Tag: #pehmolelupedagogiikka

Kuvassa on työkavereitani. On minulla myös ihmisversioita, mutta nämä pehmot toimivat kovin toisin. Ensimmäiset kokeilut toimia jotenkin toisin erityisopen työtä tehdessä, alkoi 2011. Tuolloin sain olla erityisnuorten ope. Aloitimme keräämään tarroja, sydäntarroja, vaaleanpunaisia elefanttitarroja, hymynaamoja ja muita hempeitä kuvia sekä tarroja. Tarran sai, kun toiminta oli toivotunlaista. Vaaleanpunaisen elefantin sai, kun ei poistunut koulun alueelta. […]

Viime viikolla lähtiessäni töihin oli ensilumi satanut maahan. Lunta oli hädin tuskin sentti, mutta lumeksi luettavaa tasaisesti satanutta ja koskematonta. Jokainen askeleeni jätti jälkensä ja ihan kuin olisin kuullut lumikiteiden narahtavan jalkojeni painosta. Muistin, että repussani on kämmenen sisään mahtuva Asta-ankka. Repun sivutasku auki, kännykkä esille ja hetken päästä olin kyykyssä kuvaamassa Astaa. Vaihdoin kuvakulmaa […]

Vasemman lapani alle sattui. Tuntui viiltävää kipua ja tiesin ettei se mene ohitse asentoa vaihtamalla. Pieni ihminen vieressäni kasti eteensä unen lasittamin silmin. Molempien iholla tuntui seinällä olevan ilmalämpöpumpun puhallus ja äänimaailmaa sävyttivät lautasten ja lusikoiden kilahdukset päiväkodon naarmuuntuneita pöytäpintoja vasten. Suu avautui ja annoin lusikallisen syötäväksi. Olimme molemmat hiljaa ja vaihdoin vaihvihkaa asentoani, jotta […]