Pinnalla nyt x 3
Kolme asiaa, jotka ovat pinnalla, mielessä ja koettavana juuri nyt. Yksi elokuva, yksi sarja ja yksi kirja.
Red Sparrow
Pääsiäisloman kahdenkeskiset leffatreffit miehen kanssa eivät onnistuneet, sillä luottolastenhoitajamme olivat molemmat pääsiäisen vietossa. Päätin kuitenkin mennä itsekseni leffaan, ja leffaksi valikoitui (suurimmaksi osaksi sopivan näytösajan vuoksi) jännäri nimeltä Red Sparrow. En ollut traileria enempää tietoinen leffan tyylistä tai juonesta. En ollut lukenut yhtäkään arvostelua. Mieheni tosin sanoi, että leffa oli saanut huonon arvostelun jossain, todennäköisesti BBC:n nettisivuilla.
Minulla on kaksijakoiset fiilikset leffan tähdestä Jennifer Lawrencesta. Hän on vakuuttava, herkkä ja ilmeikäs rooleissaan, mutta hänen julkisuuskuvansa on hieman ärsyttävä, ehkä vähän ylimielinen. Pidin kovasti hänen roolisuorituksestaan Nälkäpeli-leffoissa sekä loistavassa Winter`s Bone-leffassa. Sittemmin monet roolit ovat olleet heikompia, kuten Unelmien pelikirja ja Passingers.
Red Sparrow ei ollut ollenkaan sellainen kuin kuvittelin. Mielessäni olin menossa katsomaan jotain kevyempää toimintapätkää, ehkä heikolla huumorilla höystettynä. Odotukset eivät siis olleet korkealla. Elokuva yllätti brutaaliudellaan ja synkkyydellään. Se ei ehkä ollut mestariteos, mutta hyvä se oli! Paljon parempi kuin osasin kuvitella. Näyttelijäkaarti oli mieleeni; olen iki-ihanan Jeremy Ironsin fani, ja oli ilahduttavaa nähdä Hollywood-leffoihin noussut aussinäyttelijä Joel Edgerton toisessa pääroolissa! Hän on mainio! Leffan juoni pitää hyvin otteessaan, ja siihen täytyy todella keskittyä ettei käy, kuten vieruspenkin miehelle, joka tuntui hukanneen punaisen langan kysellessään seuralaiseltaan leffan tapahtumista.
Oletko näynyt Red Sparrown?
Kuva: Finnkino
Kova linja (Collateral)
Herttainen Carey Mulligan ja Lontoo, muuta ei tarvittukaan houkuttelemaan minua katsomaan Netflixin uutuussarja Kova Linja. Korkkasin pääsiäisen kunniaksi pullon kylmää valkkaria ja uuden Netflix-sarjan. Kova linja alkaa koukuttavasti pizzalähetin murhalla, johon näyttäisi liittyvän niin pizzapaikan ravintolapäälikkö kuin paikallinen pappi naisystävineen. Nousee kysymys, miksi joku haluaisi tappaa satunnaisen pizzalähetin. Murhaa alkaa kiivaasti selvittämään Mulliganin näyttelemä vakavakasvoinen etsivä Kip Glaspie. Ainoa huono puoli sarjassa on sen kesto. Se on nimittäin vain neljän jakson mittainen minisarja.
Kuva: Netflix
Minä näen sinut
Jare Tiihosen eli Cheekin ja ex-jääkiekkoilija Jere Karalahden elämänkertojen jälkeen kuunteluun teki mieli valita jotain erinlaista. BookBeatin Top listalla komeili Clare Mackintoshin hyytävän jännittävältä kuulostava Minä näen sinut. Kirjan kuvauksesta tuli etäisesti mieleen Nainen junassa, joten tämä oli pakko ottaa kuunteluun.
Nainen kulkee työmatkat metrolla, kuten kaikki muutkin suurkaupungissa. Yhtenä päivänä lehteä selaillessaan hän huomaa oman kuvansa paikallislehden seuralaispalveluilmoituksessa. Kummallinen sattuma vai jotain ihan muuta? Pian kirjan päähenkilö huomaa, että joku seuraa häntä työmatkoillaan Lontoon metrossa. Vainoharha ja pelko hiipivät kuvaan – kuka seuraa ja miksi. Kirja on minulla vasta alussa, mutta en malta odottaa, että pääsen kuuntelemaan, miten tarina etenee. Kuuntelen äänikirjoja illan pimeässä, kun muut ovat jo menneet nukkumaan. Toivottavasti en menetä yöuniani!
Mitä sulla on tällä hetkellä seurannassa, kuuntelussa, yöpöydällä tai työmatkalukemisena? Tykkäätkö jännäreistä?
Kivaa torstaita!
