Deodoranteissa ja antiperspiranteissa käytetään monesti alumiinia (monesti incissä nimellä aluminium chlorohydrate tai aluminium zirconium; hyvä inci-haku löytyy täältä). Tämä alumiini ja sen vaikutukset meihin on oikea kestoaihe, josta ei ole edelleenkään selvää faktatietoa vaan puolesta ja vastaan -argumentteja. Mikä on absoluuttinen totuus, näyttää jäävän kuluttajan päätettäväksi. Halusin kuitenkin selvittää tarkemmin, miksi näitä tuotteita kutsutaan nimellä ”myrkkydödö”, mitkä ovat ne sanotut terveyshaitat, joista nimi myrkkydödö tulee?

Useat meistä aloittavat dödöjen levittämisen teini-iän tienoilla sen kummemmin asiaa miettimättä tai kyseenalaistamatta: ”niin kuuluu tehdä kun muutkin tekevät”ja dödöä levitetään päivittäin iholle; välttämättä edes tietämättä antiperspirantin ja deodorantin välistä eroa, puhumattakaan aineista, joita ne sisältävät. Tästä syystä siihen, mitä joka päivä sivelee iholleen, kannattaa hetkeksi kiinnittää huomiota ja kyseenalaistaa.

”Erityisesti henkilöt, jotka sheivaavat kainalokarvansa pois, ovat alttiita myrkyille, sillä sheivaushan jättää ihohuokset auki ja helpomman pääsyn myrkyille omaan kehoon.”

Teininä harva (ainakin minun sukupolven) edes mietti esimerkiksi mitään luonnonmukaista käyttöä tai muuta; sitä käytettiin mitä kuului käyttää ja miten muut tekivät. Tällöin myös suihkutettavia dödöjä laitettiin surutta; miettimättä näiden ilmastovaikutuksia tai sisältämiä aineita (ai kamala). Erityisesti henkilöt, jotka sheivaavat kainalokarvansa pois, ovat alttiita myrkyille, sillä sheivaushan jättää ihohuokset auki ja helpomman pääsyn myrkyille omaan kehoon.

Aloin kiinnostumaan asiasta ja kyseenalaistaa vuosien market -dödöjen levitykseni, kun kainalon seutuani alkoi kutittelemaan. Sitä oli voinut jatkua jo jonkin aikaa, en varmaan ole osannut yhdistää sitä edes dödön käyttöön – niin vähän olin kiinnittänyt huomiota tuohon aamuiseen rutiiniini suihkun jälkeen levittää dödö. Kuitenkin nyt ymmärrän, että kainaloalueen kutina mitä todennäköisimmin johtui milloin mistäkin dödöstä. Ostin dödöni tuolloin oikeastaan tuoksun, purkin ja myös hinnankin mukaan. Tätä nykyä kiinnitän huomioni inci -listaan ja siihen, että tuotteessa ei ole alumiinia, parabeeneja tai alkoholia, joihin paneudutaan tekstissä sitten seuraavaksi hieman lähemmin.

Tässä ytimekkäästi ”perusteet” antiperspirantin ja deodorantin välisistä eroista:

• antiperspirantti = hikoilua vähentävä, käytetään alumiiniyhdisteitä, esim alumiinikloridia tai alumiinikloorihydraattia. Teho perustuu siihen, että antiperspirantti tukkii ihohuokosia.
• deodorantti = ei vähennä hikoilua, mutta vähentää hajua. vaikuttavina aineina yleensä alkoholi ja hajuste. Teho perustuu alkoholiin, joka tuhoaa hajua.

Kun nimenä on antiperspirant deodorant, ne ovat yhdistelmätuotteita, joissa on alumiiniyhdisteitä. Monesti näissä yhdisteissä ei kuitenkaan ole alumiinisuoloja.

Kun lukee dödöjen (käytän jatkossa yleisesti puhuessani sanaa dödö, koska se sopii kirjoitustyyliini ja suuhun paremmin kuin deodorantti/antiperspirantti) incejä, on niissä parhaimmillaan käytetty kiellettyjä aineita. Siinä missä alumiininen antiperspirantti voi joidenkin tutkimusten mukaan aiheittaa rintasyöpää, alkoholi ja hajusteet monesti aiheuttavat ihoon allergisia reaktioita. Parabeenit puolestaan on yhdistetty rintasyövän lisäksi Alzheimerin tautiin. Näistä hieman lisää vielä seuraavaksi.

Alumiinin käyttö ja teho dödöissä  perustuu siihen, että se vähentää hien muodostumista tukkimalla ihohuokoset kainalossa. Hiki tuppaa kertyä kainaloon, koska yleensä hiki jää sinne helpommin kuin muualle kehoon ja alkaa sitten haisemaan, no, hieltä. Paitsi, että alumiini (antiperspirantti) tukkii ihohuokset, se tappaa bakteereja ja jättävät mieluisamman hajun kainaloon. Samalla dödö ehkäisee hikoilua, mutta ei  kuitenkaan poista sitä; vähentää kyllä merkittävästi. Tästä syystä vuosien alumiinidödön tai alkoholidödön (tai pahimmassa tapauksessa tuotteen, joka sisältää molempia) käytön vaihtaminen ei-alumiiniseen voi tuntua tehottomammalta hien vähentämisen suhteen.

Miksi sitten alumiinisista dödöistä sanotaan, että ne ovat ”myrkkydödöjä”? Dödöissä haitallisten aineiden lista löytyy mm. Kuluttajaneuvoston listauksesta. Yleensä alumiinin käyttö dödöissä puhuttaa, koska siitä on ristiriitaista tietoa: saattaa olla yhteys rintasyöpään kun toisaalta tällaisesta ei ole eksaktia näyttöä. Näin ollen alumiinia ei ole listattu haitalliseksi tai kielletyksi aineeksi ja sitä on monissa dödöissä -luonnonkosmetiikan tuotteissakin.

Toinen asia, joka yleensä otetaan myrkkydödöissä esille, ovat parabeenit (=säilöntäaineet), joilla on kerrottu myös olevan yhteyttä rintasyöpään sekä myös Alzheimerin tautiin. Tästäkin on tutkimuksia niin puolesta kuin vastaan. Kukin uskoo mihin uskoo, sillä tavoin nämä tuntuvat vähän menevän ilman yksiselitteisiä ja relevantteja tutkimustuloksia.

Oma syyni alumiinittoman dödön käyttöön on siis enemmänkin (paitsi sen, että tuo rintasyöpä ei kuulosta todellakaan hyvältä – vaikka siitä ei olekaan varmoja tutkimustuloksia) se, että monet alumiiniset dödöt aiheuttavat ihoon allergisia reaktioita, kuten kutinaa, jopa kirvelyä -varsinkin jos on juuri sheivannut kainalokarvat.

Sen lisäksi että nämä dödöt sisältävät alumiinia, ne sisältävät myös ikävän usein haitallisiksi luokiteltuja parabeeneja ja allergisoivia aineita tämän lisäksi. On siis vaikea sanoa, onko se juuri se alumiini vai jokin muu. Kuluttajaneuvoston listaukselta näkyy myös allergisoivat aineet, jotka ovat yleensä tuotteen sisältämä hajuste tai säilöntäaine. Allergisoivia aineita on ainakin Biothermilla, Dovella ja jopa Nivealla. Oikeastaan marketista ehkäpä Erisan dödö on naisten valikoimassa ainoa hajusteeton ja alumiiniton.

Vai tiedätkö marketista jonkin muun naisten dödön, joka olisi alumiiniton ja mieluusti myös alkoholiton? Tai mitä dödöä te suosittelisitte, etenkin jos se ei ole ”myrkkydödö”?