Mietin ensin, että teen viime vuoden tilinpäätöksen, jossa tarkastelen viime vuoden plussia ja miinuksia. Mutta vaikka viime vuoteen mahtui paljon hyvää, niin kun asiaa tarkemmin ajattelin, olinkin niin valmis jo luopumaan koko kummallisesta vuodesta 2020, että päätin siirtää ajatukset tulevaan. Niimpä päätikin jättää tilinpäätökset, ja miettiä, mitä odotan tältä uudelta vuodelta. Uskaltaako tässä maailmantilassa oikein edes toivoa mitään?

Jos saisin toivoa mitä vain

Kirjoitin vuosi sitten postauksen, johon kirjoitin aika lennokkaita toiveita vuoteen 2020. Kävin nyt sen lukemassa, ja juuri mikään suureellisista toiveistani ei täyttynyt. Emme voittaneet lotossa, muuttaneet uuteen asuntoon, en päässyt eroon raudanpuutteesta tai väsymyksestä. En pitänyt kahden kuukaden kesälomaa, tai muuttanut työviikkoa nelipäiväiseksi.

Toisaalta tuntuu surulliselta, että toiveet eivät toteutuneet. Tuntuu siltä, etten uskalla (tai jaksa) tehdä mitään unelmieni eteen. Tuntuu siltä, että poljen paikallani. Toki moni postaukseen heitetyistä jutuista oli jo kirjoittamisvaiheessa niin utopistisia, etten ajatellutkaan niiden toteutuvan. Silti oli hyvä kirjoittaa niitä ylös itselle muistutukseksi siitä, että unelmiakin pitää olla. Ja vaikka useimmat postaukseni toiveet eivät toteutuneet, niin sain kyllä niin paljon muuta viime vuodelta. Pääsin tekemään juttuja, kuten Neulomon brändilähettiläisyys ja oma  Suhteellista podcast. Aivan uskomattomia juttuja, joista en osannut viime vuoden alussa edes unelmoida. Pääsin myös toteuttamaan rauhallisempaa arkea etätöissä.

Toivon yhteistä matkaa ja terveyttä

Jos kirjoittaisin tuon viime vuotisen postauksen uudelleen, niin himmailisin vähän. Tällä hetkellä tuntuu, että tältä uudelta vuodelta ei edes uskaltaisi toivoa isoja. Mitä sitten toivoisin uudelta vuodelta? Kysymys olikin yllättävän vaikea. Viime vuosi osoittautui niin erikoiseksi, että se laittoi kaiken uudenlaiseen mittakaavaan. Toki en kieltäytyisi siitä lottovoitosta, mutta tälle vuodelle toivon aika perusjuttuja.

Syksyllä tulee 20 vuotta siitä, kun tapasimme mieheni kanssa. Toivoisin kovasti, että voisimme kesällä tehdä jonkin kahdenkeskisen matkan tämän merkkipaalun kunniaksi. Muutama vuosi sitten olimme hääpäivämatkalla Venetsiassa, ja se oli täydellinen reissu. En tiedä, pystyykö kesällä matkustamaan ulkomaille, mutta haaveilisin Lontoosta, New Yorkista tai Italiasta.

Vaikka jatkuva koronatilanne pakottaa meidät pitämään etäisyyttä toisiin ihmisiin, niin on siitä ollut se positiivinen seuraus, että meillä töissä on siirrytty etätöihin. Olen niin iloinen, että senkin jälkeen, kun tämä tilanne toivottavasti pian hellittää, niin minulla on mahdollisuus jatkaa osittain etätyössä. En olisi osannut vielä viime vuoden alussa kuvitella, miten paljoa iloa ja mielenrauhaa olen siitä saanut. Toivoisinkin tälle vuodelle töiden saralla jonkinlaista valaistumista. Tätä toivoin viime vuodenkin alussa, ja vielä sitä en ole kokenut, vaikka pieniä askelia eteenpäin olenkin ottanut.

Ehkä kuitenkin eniten tältä tulevalta vuodelta odotan sitä, että pysyisimme kaikki terveenä. Viime vuoden alussa en tällaista toivetta osannut edes esittää, sillä terveyttä piti aika itsestäänselvänä. Tai jos ei selvänä, niin ei ainakaan aktiivisesti pelännyt sen menetämistä. Terveys ja henkinen hyvinvointi vaatii myös omia toimia, ja siksi olenkin päättänyt vähentää blogiin ja someen käyttämääni aikaa, lisätä liikuntaa ja parisuhdeaikaa. Toivoisin, että voisin palata suosikkiliikuntalajini uinnin ja vesijuoksun pariin, kun uimahalli taas aukeaa. Etätöiden kääntöpuoli on arkiliikunnan väheneminen. Tähän ajattelin nyt tarmokkaasti tarttua, ja käydä kävelemässä ihan vain huvin vuoksi, kun työmatkoja ei tule samalla tavalla taitettua.

Päätin myös pitää blogista taukoa ainakin nyt tammikuun ajan. Ehkä pidän myös toisenkin tauon myöhemmin tänä vuonna. Somettomat illat-kokeilu oli niin mukava, että toivon iltoihini enemmän parisuhdeaikaa. Tiedän, että kuukauden tauko kirjoittamisesta romahduttaa blogin lukijamäärät, ja se on esimerkiksi yhteistöiden kannalta melkoinen itsemurha, mutta koska en ole nyt tammikuulle sopinut yhteistöitä, niin haluan tämän tauon toteuttaa. Se tuntuu ihanalta.

Kuvat: Hanna

Kiitos siis myös teille lukijoille viime vuodesta! Ihanaa, että olette olleet mukana!

Saatan jonkun postauksen kirjoittaa tammikuussakin, jos en malta olla kirjoittamatta. Pääsääntöisesti ajattelin kuitenkin ladata niitä kuuluisia akkuja, ja ideoida tulevaa. Instaan päivittelen otteita elämästä varmasti myös tammikuussa. Sieltä siis näkee, mitä minulle kuuluu.

Mitä sinä toivot uudelta vuodelta?

Heippa! Ja hyvää uutta alkanutta vuotta!