Mitä kuuluu marraskuun keskelle?
Blogin toivotuimpiin juttuihin kuuluu ihan arkiset kuulumiset. Välillä tuntuu hölmöltä kirjoittaa arkisia asioita, jotka itsestä tuntuvat vähän tylsiltäkin. Samoja fiiliksiä ja samoja askareita pakerretaan varmaankin monien lukijoidenkin kotona. Ehkä se on se vertaistuki tai tirkistelyn mahdollisuus, mikä tekee jokapäiväisten kuulumisten lukemisesta lukijalle mielenkiintoista.
Eletään virallisesti marraskuun keskivaiheilla. Lokakuun vielä pinnistelin yrittäen pitää kaamosta kaukana, mutta marraskuussa pimeys ja harmaus on rysäyttänyt kaamosväsymyksen valloilleen. Päivät ovat harmaita ja masentavia. Ei auta edes suklaa.
Marraskuu näyttää mahataudilta, mahassa möllöttäviltä legoilta ja massiivisilta kuvakirjoilta. Alkukuusta mies oli mahataudissa, ja nyt näyttää olevan oma vuoroni. Sormet ristiin, että poika säästyisi tältä vaivalta! Onneksi tämä tauti ei tunnu olevan yhtä tujakka kuin viime kerralla. Mahataudissa on aina hyvä pohdiskella omia elämäntapoja, ja nyt kun mikään ei maistu, olen tehnyt päätöksen herkkulakosta. Herkkulakkoni tulee kestämään marraskuun 24.päivästä joulukuun 24.päivään. Jouluaattona saa siis herkutella. Taputtelen itseäni olalle hyvästä päätöksestä. Kun tästä taudista selviän, saan herkutella vielä kerran ennen ryhtiliikkeen alkamista.
Olohuoneessa väännetään pikkulegoista. Huuto on melkoinen, sillä pikkulegot ovat nyt pannassa. Sen lisäksi, että niitä löytyy joka paikasta, kuten pojan suusta, tunnusti hän, että on myös syönyt muutaman pienen. Voihan vuohi! Pikkulegot ovat nyt pakattu kaapin ylimmälle hyllylle, ja mies on topakasti ilmoittanut, että ne pysyvät siellä ainakin pari päivää. Samaisella ylähyllyllä majailee myös eräs unikaveri Muumi, jonka jalasta poika oli onnistunut järsimään täytteenä olevia muovipalleroita. Ne maistuivat kuulemma hyvältä.
Kunkahan paljon pieniä muovijuttuja voi syödä, ennen kuin tarvitsee mennä lääkäriin?
Marraskuussa olemme huhkineet myös vuosittaisen kuvakirjan parissa. Tai oikeastaan kahden eri kuvakirjan parissa. Mies on tunnollisesti kerännyt vuoden varrelta kuvia pojasta, ja nyt on monta sataa kuvaa muistikortilla kirjaa varten. Mies väkersi omaa, massiivista kirjaansa noin viisi tuntia putkeen. Huh! Itse tein kevyemmän version omille vanhemmilleni. Mummu rapakon takana saa siis jouluksi ison kirjan kuvia pojanpojastaan pelleilemässä alushoususillaan takapihalla ja heittämässä ylävitosia Muumipeikon kanssa Muumimaailmassa. Kuvakirjoissa on kauhea työ, mutta lopputulos on kyllä palkitseva. Ihania muistoja.
Kipeänä ollessani olen ehtinyt katsoa yhden mielenkiintoisen ja koukuttavan sarjan (josta myöhemmin lisää), ja pestä kaksi koneellista pyykkiä ensi viikolle varattua kirppispöytää varten (tästäkin lisää myöhemmin). Tehokasta ajankäyttöä vessareissujen välillä siis.
Nämä postauksen kuvat sen sijaan ovat lokakuulta, jolloin kävimme Minna Bakesin vuoden viimeisessä kakkubuffetissa. Tein syyslomareissulla melkoisen löydön Lumoan-liikkestä Helsingistä. Tämä ihanan sininen mekko oli 65% alessa. Olen jo pitkään haaveillut kotimaisen Lumoanin pitsisomisteisesta mekosta, mutta en ole raskinut ostaa. Mekko oli roimassa alessa, koska se on kakkoslaatuinen. Pitsiin oli sekoittunut jotain öljyä, joka oli tahrinut mekon. Öljy lähti kuitenkin onneksi sappisaippualla pesussa. Jee! Mekko oli sovitettaessa juuri sopiva, mutta pesun jälkeen kutistunut juuri sen verran, että meni tiukan tuntuiseksi :/
Miten sun marraskuu on mennyt? Joko odotat innolla joulukuuta?
Marraskuussa parasta on se, että sen jälkeen tulee joulukuu! Ja joulukuuhan on ihan kiva!
Mukavaa perjantaita!
Hiukseni ovat paksut ja helposti rasvoittuvat. Hiuspohjani on myös helposti ärtyvä. Luonnonkosmetiikan puhtaammat ainesosat lupaavat hellempää puhdistusta sekä vähemmän ihoärsytystä kuin usein liian voimakkaita ainesosia sisältävät kemialliset shampoot. Kaipaan shampoolta tehokasta puhdistusta sekä hoitoaineelta tehokasta kosteutusta. Värjätyt hiukset ovat sen verran kuivat, että kunnon kosteutus ja hoito on tarpeen.
