Jos saisin toivoa mitä vain

”Niin mitä toivoisin? Mitä oikein toivoisin tapahtuvan vuonna 2020, jos ei tarvitsisi välittää siitä onko se oikeasti mahdollista, realistista, järjellä ajateltuna järkevää tai taloudellisesti mahdollista?”

Näillä sanoilla alkoi Iidan postaus, jossa hän kertoi, millainen olisi hänen unelmiensa vuosi 2020. Postauksesta tuli niin hyvä mieli, ja toiveikas fiilis, että aloin heti itsekin miettimään, millainen olisi oma vuoteni, jos saisin päättää sen tapahtumat ja suunnan.

On oikeastaan aika hauskaa miettiä, mitä tekisi, jos mikään ei rajoittaisi omia unelmia. Usein vain tallailee samoja polkuja miettimättä, miten omilla unelmilla voisi puskea elämäänsä enemmän kohti parempaa. Tältä näyttäisi mun unelmien vuosi 2020, jos vain taivas olisi rajana.

Löytäisin ammatillisen kutsumukseni. Kokisin viimein sellaisen ahaa-elämyksen, ja alkaisin tavoitella unelmieni uraa. Kaikki loksahtaisi paikalleen,ja aamuisin olisi mukavaa nousta tekemään intohimolla duunia, jota rakastaa. Tekisin nelipäiväistä viikkoa, ja yhden päivän pyhittäisin täysin blogille tai jollekin uudelle harrastukselle. Tai sitten ihan vain lepäisin.

Jotta aamuisin olisi mukavaa nousta, olisi tämä raudanpuutteesta, tai muusta johtuva väymys kaikonnut. Nukkuisin paremmin, ja aamuisin olisin virkeä ja valmis kohtaamaan päivän haasteet. Arki rullaisi, ja minulla olisi nelipäiväisen työviikon ansiosta virtaa vielä työpäivien jälkeenkin. Olisin parempi puoliso, äiti ja ystävä.

Meillä kävisi kerran viikossa tai kahdessa siivooja, joka puunaisi ne inhottavimmatkin kylpyhuoneen nurkat ja kaakelit sekä moppaisi lattiat. Tavarapaljous kodissamme olisi vaihtunut harmoniseen järjestykseen. Ja tilaa olisi ainakin yhden huoneen verran enemmän, sillä olisimme myyneet nykyisen kotimme, ja ostaneet hieman isomman uuden kodin.

Pienellä lottovoitolla olisimme päässeet nykyisen kodin taloudellisista haasteista eroon, ja myyneet sen (tai polttaneet koko roskan maan tasalle), ja uusi koti olisi uusi, eikä siinä asuessa tarvitsisi pelätä taloudellista konkurssia. Uusi koti olisi valoisa, siinä olisi isot ikkunat, tilavat huoneet ja pieni takapiha. Istuttaisin takapihalle muutaman omenapuun. Ystävät ja perhe voisivat yöpyä aina halutessaan vierashuoneessa. Se olisi rivitalon päätyasunto rauhallisella puistoalueella, mutta lähellä keskustaa.

Tukiverkot asuisivat lähellä, ja poika pääsisi yökyläilemään mummun tai vaarin luona koska vain. Meillä olisi miehen kanssa säännölliset treffi-illat, tai vähintäänkin yhteistä aikaa kerran viikossa tai kahdessa. Molemmat saisivat myös omaa aikaa, sillä toinen voisi viettää silloin tällöin viikonlopun mummolassa tai mökillä pojan kanssa. Meillä ei olisi omaa mökkiä, koska muuten en ikinä näkisi mökkihullua miestäni, mutta ystävällä olisi mökki,jota saisimme silloin tällöin käyttää. Mies nauttisi hiljaisuudesta ja luonnosta mökkiviikonloppureissullaan.

Pitäsin elämäni ensimmäisen kahden kuukauden kesäloman. Heinä- ja elokuun vain lilluisin järvessä, lueskelisin riippukeinussa ja söisin mansikoita. Tekisimme muutaman kotimaanreissun, ja poika pääsisi Särkänniemeen ja johonkin vesipuistoon. Pitäisimme monta grilli-iltaa, ja takapihamme täyttäsisi ystävien iloinen puheensorina. Kesä olisi miellyttävän lämmin, mutta ei helteinen. Kesäloma olisi niin pitkä, että loppua kohden jo ihan kyllästyisin, ja kaipaisin töihin. Tylsistyminen on sen merkki, että lomaa on ollut riittävästi. En muista koska olisin viimeksi ollut tylsistynyt.

Kuvat: Hanna

Sellainen vuosi. Vuoden vaihtuessa olo olisi kiitollinen ja onnellinen. Että kaikki suurimmat huolet ja taakat olisi selätetty. Arki soljuisi eteenpäin kuin unelma.

Miltä sun unelmien vuosi 2020 näyttäisi? Minkälaisia haaveita sulla on?

Jospa sitä tarttuisi näihin unelmiin, ja miettisi, miten niitä voisi edistää? Ehkäpä joku näistä voisi toteutua tänä vuonna?

Kivaa keskiviikkoa!

*korvikset saatu