Jokainen haluaa varmaankin olla kuvissa parhaimmillaan. Näyttää ne parhaat puolensa. Olen blogin ja instan myötä paljon esillä, ja tottakai minäkin haluan valita aina ne parhaimmat otokset. Ne, joissa silmät eivät ole kiinni, kädet eivät heilu, eikä asento ole kummallinen. Asukuvat ovat aina jossain mielessä lavastettuja, meikkaan ja laitan hiukset. Myös kuvauspaikka valitaan yleensä siten, että se sopii asuun. Ja vaikka haluaisin näyttää kuvissa sellaiselta coolilta ja kaihoisalta, näytän yleensä ihan itseltäni. Kävimme eilen Hannan kanssa nappaamassa asukuvia tästä uudesta NOSHin hupparitunikasta, jonka ostin tutulta NOSH-edustajalta Satulta. Satu myi fb:ssä pois edellisen malliston mallikappaleita, ja nappasinkin tämän kivan hupparin edullisesti. Kun kävin illalla kuvia läpi, osui silmäni tähän yllä olevaan kuvaan. Se näytti hauskalta, mutta koska selkeästi selitän siinä jotain, tai nauran omille jutuilleni, ajattelin, ettei sitä voi julkaista. Epäonnistunut asukuva.

Sitten mietin, että tämähän on oikeastaan aika kiva kuva. Näytän siinä onnelliselta. Kuvasta välittyy se hetki ja tunnelma, mikä meillä kuvauksissa oli. Hannan kanssa on aina hauskaa, ja on niin ihanaa, että on joku kaveri, jonka kanssa tulee juttuun, ja joka samaistuu blogijuttuihin. Niin, ja osaa kuvata. Kaikki tämän postauksen kuvat lukuun ottamatta Neulomon mustavalkoisen asun kuvia, ovat Hannan ottamia. Neulomon asukuvat nappasi mieheni 😀Kun pääsin yli siitä tunteesta, että näytön kuvassa hölmöltä, julkasin sen instassa. Ja sain superihanaa palautetta, kun julkaisin tuon postauksen ylimmän kuvan feedissäni. Innostuin ihanan palautteen ansiosta valitsemaan muutaman muunkin ”epäonnistuneen” kuvan tähän postaukseen. Instassa kommentoitiin, että näistä ns. epäonnistuneista kuvista välittyy bloggaajan persoona paremmin. Ja se on varmaan ihan totta.

Sitä ei useinkaan tule ajatelleeksi, että ne kuvat, joissa poseeraa hymyillen, tai (muka) coolina kaukaisuuteen katsellen, eivät välttämättä kerro minusta persoonana kovinkaan paljon. Tämä on sinänsä hassua, sillä kuvaajana pyrin ottamaan sellaisia kuvia, joista välittyy tunne ja kuvattavan persoona. Sellainen aitous. Kuvattavana taas haluan vain näyttää hyvältä, ja että kuva on tasapainoinen. En halua näyttää kuvassa kummalliselta tai nololta.

Näissä kuvissa selitän, pyyhin vuotavia silmiä, järjestän tuulen hulmuttamia hiuksia ja nauran. Miltä nämä kuvat sinusta näyttävät? Välittyykö näistä kuvista jotain enemmän kuin normaaleista asukuvistani? Haluaisitko nähdä asukuvissa enemmän tällaista tilannekomiikkaa?Toki nämä postaukseen valitsemani kuvat eivät ole niitä pahimpia kuvia, joita minusta löytyy. Valitsin sellaisia kuvia, joissa olen edes osittain edustava. Ja joissa on hyvä tunnelma. Monessa epäonnistuneessa kuvassa näytän huonotuuliselta, oudolta, tai jopa ärtyneeltä. Niitä en kuitenkaan tähän valinnut, sillä niistä välittyy sitten ihan toisenlainen fiilis. Haluan kuitenkin yrittää pitää blogin edes jokseenkin hyväntuulisena paikkana, ja oman brändini positiivisena.

Millaisia kuvia sinä itsestäsi julkaiset? Mietitkö, miltä kuvissa näytät, tai mitä kuvilla viestität?

Hauskaa sunnuntaita! Mietin tässä juuri, että mitä leipoisin tänään. Leipomisinnostus iski, mutta resepti puuttuu.