Olen ollut aiemmin varsinainen suorittaja-persoona. On ollut yliopisto-opinnot ja päälle työt, harrastukset, myöhemmin työ, avoin yliopisto, kuntoilu… Tuntuu, että on loputtomasti (vielä joskus edelleenkin) projekteja ja etenkin aiemmin, en ole edes pysähtynyt miettimään, mitä on jo saanut tehdyksi, kun uusia juttuja on jo tullut ja niistä stressi. Pitäisi useammin pysähtyä ja miettiä niitä asioita, jotka on jo saanut hoidettua. Toisaalta vastapainoksi haluan sanoa, että projektit myös virkistävät itseäni.

Olen myös huomannut, että teen helposti suunnitelmia tulevaisuuteen. Mutta jos katson omaa  aiempaa elämääni taaksepäin, on harvempi asia mennyt juuri kuten olen päässäni ajatellut ja suunnitellut. Oletteko huomanneet saman ja mitä ajatuksia se herättää? Tuntuu, että elämässä onkin helpompi piirtää lähinnä suuntaviivoja, ja mennä niitä kohti – omalla painollaan.

Tästä ajatuksesta täytyy nyt kuitenkin sen verran tehdä kumous ja erottelu, että uskon silti vakaasti siihen, että jos jotain oikeasti haluaa tässä elämässä, sen saa. Mutta se tapa jolla asian saavuttaa, ei välttämättä ole ollut se alkuperäinen suunnitelma. Niin, ja se voi viedä enemmän aikaa, kuin on ajatellut. Uskon silti, että sitkeys ja pitkäjänteisyys lopulta palkitaan (ellei nyt ikuista kuolemattomuutta tai muuta fysiikan ja luonnonlakeja vastaavaa tavoittele).

Jollain tasolla voisin henkilökohtaisesti todeta uskovani oikeastaan vetovoiman lakiin (oletteko muuten lukeneet kirjan Salaisuus, tähän liittyen?). Elämässä onkin jännittävää se, että se yllättää eikä koskaan lopulta tiedä, mitä tapahtuu, vaikka uskoisikin vetovoimaan tai muihin vastaaviin universumin lakeihin. Onko teillä jotain tällaisia uskomuksia?

Olen todennut, ettei elämää kannatakkaan liioin ja yksityiskohtaisen tarkasti suunnitella. Tärkeämpää on miettiä ne asiat ja arvot, joita omalta elämältään haluaa ja uskaltautuu luottamaan elämään. Siihen, että elämä ohjaa itseä juuri niihin suuntiin tavalla tai toiselle, jonne on halunnut päätyä. Aikataulua ei siis kannata liian kireäksi luoda, että vuoden päästä pitäisi olla vaikkapa asemassa x. Lisäksi on hyvä asettaa ns. ”välitavotteita”, eli ei edes olettaa isoimmissa asioissa olevansa heti perillä, kuten on suunnitellut. Haave tai suunnitelma voi ensin sisältää muutaman kiertomatkan, ehkä takapakinkin. Mieluummin nauttii elämästä, kuin jatkuvasti sykkii ja suorittaa. Tai pahimmillaan murehtii, ettei asiat menneet kuin suunnitteli. Koska harvoin näin käy.

Elämä menee kuten on suunnitellut ihan yhtä suurella todennäköisyydellä, kuin elämä menee kuten ei-ole-suunnitellut. Tämä tuo elämään tämän vuoden Big brother -kilpailujoiden sanoin sitä ”twistiä” 😉