skotlantiin, kun miehensä, ranskan kuningas kuolee. Maria palaa ottamaan hänelle kuuluvan hallitsijan aseman, mutta valtakuviot kotimaassa ovat (katsojan silmissä) yllättävänkin monimutkaiset. Naapurivaltakuntaa, Englantia, on noussut hallitsemaan Elisabeth I (Margot Robbie) ja Skotlannin sijaishallitsijana on Marian poissaollessa toiminut hänen veljensä. Kaikki eivät ota Mariaa vastaan lämmöllä, ja naisen asema kuningattarena onkin vaarassa monelta taholta.
Elokuva nostaa kaksi kuningatarta esille näyttäen heidän inhimillisemmän puolensa. Kuningatarkin on nainen, äiti ja vaimo. Kuningatarkin on vain ihminen kruunun ja naamion takana. Elokuvan teema naisten asemasta miesten hallitsemassa maailmassa ovat tänä päivänäkin ajankohtaisia. Kuningatar voi olla hallitsijan symboli, mutta kuka vetää vallan naruista hallitsijan takana? Voiko nainen saavuttaa valta-asemaa miesten hallitsemassa maailmassa. Elokuvassa tässä onnistuu parhaiten kuningatar Elisabeth, joka tekee itsestään miesmäisen tunteettoman hahmon. Kiinnostavin leffan nostama kysymys onkin, miten auktoriteetti saavutetaan.
Elokuva näyttää upealta, enkä yhtään ihmittele, että se on Oscar-ehdokkaana puvustuksesta ja maskeerauksesta. Vaikuttavaa työtä tekevät rooleissaan niin Saoirse Ronan kuin Margot Robbiekin. Elokuvan parasta antia onkin heidän hahmojensa välinen jännite ja valtataistelu. Niin nautinnollista katsottavaa kuin ylväs kuvaus onkin, jättää elokuva jotain toivomisen varaa. Ainakin itselleni jäi olo, että tarinasta jäi puuttumaan jotain. Nopeasti läpijuoksutetut juonikuviot saivat historiaa paremmin tuntemattoman välillä hämmentyneeksi.
Tunnelma oli kuitenkin täysi kymppi! Olisin katsonut tästä mielelläni vielä pidemmänkin version!
Kuvat: Finnkino
Oletko sinä jo nähnyt leffan? Entä innostutko pukudraamoista, vai koetko ne pitkästyttäviksi?
Viihdyttävää sunnuntaita!
Kävimme kirpparilla ostamassa pojalle luistimet. Samalla löysin tämän ihanan turkoosin huivin. Ajattelin, että se sopisi kivasti uuden(ostettu marraskuussa) piponi kanssa. Tämä ostos ei tullut tarpeeseen, sillä huiveja minulta kyllä jo löytyy. Käyttöä tälle huiville sen sijaan on ollut kovilla pakkasilla, joten en ole pahoillani muutaman euron ostoksesta. 
Tammikuun alussa kävimme Münchenissä, ja reissun puolivälissä talvikenkäni sanoivat sopimuksen irti. Toisen kengän sivu repesi liitoksistaan. Hetken aikaa märällä sukalla kävellessäni suuntasin kenkäkaupoille. Ostin nämä kuvassakin näkyvät Riekerin talvikengät eräästä ostoskeskuksesta. Kengät ovat ihanan pehmeät jalassa, ja toivottavasti kestävät muutaman talven kovassa käytössä. Tarpeellinen ostos siis 🙂