Siirappia ja sotatannerta

Viime lauantai, huimat hellelukemat ja liehuvat helmat tuntuvat tänään niin kaukaiselta. Koko kesä tuntuu jo kaukaiselta. Nämä kuvat ovat kesäretkeltämme Vaajakoskelle. Lauantai taisi olla kesän lämpimin päivä, ja se tuntui ehkä myös kesän parhaalta päivältä. Kuvat ovat Vaajakosken rautatiesillalta. Rosoisenkauniilla sillalla kävely kesäpäivänä toi mieleen muistoja kuuden vuoden takaa.

Heinäkuisena lauantaina vuonna 2013 seisoimme miehen kanssa tällä samaisella sillalla täydessä tällingissä, ja jännitimme mahdollista sadesäätä tärkeänä päivänä. Olo tuntui onnelliselta, kevyeltä ja huolettomalta. Supertaitava Jaakko Sorvisto otti meistä täydellisiä kuvia seisomassa sillalla käsi kädessä. Kuvien jälkeen juhlimme häitämme aamuun asti.   Halusin kirjoittaa siirappisen postauksen siitä, miten sillalla kävellessä tuli mieleen, että ehkä kun kymmenen aviovuotta tulee täyteen, otettaisiin uudet kuvat samassa paikassa. Pyydettäisiin tietenkin Jaakkoa taas kuvaamaan. Pidettäisiin samanlaiset isot, muuta rennot hääjuhlat, ja minä saisin ostaa uuden mekon. Kutsuttaisiin kaikki läheiset, ja varattaisiin sama huikea juhlapaikka. Juhlittaisiin meitä, ja mietittäisiin mennyttä kymmentä vuotta naimisissa. Niin taianomaiset olivat juhlat kuusi vuotta sitten, että ne olisi ihana ottaa uuksiksi.

Sitten tuli kuitenkin arki, ja kiireen uuvuttama työpäivä. Töistä kotiin tullessa pojilla oli ollut koko päivän napit vastakkain, ja tunnelma kotona oli kuin pienellä sotatantereella. Väsyneenä en olisi jaksanut yhtään mitään ylimääräistä draamaa, mutta äkäiset perheenjäsenet saivat kiukun tarttumaan minuunkin. Rauhanneuvottelijan roolissa toimiessa ja pieniä paloja koko illan sammutellessa ei sitten tehnytkään mieli illalla avata konetta, ja kirjoittaa mitään siirappista. Illan kruunasi poika, joka mökötti huoneessaan, ja mies, joka paiskasi oven kiinni lähtiessään iltakävelylleen. Mies tosin unohti jonkun kamerahärppäkkeen, ja joutui nöyrtymään ja palaamaan hattu kourassa koputtelemaan oven taakse. Toisella kertaa ovesta ulos astuessaan hän ei enää paiskonut ovea.

Kun sotatanner viimein hiljeni pojan mennessä nukkumaan, ja miehen lähtiessä kävelylleen, sain huokaista helpotuksesta. Tämänkin päivä on taputeltu päätökseen, vaikkakin se sisälsi enemmän sotatannerta kuin sitä siirappia.

Enemmän siirappia ja vähemmän sotatannerta perjantaihin, meille kaikille!

Kommentit (1)
  1. Ääh vitsi se on ärsyttävää kun aikoo kirjoittaa jonkun postauksen x mutta sitten ei mitenkään pääse siihen mielentilaan kun joku pilaa sen tunteen. 😀 Toivottavasti teillä on kivempi viikonloppu edessä! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *