Ujosti kuiskaan sanan morsian
Peilistä katsoo tuttu nainen.
Erilainen kuitenkin kuin ennen. Ihon pintaa pitkin kulkee uurre ja sitä seuraa toinen, ovat ystäviä keskenään ja eivät koe olevansa haitaksi. Nyt ne vain näkyvät, enemmän kuin ennen. Uurteen vieressä asuu punaisen eri sävyt, jotka eivät ole nuoren naisen hentoa punaa, vaan aikuisen naisen erottuvaa sävyä. Pohdin kuinka nuo piilotan, kuinka sävytän ja luon illuusion. Naurhadus ja ymmärrys ettei näin tarvitse olla eikä näin tule tehdä.
Hiukset. Nostan niitä, kohottelen ja käännän päätä, kuvittelen ja olen näkevinäni valmiina. Ei riitä sielunmaisema valmista kuitenkaan kuvaamaan. Olkoon ja kasvakoon, vielä ei ole aika.
Kaartuva lantio kantaa pukua, joka ei ole valmis vielä sekään. Ei ole väriä ei valmista kaavaa. On vain orastava ajatus jostain, joka verhoaa ja laskeutuu kauniisti. Kulkee kantajansa päällä keräten katseita ja antaa varmuutta. Mutta sitäkään ei vielä tarvita.
Kuka kantaa huolen kukista, kuka kynttilöistä ja tarvitseeko kuohuvaa enemmän kuin lasillisen? Ken murehtii kakusta tai uhraa ajatuksen istumajärjestykselle? Kutsut on lähetettävä, mutta milloin ja vastukset saatava, mutta koska?
Aivan sama tuumaan. Istun keittiönpöydän ääreen ja kiedon viluiset sormet kahvikupin ympärille. Puhaltelen kahvin pintaa ja katson höyryn muodostamia kuvioita. Ovat kauniita ja katoavat. Istun aika kauan ja katson kaukaisuuteen. Kahvi unohtuu, jäähtyy ja muuttuu juomakelvottomaksi. Kupin pinta jäähtyy ehtien luovuttaa lämpönsä sormille, jotka sitä enemmän tarvitsivat.
Morsian on sana, joka saa aikaan hymyn. Ujosti se piirtyy kasvoille kuin kysyen lupaa tulla esiin. Sanaa on maisteltava ja annettava sen tulla tutuksi. En tahdo sitä vierastaa sanoessani sen ääneen kysyjälle. Katsetta on valmistettava katsomaan silmiin puhuttaessa vihkmisestä, sillä toistaiseksi sen sanominen aiheuttaa ylimääräisen sydämenlyönnin.
Henkäisy, sellainen kevyt, pääsee huulien lävitse vapaaksi. Ihan pieni vain ja sen seuraksi liittyy toinen.
Morsian, huokaisu ja hihitys.
Onneksi valmiina on rakkaus. Sitä ei tarvitse odottaa, ei etsiä, ei kasvattaa eikä luoda illuusiota.
Miksi siis huolta. Tärkein on valmis.
Odotus.