Huomioita Idiootit pomot ympärilläni -äänikirjasta

Teksti perustuu pitkälti Thomas Eriksonin uuteen kirjaan, Kehnot pomot ympärilläni. Tämän ohessa esitän omaa ajatuksen virtaani. Lainaukset olen merkinnyt tekstiin. Kuuntelin kirjan Storytelin äänikirja -valikoimasta. Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan kirjan, vaikka ei itse esimies -asemassa olisikaan. Kirja voi auttaa ymmärtämään esimiestä ja johtajuuteen liittyviä teemoja.

Kuvakaappaus Storytelin applikaatiosta

”Miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa”alkaa Thomas Eriksonin uusin kirja, Kehnot pomot ympärilläni. Olen kuunnellut tammikuussa julkaistun teoksen vaihtelun vuoksi äänikirjana lukemisen sijaan, tehden samalla kotiaskareita tai ulkoillessani koiran kanssa. Tai ihan muuten vain mennessäni nukkumaan.

Jo Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirja oli sen julki tultua mielestäni hyvä, joten aloitin innolla kuuntelemaan tätä uusinta, kehnoista esimiehistä kertovaa kirjaa, sillä työelämä ja johtajuus sen eri muodoissa kiinnostaa minua jo ihan koulutukseni vuoksi.

”Johtaminen on tavallaan mielestäni hieman kuin politiikkaa; jotkut pitää toisia arvoja parempina kuin toisia.”

Vaikka en tällä kertaa itse lukenut kirjaa, vaan kuuntelin äänikirjan, huomasin nopeasti, kuinka mukavan puhuttelevasti Erikson esittää asiansa. Kirjassa on helppo pysyä mukana, vaikka puhutaan johtamisesta, joka on haastava aihe aina ja lisäksi siihen liittyy niin paljon erilaisia mielipiteitä. Johtaminen on tavallaan mielestäni hieman kuin politiikkaa; jotkut pitää toisia arvoja parempina kuin toisia.

Tämän perustan siihen, että johtajuudessa usein pätee samanlainen arvoilla eteneminen: toiset johtajat arvostavat toisenlaisia arvoja kuin toiset. Konkreettisena esimerkkinä: joku johtaja saattaa arvostaa todella alaisten suorapuheisuutta, siinä missä toinen johtaja ei arvosta sitä, että hänelle tullaan esimerkiksi avautumaan tai kritisoidaan yhtiön asioita. Joku johtaja on tuloskeskeinen, kun toinen on kommunikointikeskeinen. Joku on nopea tekemään päätöksiä, toinen harkitsee pitkään.

Eriksonin alkusanoissaan kertoma 30v kokemus työelämässä aluksi esimiehenä, sitten johtajakouluttajana ja lopuksi jälleen esimiehenä kuuluu hänen tekstistään. Hänellä ei ole tarvetta päteä, vaan hän enemmänkin mielestäni pyrkii jakamaan osaamistaan ja havaintojaan. Erikson painottaa, että on olemassa muitakin teorioita ja menetelmiä, joilla työpaikalla voi rakentaa toimivan ja vuorovaikutteisen työyhteisön (ja tulevaisuudessa menetelmiä tulee aina lisää) kuin hänen teoriansa ja pohdintansa.

Alku äänikirjassa oli humoristinen ja rehellinen; se alkaa kysymyksellä, ”miksi tämä kirja kannattaa lukea. Suoraan sanottuna, maailma on täynnä paskoja pomoja. Kaikenlaisten organisaatioiden kaikilla tasoilla on esimiehiä, jotka ovat väärällä paikalla. He sähläävät omat työnsä, he sähläävät alaistensa työt. He ovat epäpäteviä. Tai naiiveja. Jotkut pomot ovat aivan liian pehmoja ja jotkut taas itse piruja. Jotkut eivät viitsi opetella alaistensa etunimiä, ja toiset taas välttelevät vastuuta. Osa on niin kehnoja, että organisaatio pärjäisi ilman heitä. Sellaiset pomot ovat turhia.” Erikson, T. (2019). Kehnot pomot ympärilläni. Äänikirja.

Ja tässä kohtaa kiinnostuin kirjasta todella ja halusin kuulla lisää, mihin kirja veisi. Kirjassa on kaksi osaa, ensimmäisenä kehnot pomot ympärilläni, joka kuvaa sitä, millaista on työskennellä kehnon pomon alaisuudessa. Tähän puoleen keskityin itse enemmän ja tätä julkaisuakin kirjoitan ensimmäisen osion pohjalta ja näkökulmasta.

