Kaupunki oli ammuttu täyteen alennustuotteiden metsästäjiä. Sille oli syynsä: 19,95. Käytännössä 20 euroa, ja silti niin moni ajatteli, että lähempänä kymmentä. Vanha kikka upposi ostajiin sesonki toisensa jälkeen, ja sain lyödä saman hinnan lähes kaikkeen naisten pikkuruisten pitsialuspöksyjen ja nimekkäämmiltä suunnittelijoilta tilattujen, turkissomisteisten design-villakangastakkien väliltä. Mulle oli käytännössä ihan sama, mutta ainakaan en valehdellu itelleni: […]

Kaupunki oli ammuttu täyteen alennustuotteiden metsästäjii. Ärsytti kävellä siinä ryysiksessä, mutta minkäs teet: mun oli pakko saada jotain uutta uudenvuoden bileisiin. Olis ollu hieman skitsoa käydä kiljumaan niille, että menkää kotiinne. Että ei tota rumuutta uusilla vaatteilla saada piiloon. Pankkiautomaatin jonossa peilasin nutturani kuntoon. Onneks ne oli pessy Osuuspankin ikkunat, niistä näki just hyvin. Kaikki […]

En taida kirjoittaa tähän blogiin ihan vähään aikaan. Olen Costa Ricassa ja kirjoitan matkablogiin.  FYI: täällä on ihmeellistä. Matkaan tänään Santa Teresan surffirannoille.  Joudun ehkä kuitenkin jakamaan jonkun auringonlaskukuvan jossain vaiheessa.

Sinä jäät katsomaan ilmapallokauppiasta. Minä sinua. ”Kuinka ihmeellistä”, kuulen meidän molempien suusta. ”Mistä noita tuollaisia oikein tulee?”

Heitinpä tänä aamuna ensitöikseni eiliset kahvinpurut lattialle. Kymmenen mitallista. Ja vain siksi, että huvikseni nostin vettynyttä suodatinpussia sen kulmasta, enkä vaivautunut ottamaan kunnon otetta.    Listojen väliin tunkeutunut musta puru asettui suoraksi symboliksi edellisillan aiheille. Joku keksi, että on hyvä idea katsoa väsyneenä Esko Valtaojan TEDtalkia. No oliko?    Me kaikki täällä olemme yhtä orgaanista […]

Ahdistus leviää, langettuu ylleni kuin liian kauan yhtä ääntä soittavien urkujen ujellus.  Kaulajänteeni kiristyvät. Harmonia hajoaa säpäleiksi ja sirpaleet iskeytyvät herkkään lihaani. Älä tee noin. Ethän tee noin. Miten voitkin tehdä noin? ”Onko meillä kiire?”, kysyn, vaikka tarkoitan ”Älä hotki sitä jäätelöäsi tuolla tavalla! Olen juuri saanut omani tiskin takaa käteeni ja sinä olet jo […]

Sama toistuu joka syys: piskuisen kotikuntani keskustassa lenkkeillessäni kyyläilen aitojen raoista. En ihmisiä tai heidän puuhiaan, vaan heidän omeniaan. Vihreä- ja punaposkisia, pieniä ja makeita, joista hävettävän iso osa on jo pudonnut puusta. Ja mätänee sen juurelle. Kun olisi pokkaa mennä kysymään, että saisinko leipoa näistä jotakin. Etteivät mene haaskiolle. Vihdoin pääsin viattomien ihmisten omenoita […]

Nyt ne ovat pitkästä aikaa auki: silmät, joissa on enemmän äitiäni kuin minua, ja silti on kuin katsoisi peiliin. Näen niissä oman vanhuuteni ja tyynnyn. Tämän edessä luonteeni valuu tyhjiin. Maistusko siulle pullalämpimäiset, Elsa on leiponu, oman pihan omeniaki on siinä ja kanelia. Otatko? Ukko avaa maanittelematta hauraan suunsa ammolleen. Herkkusuu. Hän on kuin linnunpoika. […]

Harvoin kirjoitan ylös leipomusteni reseptejä, mutta nyt on kyllä pakko, koska a) en löydä enää pohjana käyttämääni piirakkaohjetta mistään ja b) tää on ihan sikasuperihanan hyvää ja taivaallista! Siispä kaivelen muistini sopukoita (joiden pohjat yleensä löytyy hälyttävän helposti sillon, ku puhutaan ruuasta, mutta esim. nimet hukkuu johonkin varsin tehokkaasti…), ja yritän tiristää ohjeen esiin. Elsan […]

Ei se ole koiran syy, että talossa riidellään. Ei se ole ainakaan koiran syy, että vuorotellen huudetaan, syytellään, nostetaan esiin vuosikymmen sitten vanhentuneita yksityiskohtia, raavitaan vereslihalle kun kerran tiedetään miten se kenenkin kohdalla parhaiten tapahtuu, vuotavimmin. Ja silti se poloinen on ainoa, joka kyynelten kuivuttua tulee sohvan viereen, kun juon siinä kitkerää vihreää teetä, jonka […]