En ole herännyt moneen aamuun siihen, että herätyskello soi. Se johtuu siitä, että olen tarkan biologisen vekkarin omaava valeaikuinen.  Hetken on epäselvää, mihin todellisuuteen minua kutsutaan. Tiedäthän sen tunteen: et ole ihan varma, onko se unta vai totta. Jään loikomaan peiton alle. Se on ollut minulle mahdollista noin vuoden ajan. Aluksi olin siinä surkea, mutta […]

Tapasin eilen toistamiseen erään henkilön. Tunnistin hänet siitä pakaroihin asti yltävästä vehnän värisestä rastoituksesta. Sivuprofiilin vilpittömästä, tuomitsemattomasta hymystä poskipäillä. Silmäkulmien hyväntahtoisesta ilkikurisuudesta. Ryhdistä, joka kantaa alaselän notkelmassa leikkisyyttä ja uteliaisuutta.  Ja siitä, että hän oli sen ravintolan ainoa puolitoistametrinen mies. Ja siksi, että sielunkumppaniaan ei unohda. Hän pyysi saada laittaa minulle ruokaa. Minä kysyin, olisivatko […]

Meilläpä oli torstaina pedagogiset messut. Se tarkoittaa sitä, että valtaosa meistä on saanut jo opeopintonsa päätökseen ja huokaisee: ei muuten ihan vähään aikaan, ei. Lisäksi tämmöiset messut tarkoittaa sitä, että valtaosa meistä huokaisi muutamaa viikkoa ennen: ei muuten paljookaan nappaa, ei. Tarkoituksena oli siis tuottaa oman oppiaineen näkökulmasta työpaja, jolla olisi pedagogisessa mielessä jotain annettavaa, ikään kuin lahja […]

Nyt se tapahtui. Minulle selvisi, että joku ihan oikeasti tekee sitä kuntosalilla. Tytöt mavettivat. Tai olivat juuri ryhtymässä siihen, kunnes toinen huomasi, että jotain oli unohtua: ”Hei voisiksä ottaa must kuvan ku mä tartteen Instaan laittaa sen sitte? Mut hei älä ota sillai et nää painot näkyy. Täs on ihan liian vähän.” …

On sellainen hassunhauska sanonta tilanteisiin, joissa joku kysyy alkoholinkäyttösi ongelmallisuudesta: ”Ei minulla mitään ongelmaa ole: hyvin tuo on aina maistunut!”  Nyt on kuitenkin käynyt niin, että minulle tuo ongelma on päässyt syntymään. Viinanpiru ei nimittäin mene alas, ei sitten millään. Harmillista. Miten tässä nyt pääsikin käymään näin? Kuinka ajauduin tilanteeseen, jossa hairahduin ajattelemaan, että haluaisinkin […]

Miun juhlapyhä kestää niin kauan kuin perinneherkkua on tarjolla. Nyt sitä saa, ja saa vielä kauan.

On olemassa kahdenlaisia veneretkiä. Toisinaan sää on tyyni. Vene liukuu vedenpintaa pitkin huolettomasti ja vaivatta. Auringonpaiste paljailla olkapäillä on hellää sivelyä, eikä aika yritä etuilla tämän hetken edelle. Pysähdymme katsomaan majavanpesän hiljaisuutta: siellä vietetään onnellista perhe-elämää. Joskus ilmassa on syysmyrskyn enteitä. Niin on tänään, mutta meidän on käytävä laskemassa verkot. Olet tienoon mestarikalastaja, joten minun […]

Kävin juuri katsomassa elokuvan Her. Ennen kuin kaadun sänkyyn ja nukahdan onnellisena tän hurjan päivän jälkeen, on pakko kirjata ylös muutamia ajatuksia. Leffassa monia tuntui naurattavan ne hassut tilanteet, joihin päähenkilö päätyi rakastuttuaan tekoälyyn. Miua ei naurattanut. Äänetön itku kyllä oli lähellä. Koska aika moni tuntuu jo rakastavan jotain muuta, kuin ihmistä. Koska ”älyn” voi […]

Ihan vain pari pientä ajatusta tämän upean päivän päätteeksi, sinä joskus ahdasmielinen ja ahdistunut hölmäke. Puhu ihmisille. Aitoon keskustelunavaukseen on hankala suhtautua nuivasti. Tai jos joku suhtautuukin, hänen hetkensä on huono, ei sinun. Kysy ihmisiltä heidän asioistaan. Usein he tykkäävät, kun saavat kertoa niistä. Ja simsalabim: yhtäkkiä puhut enemmän, mutta ennen kaikkea kuulet, kunhan päätät, […]

Pitkästä aikaa. Vanha kunnon asiani ovat todella hyvin – oikeastaan elämäni on jopa niin jännittävää, että nukkuminen on aivan turhaa, ja sitä paitsi kehonikin käy aiiiiivan ylikierroksilla ja olisin valmis lentämään vaikka kuuhun, joten miksen voisi alkaa puuhastella jotakin tässä aikani kuluksi -unettomuus.  Kello kolme aamuyöllä. Mutta kun eilinen oli niin upea päivä. Onnistuminen toisensa […]