Ekman mainitsee, että tämä osio on siitäkin näkökulmasta hyvä, että se laittaa ainakin todella ajattelemaan, jos ei suoria vastauksia anna, esimerkiksi kuinka alainen voi vaikuttaa asiaan, jos hänelle sattuu kehno pomo kohdalle? Ensimmäinen osa ei ole niinkään esimies -asemassa olevalle, vaan tällaiselle henkilölle on kohdistettu kirjan toinen osa, eli laiskat alaiset ympärilläni. Tätä teosta ei siis käsitellä tässä julkaisussa.

”Tosin uskon ikäpolveni kokevan, että esimies joka sulkee ovensa säppiin päiväksi, on vaikeasti lähestyttävä ja jopa vanhanaikainen, poislukien tietenkin erilaiset neuvottelut ja kahden keskiset asiat.”

Yksi oivallukseni, jonka olen tehnyt jo vuosien takaa itsekin, ja tuli esille äänikirjassa, muistutti minua taas mielestäni tärkeästä asiasta esimiestyössä: pidä työhuoneesi ovi avoinna. Tosin uskon ikäpolveni kokevan että esimies joka sulkee ovensa säppiin päiväksi, on vaikeasti lähestyttävä ja jopa vanhanaikainen, poislukien tietenkin erilaiset neuvottelut ja kahden keskiset asiat. Ovi kiinni- johtaminen lienee siis hieman vanhanaikaista, vai mitä mieltä olette? Oven pitäminen auki luo mielestäni työyhteisöön avoimemman ilmapiirin. Alaisten ei tarvitse sen ihmeellisemmin pohtia, mitä esimies tekee huoneessaan ovi suljettuna. Lisäksi kynnys jutella esimiehelle madaltuu, kun ovi on avoinna.

Toinen pointti, joka korviini erityisesti kantautui, oli ajatusmallit ”Niin se nyt vain on, näin meillä on aina tehnyt” ikään kuin nämä olisi päteviä argumentteja. Tällaisiinkin kommentteihin ikävä kyllä olemme lähes jokainen varmasti työelämissämme kohdanneet. Vanhat mallit voivat olla hyviä, mutta se ei estä uusien toimintatapojen kokeilemista ja hyödyntämistä.

Tätä aihepiiriä hieman sivuaa aiempi tekstini Vaikuta elämääsi: muuta rutiineja, jossa pyrin tuomaan esille sen, että omia totuttuja tapoja on mahdollista muuttaa vuoden aikana jopa viisi.”

Pomojen käytös on yleensä opittua ja he ovat omaksuneet tietyt toimintamallit. Toimintamallejamme on kuitenkin mahdollista aina muuttaa. Tätä aihepiiriä hieman sivuaa aiempi tekstini Vaikuta elämääsi: muuta rutiineja, jossa pyrin tuomaan esille sen, että omia totuttuja tapoja on mahdollista muuttaa vuoden aikana jopa viisi. Eli viisi uutta rutiinia on mahdollista muodostaa vuoden aikana; miksikäs tätä ei voisi soveltaa myös työelämään/esimiehenä olemiseen, vaikka kyseinen tekstini käsitteleekin lähinnä yksityiselämän puolelta rutiinien muuttamista.

”Se, että tällainen johtamis -guru, joka kirjoittaa aiheesta kirjoja, on myös joskus tehnyt virheitä ja hän tunnustaa sen kirjassaan, on helpottavaa.”

Erikson kertoo kirjassaan olleensa 24-vuotias, kun on saanut ensimmäisen esimies -tehtävänsä. Minusta hän kuvailee hyvin konkreettisesti itseään tuolloin sekä kaikkea sitä, mikä johti hänen luopumiseen kyseisestä tehtävästä. Se, että tällainen johtamis -guru, joka kirjoittaa aiheesta kirjoja, on myös joskus tehnyt virheitä ja hän tunnustaa sen kirjassaan, on helpottavaa. Johtaminen on vaikeaa ja kyseinen tarina hänen omasta elämästään puoltaa sitä, sitä ei käy kieltäminen.

”Johtaminen on viestintää.”

Yksi hyvin tärkeä pointti mielestäni kirjassa oli Ekmanin sanat, että johtaminen on viestintää. Olennaisempaa hänen mukaansa on se, mitä tekee, kuin se mitä se itse asiassa on. On saatava toiset luottamaan osaamiseensa. Ekman painottaa, että pomo on pelkkä nimike, titteli. Johtaminen puolestaan on konkreettista toimintaa. Pomolle töiden tekeminen on pakollista, mutta johtajalle haluaa tehdä töitä. Pomo ja johtaja voi joskus olla sama henkilö, tämä lienee ollakin paras yhdistelmä. Tunnistatteko te tämän ajatusmallin? Itseeni ainakin upposi.

Ekman käsittelee myös introvertin ja ekstrovertin välistä suhdetta (muun muassa; lisäksi hän käsittelee myös asiakeskeistä ja ihmissuhde -keskeisiä tyyppejä). Tämä introverttius ja ekstroverttius jostain syystä on kiinnostanut minua aina hyvin paljon, joten kuuntelin entistä tarkemmin. Olen löyhäperäisesti kirjoittanut ekstroverttiudesta tekstissäni Työntekijastä esimieheksi: ota nämä 5 kohtaa haltuun.

Seuraavassa Ekmanin luonnehdintaa näiden kahden persoonatyypin välisistä eroista:

Introvertti vs ekstrovertti.

Ekstrovertti:

”Kun yksilö on enemmän ulospäin suuntautunut, hän on altis ulkoisille vaikutteille. Tällaiset henkilöt ovat tästä syystä yleensä toimintakeskeisempiä, kuin introvertit. Ekstrovertit siirtyvät melko nopeasti ajatuksista tekoihin ja uhraavat vähäisesti aikaa jälkiviisaudelle, ovat usein tuloskeskeisiä ja nauttivat siitä että asiat ”rullaavat”. Heidän energiansa suuntautuu ulospäin, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Moninaisuus on hyvästä ja he saavat ulkomaailmasta paljon voimavaroja. Siksi he ovat usein kanssakäymisissä toistensa kanssa. Energiaa heille syntyy toiminnasta ja jatkuvasta uusien asioiden löytämisestä. Jos ekstrovertin pakottaisi sohvalle lepäämään, se aiheuttaa vain tarpeetonta stressiä myös hänen ympäristölleen. Yksin olo on heille kurjaa ja kuluttaa voimia. Ekstrovertit ilmaisevat itsään mieluummin suullisesti, kuin kirjallisesti. Luultavasti ekstrovertit olivat ne, jotka keksivät avokonttorin, haluten luoda sitä kautta dynamiikkaa. Rajoja ylittävää viestiä.” Ekman, T. (2019). Kehnot pomot ympärilläni. Äänikirja.

”Ekstrovertti pomona tuhlaa harvoin aikaa yksityiskohtiin tai ympäristön ylimääräiseen kuuntelemiseen. Heillä on vahva näkemys ja he luovat näkemyksensä asioista lukkoon. Siksi ekstrovertteja voidaan pitää luontaisina päätöksentekijöinä ja riskinottajina. He uskaltavat ottaa paikkansa isoistakin ryhmästä. Ulkoisista vaikutteista he saavat paljon kimmokkeita uusiin ideoihin. Nopeudesta on kuitenkin joskus haittaa, esim. päätöksenteossa. Ratkaisu voi mennä myös nopeasti toteutettuna päin mäntyä. Koska ekstrovertti pomolla on suuri ego, he voivat ottaa itselleen liikaa tilaa ja unohtavat kuunnella toisten näkemyksiä. Omat ideat ovat usein ainoita oikeita.” Ekman, T. (2019). Kehnot pomot ympärilläni. Äänikirja.

Introvertti:

”Kun yksilö on enemmän sisäänpäinkääntynyt, introvertti, hänellä on vilkas sisäinen elämä. Pinnan alla kuitenkin kuhisee enemmän, kuin muut aavistavat. Introverteilla on enemmän malttia ja he harkitsevat asioita ja saattavat kerätä tietoa pitkäänkin ennen isoja päätöksiä. Päätökseen johtava polku voi olla tärkeämpi kuin itse päätös. Introvertit keräävät energiaa vetäytymällä oman päänsä sisään. He suorastaan tarvitsevat yksinoloa. He suuntaavat energiansa sisäänpäin: omaan sisäiseen maailmaansa. Siksi he tarvitsevat keskittyäkseen rauhallisen ympäristön. He punnitsevat yleensä asioita tarkkaan ja ideat syntyvät pikemminkin harkinnan, kuin inspiraation tuloksena. He ovat miettineet rauhassa ja päätyneet sitten johonkin lopputulokseen. He tarvitsevat ja arvostavat harkintaa. Pitää arvossaan enemmän kirjallista, kuin suullista viestintää sekä vastaanottajana että tuottajana, joten eivät välttämättä osallistu keskusteluihin. Sen sijaan he saattavat kokouksen jälkeen lähettää pohdintojaan sähköpostitse.” Ekman, T. (2019). Kehnot pomot ympärilläni. Äänikirja.

