Ulkonäköni ja sukupuoleni perusteella on yllättävää, että nostan mielelläni painoja. Näin ymmärrän +60-vuotiaalta mieheltä viikko sitten kuullun, minulle osoitetun kommentin, joka meni sanasta sanaan (käännettynä saksasta) näin: ”Oho! Pikkutyttö kantaa noin isoja painoja”. En ollut siis ainoastaan tyttö, vaan pikku tyttö. Olin siivoamassa treenipistettäni ja kannoin levypainoja takaisin paikalleen, jota kyseinen mies näki tarpeelliseksi kommentoida. Jos olisin […]

Oikeastaan kummallista, että tää tapahtuu vasta reilun neljän vuoden Saksassa asumisen jälkeen: aion lukea ihka ensimmäisen kirjan saksaksi!  Moni sanoo, että luki kirjoja nimenomaan kielen oppimisen tukena. Itse keskityin alussa saksaa oppiessa puheen tuottamiseen ja ymmärtämiseen – lukemisen ja kirjoittamisen opin työmeilien kautta. Jostain syystä kirjojen lukeminen pysyi tähän saakka englannin- ja joskus myös suomenkielisessä […]

Täällä Saksassa on ollut maskipakko julkisissa tiloissa jo maalis-huhtikuusta lähtien: kaupoissa, julkisissa kulkuvälineissä, virastoissa ja niin edelleen. Maskipakko on ollut päällä niin pitkään, että tilanteeseen on jo jotenkin tottunut. Tällä viikolla tilanne Stuttgartissa tiukentui hieman, ja kuvioihin tuli maskipakko keskustan alueella myös kaduilla liikkuessa. Viime viikoilla näin myös poliisikontrollin ratikassa ja sakotustilanteen, sillä maskittomana liikkuessa […]

Mulla oli melkein parin vuoden pituinen jakso, kun skippasin kokonaan aamupalan. Ajoitin aamuheräämiset niin, että puolen tunnin päästä heräämisestä olin ovesta ulos. Syy? Yksiselitteisesti: työstressi. Nukuin huonosti, stressivatsakipu iski aina aamuisin, ruokahalu nollassa. Oliko sen arvoista? Ei. Pienen pelastusrenkaan sallin pikkuhiljaa itselleni: aamupala smoothiet. Ne oli helppo viedä mukaan työmatkoille ja huomaamattaan sai tankattua paljon […]

”Liikunnasta pitää välillä osata nauttiakin – ei se aina ole suoritus”, tokaisi coachini viime viikon treeneissä empaattiseen tyyliinsä taputtaen samalla rohkaisevasti selkääni. Tuijotin toimettomana odottelevaa painoa tyhjin katsein painuessani syvemmälle itseinhooni. Olin viime viikot onnistunut treeneissä niin hyvin! Painoja oli lisätty 10% ja uudelleenherättelin jopa kuntonyrkkeilytunnit, joille pari viikkoa sitten pitkän tauon jälkeen ilmoittauduin. Miksi […]

Otin puolisen vuotta sitten tavoitteeksi lukea joka aamu kappaleen jotakin inspiroivaa. Olin jo hetken aikaa miettinyt, että tauolle jäänyt lukuharrastus olisi syytä tavalla tai toisella herätellä henkiin, kun iltaisin pitkän työpäivän ja työmatkojen jälkeen oli helpompaa valita Netflix kirjan sijaan. Todellakin rakastan leffoja ja sarjoja, enkä halua potea minkäänlaista syyllisyyden tuntoa siitä, että telkkaa tulee […]

En ikinä kokenut osaavani soittaa pianoa. En edes tiennyt, mitä ne pianon kolme pedaalia tekee. Monet koulukavereista kävi tuolloin pianotunneilla – itse en edes kokenut, että soittamiseni oli harrastus. Opettelin soittamaan kosketinsoittimien mukana tulleen ohjekirjasen avulla ja kuuntelemalla biisejä kuulokkeilla yrittäen toistaa kuulemani nuotit.  Siihen aikaan ei ollut Youtube-tutoriaaleja, tai ilmaisia nuotteja netistä ladattavaksi. Olin […]

Se olotila, johon olin työstressin takia jumittunut moneksi kuukaudeksi – ehkä jopa reiluksi vuodeksi, hiipi pikkuhiljaa osaksi elämääni ja tuntui eskaloituvan  aina sunnuntaisin luoden harmaan pilven myös maanantaille. En edes osaa tarkkaan sanoa, koska se alkoi. Se työstressi ilmeni satunnaisina vatsakipuina ja tiuskimisena poikaystävälle. Se sunnuntaimörkö, sunday blues, sai mut välttämään kaikkea mahdollista sunnuntai-ohjelmaa, jotta […]

Heitän uskaliaan väittämän ilmoille: opin uuden, entuudestaan mulle tuntemattoman kielen rohkeudella. Annas kun rikon lauseen konkreettisemmaksi purtavaksi: rohkeuteni käyttää jokaista sanan murusta heti kun opin jotakin, auttoi saamaan Saksan kielen tarttumaan päähäni puolessa vuodessa. Rohkeuteni olla epätäydellinen. Muistan, kun töissä ihka ensimmäisessä saksankielisessä työpalaverissa kuulin kollegojen sanovan ”mir ist egal”. Tasaisen puuron seasta, josta en […]

Oireilu alkoi jo kolme-neljä vuotta sitten. Se hiipi pikkuhiljaa ajatuksiini. Kuka oikeasti olen, teenkö mä tällä hetkellä niitä asioita, joita mun tuleekin tehdä ja mitä asioita mun olisi tähän mennessä pitänyt saavuttaa. Niin. Olisi pitänyt – menneessä ajassa, jota en voi enää muuttaa. Kysymykset kuluttivat päätäni, joka yritti tuolloin sopeutua taas jälleen uuteen maahan ja […]