Pitkät vai lyhyet hiukset?

Hiukset ovat naisen kruunu, vai miten se meni? Ainainen dilemma vaivaa taas päätäni – pitkät vai lyhyet hiukset?

Minulla oli koko lapsuuden ja nuoruuden, aina parikymppiseksi asti, pitkät hiukset. Pitkähiuksisuus kuului vahvasti identiteettiini. Koin itseni kauniiksi pitkissä vaaleissa hiuksissa. Ja kun kerran varhaisteininä napsaisin hetken mielijohteesta hiukset lyhyeksi polkaksi, vihasin niitä samantien. Jatkoin pitkähiuksisen elämää hyvillä mielin läpi yliopistovuosien. Sitten valmistuin, ikä läheni kolmeakymppiä, ja hiusten pituus lähti pikku hiljaa lyhenemään.  

Hiukset eivät koskaan ole olleet ihan lyhyet. Välillä ne ovat olleet takaa aika lyhyetkin, mutta edestä aina turvallisesti yli leukalinjan. En ole koskaan poistunut epämukavuusalueelle pituuden puolesta. Vaihtelua olen saanut eri väreistä.  Suosikkipituudeksi on vakiintunut long bob eli pitkä polkka. Se tuntuu kevyeltä, mutta on kuitenkin sen verran pitkä, ettei olo tunnu alastomalta. Viime aikoina olen miettinyt, mihin suuntaan haluaisin hiuksia seuraavaksi viedä.

Lyhyt malli tuntuu raikkaalta. Tasaisin väliajoin hiusten mitasta leikkaamalla malli pysyy skarppina ja ulkomuoto näyttää hoidetulta.Hiukset näyttävät hyvinvoivilta ja terveiltä. Lyhyt, kivaan malliin leikattu hius on helppo. Se ei vaadi paljoa laittoa, ja laiskempikin saa sen näyttämään huolitellulta. Kihara ja suora molemmat näyttävät hyviltä. Lyhyt on helppo!

Mutta onko lyhyt tätimäinen? Olen katsellut kuvia itsestäni lyhyemmässä polkassa, ja varsinkin silmälasit päässä, ja näen täti-ihmisen. Jos kasvot (ja olemus) on pyöreä, niin antaako lyhyt polkka auttamatta tätimäisen fiiliksen? Tiedän, että ikäni lähentelee neljääkymppiä, mutta en silti haluaisi muuttua tanttamaiseksi. Minulla on nyt ollut muutaman vuoden sama malli pienillä variaatioilla. Olen viihtynyt tässä hyvin. Mutta nyt olen alkanut kaipaamaan pidempää mallia.Hiukset ovat tässä lyhyimmillään. Rakastin tätä(kin) mallia!Hiukset nyt. Tämä kuva on otettu joulukuun alussa, ja pientä kasvua tähän kuvaan verrattuna on tapahtunut. Haaveilen hieman pidemmästä hiusmallista. Sellaisesta, joka yltää reilusti solisluihin. Sopivasti tyttömäinen, mutta tyylikäs. En kaipaa puoleen selkään yltäviä hiuksia. Pitkät hiukset ovat ehkä itselleni jo liian tyttömäiset. Minulle on vuosien mittaan kasvanut lyhythiuksisen identiteetti. En näe itseäni enää pitkässä liehuvassa tukassa. Toisille (vanhemmille naisille) pidempikin tukka käy, mutta itselleni kokisin sellaisen epätoivoiseksi yritykseksi näyttää ikäistäni nuoremmalta.

On pidemmässä mallissa omat huonot puolensakin. Varsinkin kasvatusvaiheessa hiukset näyttävät helposti huonokuntoisilta ja hoitamattomilta. Minulla on myös aika paksu hiuslaatu, ja mitä pidemmät hiukseni ovat, sitä littanammat ja lättänämmät ne ovat. Olen aivan liian laiska esimerkiksi kihartamaan pitkiä hiuksia päivittäin. Tiedän kokemuksesta, että pitkät hiukset tulee helposti sutaistua ponnarille, kun niille ei ehti tai jaksa tehdä mitään.

Ehkäpä Maijalla on joku idea hiusteni varalle, kun seuraavan kerran suuntaan kampaamoon. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluaisin kasvattaa. En vain tiedä, vastaako todellisuus kuvitelmiani, vai ovatko pidemmät hiukset vain tylsät. Onneksi hiukset on helppo taas napsaista lyhyemmäksi, jos pidemmästä mallista tuleekin mitäänsanomaton littanaletti.

Minkälainen hiusidentiteetti sulla on? Kuulutko pitkien vai lyhyden hiusten kannattajiin? Onko lyhyt polkka tätimäinen?

Kivaa keskiviikkoa! Ystävänpäivä lähestyy, ja blogiin on tänäkin vuonna tulossa arvonta <3 Pysy kuulolla!