Vuosi vaihtuu
Vuoden viimeisillä päivillä on erityinen asema ajatellen koko vuotta. Asema on varmaan saman tapainen, kuin on ensimmäisilläkin. Vuoden viimeisinä päivinä asioita tehdään viimeisen kerran ja ne muistetaan helpommin kuin maaliskuinen keskiviikko puhumattakaan syyskuisesta maanantaista. On vuodenaikoja, juhlia ja tapahtumia, mutta vuoden viimeiset päivät ovat erityisiä. Ihmisten tavatessa tuttavia kaupan käytävillä tuumataan, että viimeistä kertaa tänä vuonna ja seuraava tapaaminen onkin vasta ensi vuonna. Radiotoimittaja muistaa jokaisen biisin välillä muistuttaa, että on vuoden viimeinen tiistai. Vuotta summataan yhteen ja jotain ehkä vielä ehditään tekemään tänä vuonna, näin vuoden viimeisinä päivinä. Entä, jos nämä päivät olisivatkin elämäsi viimeiset päivät?
Mitä tekisit, jos saisit tietää eläväsi vain muutaman päivän? Jos vuoden vaihtuminen ei tarkottaisi kohdallasi uuden vuoden alkua, vaan kaiken menettämistä, kuolemaa. Hätääntyisitkö vai toimisit kaiken kattavan järkevästi? Oletko sellainen ihminen, jolla testamentti on valmiina samoin hautajaisuunnitelmat, jotta omaisten ei tarvitsisi surun keskellä niihin keskittyä? Luuletko, että jähmettyisit lamaantuneena ja viimeiset päiväsi kuluisivat jähmeässä epäuskoisessa tilassa. Joisitko, söisit ahmien ja nauttisit kaikesta siitä, mistä olet kieltäytynyt terveyteen ja pitkään ikään vedoten? Kuka tietää, kuinka tuollaiseen tietoon suhtautuisi, mutta aivan varmasti toisin, kun tietoon kyseessä olevan vuoden viimeiset päivät.
Vuoden vaihtuminen on tarkastelu, tutkimista ja analysointia. Uusi vuosi, vielä elämätön ja edessä, saa painolastikseen toiveita ja kuluneen vuoden aikan tekemättömät teot ja pitämättömät lupaukset. Jos vuoden vaihtumista joutuisi pohtimaan kaiken loppumisena, niin toimisiko ihminen vuoden aikan jotenkin toisin? En usko. Ihmisten kotien seiniltä löytyy kauniita lauseita perheen ja elämän tärkeydestä. Face-fiidissä toinen toistaan kauniimpia lausahduksia tästä hetkestä ja sen tärkeydestä. Silti moni pakenee. Sanoo, ettei nyt, nyt en ehdi, en tohdi tai en millään kykene. Aivan kuin koulussa, jossa hoet hauki on kala, mutta sisältö menee ohitse. Puhe tästä hetkestä ja vain tästä hetkestä, on kaunista puheen solinaa, vailla merkitystä. Me hoemme, valaistumme ja olemme käsittävänämme hetken merkityksen. Mutta, entä jos nämä vuoden viimeiset päivät olisivatkin ihan oikeasti elämäsi viimeiset päivät? Keskiyön aikaan taivaan valtaava ilotulitus olisi viimeinen minkä näet tai et ehtisi nähdä ollenkaan.
Vuosi 2015 on jäämässä taakse. Se on jo eletty. Vuosi 2016 on edessä, joten sitä ei voi vielä elää, ei kuluttaa, mutta toisaalta sitä ei voi vielä myöskään tuhlata. Oletko harkinnut muuttoa, opiskelua, uutta harrastusta vai esimerkiksi parisuhteen lopettamista, mutta et tohdi, sillä onhan vuoden viimeiset päivät ja koska ja siksi ettei. Entä jos aloittaisi uuden vuoden sen ansaitsemalla tavalla? Ei epäröiden ja lupauksia tehden, jotka otetaan käyttöön vasta vuoden ensimmäisinä päivinä. Ensimmäisillä päivillä on kova painotaakkaa kannettavanaan. Koko aiemman vuoden odotukset, tekemättömät teot ja haaveksi jääneet haaveet, joita uuden vuoden alkaessa viedään ponnekkaasti eteen päin. Helmikuussa haudataan lupauksia vähin äänin ja huhtikuuhun mennessä kukaan ei enää puhu niistä, ei muista niitä ja on mielellään hipihiljaa.
Viimeiset päivät saavat kuoleman läsnäollessa aivan uuden merkityksen. Joskus käy niinkin, että ei ole viimeisiä päiviä on vain loppu. Kuinka eläisit, jos nämä edessä olevat päivät eivät olisikaan vuoden viimeisiä vaan sinun tai jonkun läheisesi? Voimme kiittää vuotta 2015 ja toivottaa tervetulleeksi vuoden 2016. Mutta nuo kaksi asiaa eivät ole todellista hetkeä, jota elämme. Elämme tätä hetkeä. Vuoden viimeistä tiistaita, koska keskiviikkokin on vasta huomenna. Rakkautta toivon kaikille, toivoa ja uskallusta tehdä niin tiedät olevan tarpeen. Toivon terveyttä, haaveita ja unelmia jotka on tehty toteutuviksi. Sielunrauhaa ja riemukasta lempeä. Naurua, joka karkaa eikä tahdo asettua tilanteeseen sopivaksi. Kyyneleitä, jotka tulevat ilosta. Myötätunnon soisin kasvavan ja ymmärryksen ihmisten erilaisuudesta, Minä pohdin näin ja tiedän, että sinulla on omat tuumaukset. Yhtä arvokkaat ja minun olisi niitä hyvä kuulla, jotta voisin avartaa maailmaani ja oppia tuntemaan sinut. Onneksi on lienee niin, että edessä eivät ole elämäni viimeiset päivät, mutta koska en voi olla varma, niin olenpa onnekas että elän tänään!
Hyvää uutta vuotta, unelmia, rakkautta ja hetkessä elämistä!