Itsenäisyyspäivän aurinko paistoi kauniisti, ja peitti takapihan puut ja pensaat kirkkailla timanteilla. Ihastelin ikkunasta talven ihmemaata, ja tunsin mielialani kohoavan. Kevät tulee kyllä! Ihan hetken päästä päivä pitenee, ja valon määrä lisääntyy. Kyllä tästäkin syksystä selvittiin, vaikka raskaalta tuntuikin. Joulu kolkuttelee jo ihan nurkan takana. Luvassa on puolitoista viikkoa lomaa, joka vietetään pohjoisessa läheisten ja lumen ympäröimänä.

Jenna Tuuliajolla-blogista  kirjoitti mietteitään joulusta, ja innostuin itsekin miettimään aihetta. Ensin ajattelin, että ei kai meillä nyt ole mitään perinteitä, mutta asiaa mietittyäni tajusin, että meillähän on paljonkin jouluperinteitä! Joulut ovat jo monena vuonna menneet hyvinkin samalla leppoisalla kaavalla.

Parasta joulussa on rentous. Jouluun kuuluu matka pohjoiseen. Kaikki läheiset saman katon alle. Vedän mukavimman ja jouluisimman oloasun päälle, ja hengitän syvään. Nukun pitkiä yöunia, ja syömme rauhallisia aamiaisia. Minnekään ei ole kiire, ja kerrankin voi vain olla. Pöydät katetaan täyteen jouluruokaa ja herkkuja. Suklaarasioita on paljon, ja rasiasta saa napsia konvehteja pitkin päivää. Ensimmäisenä meillä rasiasta häviää ananaskonvehdit 🙂 Ruoka- ja herkkuvarustelumme on aina liioteltu, ja tarpeita on kuin olisimme menossa viikoiksi metsän keskelle sivilisaation ulottumattomiin. Vatsat täynnä ja pienessä sokerihumalassa on kiva hihitellä vanhoja lapsuusajan valokuvia tai kotivideoita.

Illalla, kun lapset on saatu nukkumaan, käperrymme sohvalle katsomaan klassikkoelokuvia. Pienen purtavan kanssa tietty! Cheese and crackers! Mitä olisi joulu ilman Uneton Seattlessa-leffaa? Meillä on äidin ja siskon kanssa ollut viime vuosina tapana, että minä olen valinnut jonkun romanttisen tai hömppäleffan, joka on sitten tyttöporukalla katsottu illan pimeinä tunteina. Viime jouluina dvd-soittimessa on pyörinyt ainakin The Vow, Dear John, It`s Complicated sekä suomalainen Ainoat oikeat.

Joululuihimme on tullut viime vuodesta lähtien uutta vauhdikkuutta ja uusia juttuja, kun porukkamme on kasvanut muutamalla uudella tulokkaalla. Löhöily vaihtuu pulkkamäkeen ja lasten perässä juoksemiseen. Rauhalliset pitkät illalliset vaihtuvat syömiseen vuorotellen tai vähintäänkin nopeatempoisemmin. Syventyminen lukemaan joululahjaksi saatua kirjaa taitaa nykyään jäädä haaveilun tasolle. Yritän silti säilyttää edes osan siitä kiireettömyydestä ja taianomaisesta tunnelmasta, mikä meillä on jouluna vallinnut.

Mitä odotat joulussa? Onko teillä jouluperinteitä?

Rentoa torstaita!