”Introvertit eivät viihdy avokonttoreissa, koska ne ovat meluisia ja joskus sekavia, joka tarkoittaa ajattelun katkoja. On olemassa tutkimus (ei eritellä tarkemmin, mikä tutkimus), jonka mukaan introvertti työskentelisi avokonttorissa kuin lievässä humalatilassa; ajattelusta häviää terä. Introvertit pomot eivät juuri hutiloi, haluavat tehdä perusteellista työtä ja harkitsevat tarkkaan näkemyksensä. He malttavat odottaa ja vaikuttavat nöyriltä. Yleensä heillä on vankat perusteet vaatimuksilleen. Toisinaan introvertit pomot selvästi harkitsevat liian kauan. Usein he istuvat kokouksessa hiljaa, eivätkä tuo kunnolla esiin omaa näkemystään. Etenkin ekstrovertit työntekijät saattavat päätellä, että introverttipomo on heidän kanssaan samaa mieltä tällöin voiden kuitenkin erehtyä.” Ekman, T. (2019). Kehnot pomot ympärilläni. Äänikirja.

Ekman esittelee myös Marstonin mallin, joka on monelle tuttu. Tässä toimivat värit punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Ekman jaottelee väreillä hyvin eri persoonallisuustyyppejä ja värien avulla on helpompi käsittää ja muistaa eri tyypit. Tämä tuli ilmi jo Idiootit ympärilläni -kirjasta. Voit nopeasti tehdä testin esimerkiksi Oma aika -verkkosivun testillä. Ekman kertoo väriteemasta laajasti, kannattaa siis lukea/kuunnella tarkemmin teosta, mutta tässä värien perusteella jaoteltuja pomoja:

  • ”Punaisilla pomoilla on lyhyin pinna, se palaa sekunnin murto-osassa, kärsimättömyyttään he hermostuvat nopeasti, jos muut viivyttävät heitä tai venyttää asioiden toimeenpanoa. Raivo lymyää pinnan alla, ja muut saa varautua pikku purkauksiin. Vaikka punainen osaisi peittää ärtymyksen, ympäristö vaistoaa sen nahoissaan.
  • Keltaiset pomot ovat hyvin optimistisia ja näkevät asioista lähinnä valoisat puolet. Voi olla vaikea suhtautua tarkkanäköisesti huonoihin uutisiin. Mieluiten he välttelevät niitä, koska haluavat olla myönteisessä tunnetilassa. Keltaiset sietävät huonosti henkilöitä, jotka turmelevat yhteisen tunnelman. Keltaisten pinna on pidempi kuin punaisten, mutta kun se palaa, he saattavat raivostua yhtä tulisesti. Onneksi he tokenevat nopeasti ja jatkavat elämäänsä.
  • Vihreillä pomoilla on pitkä pinna, joskus liiankin pitkä. He piilottavat usein tunteensa, jolloin alaiset eivät tiedä, kuinka pomo heihin suhtautuu. Vihreät eivät halua kuormittaa muita huolillaan, joten he vaikenevat ja kantavat tunteet sisäisesti. Tunteet nousevat pintaan vasta pitkän ajan kuluttua. Jos tällaiselta pomolta kysyy, onko kaikki ok, on vastaus todnennököisesti myönteinen, oli sitten kaikki ok tai ei. Vihreät ovat usein liian ymmärtäväisiä esim. alaisia kohtaan, jotka eivät hoida töitään -> voi ärsyttää alaisia, jotka hoitavat.
  • Sinisiä pomoja pidetään usein tunteettomina, mikä ei ole kuitenkaan totta. Mitä sinisempi yksilö on, sen tiukemmin hän seuraa ohjeita. Siniset usein kontrolloivat ilmeitään ja elekieltään, joten muut eivät välttämättä osaa tulkita, mitä heidän mielessä liikkuu. Tunteet ilmenevät muihin kohdistuvana kontrollin tarpeena joka ilmenee vain yhtenä oikeana tapana hoitaa jokin tehtävä.” Ekman, T. (2019). Kehnot pomot ympärilläni. Äänikirja.

Tunnistatteko itse kuuluvanne johonkin persoonallisuustyyppiin itse värien perusteella (vaikket olisikaan esimies) tai tunnistatko pomosi näistä toimintamalli -tyypeistä? Itse olen sekotusta ehkä kahdesta väristä, ehkäpä vihreästä ja punaisesta, erikoista. Ekman sanookin, että 80 % ihmisistä edustaa kahta väriä ja ainoastaan muutaman prosentin luokka voi kuulua vain yhteen väriin täydellisesti.

Tai oletko jo kuunnellut/lukenut Eriksonin uusimman? Millaisia ajatuksia kirja sinussa herätti?

Kommentit (1)
  1. Täytyy itsekin lukea kirja kun sitä on suositeltu paljon. Mä itse olen varmaan aika introvertti, tykkään mieluummin kirjoittaa kun puhua. Väreistä varmaan keltainen, tai vihreä. En osaa sanoa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *