En osaa kainalopierua
En osaa kainalopierua. Pitääköhän kainaloon laitettava käsi laittaa kuinka kuperaksi? Pohdin myös sopivaa heilautuksen voimakkuutta ja sitä, että vaikuttaako pierun äänen karvoitus ja sen mitta? Olen yrittänyt, mutta tuloksena on epämääräistä käden vispaamista ja kipua. Teen siis väistämättä jotain väärin.
Autolla ajaessa sylkikuplan puhaltaminen ei kannata.
Aikuisuuden akkuni, varastoni ja jaksaminen alkavat olla loppu. Mieleni vaeltaa lapsetuksen laaksoissa. Hattaraa hiuksissa, sormissa ja huikea jano. Janon voi sammuttaa hörppimälllä ja ryystämällä vettä ja pyyhkien suun hihaan. Hihan ollessa lyhyt voi käyttää käsivartta tai antaa vain valua.
Muurahaisten polut ovat näkyvissä tasolla, joka vaati maastoutumista. Aurinko paistaa niskaan ja hiukset valahtavat silmille. Kutittaa, mutta liikkuminen ei ole sallittua. Vihdoin katse tarkentuu ja polku on selvästi havaittavissa. Tutkinnan keskeyttää sitkeä kusiainen, joka ei arvosta tutkijaa, vaan pitää minua jättimäisenä uhkana. Naurattaa, hieron puremakohtaa ja haaveilen jäätelöstä. Vieressä istuu pieni ipana ja häntäkin vähän naurattaa, Siistiä.
Kokeilin taas kainalopierua, mutta ei onnistu.
Luokassa istun ja väritän kymmenjalkaista oliota. Oppilaat hakeutuvat viereeni, änkevät kylkeen kiinni ja kysyvät: Miksi oliolla on raidallinen vartalo ja miksi sillä on kymmenen jalkaa? Vastaus on helppo: Koska sillä on. Innokkaat pienet sormet ottavat kiinni värikynistä ja kymmenjalkainen saa lisää pilkkuja, raitoja ja vesikupin. Opena on hyvä olla ja taas vähän naurattaa.
Asiapohjaisiin keskusteluihin ei kannata osallistua. Blaa blaa blaa, bla bla blaaaaaaaah ja pöytäkirjaan tulisi kirjattua ristejä, rasteja ja kirkkovene.
Nenää en kaiva enkä syö räkää, se on liian ällöä, vaikka väitinkin miehelleni tekeväni niin. Hän alkoi epäröidä naimisiin menoamme.
Bonuspojalla heikko hetki, paha mieli,potkaisee mopsi-ilmapalloa. Minun reaktioini on polkea jalkaa, repiä ilmapallo pojan käsistä ja lähes purskahtaa itkuun. Jemmaan mopsin makkariin pöydän alle, paijaan häntä hieman ja tunnen itseni aikuiseksi.
En tahdo herätä aamuisin, olla ajoissa töissä ja leikkiä opea. Tahdon tuijotella taivaalle, nähdä pilvissä otuksia, laivoja ja lampaita. Tekee mieli päristä, olla kampaamatta tukkaa ja huijata hampaisen pesussa. En kehtaa ja mieheni vartioi minua.
Jos pussissa lukee, että liiallinen tuotteen nauttiminen saattaa aiheutta laksatiivisia vaikutuksia, niin kannattaa uskoa. Tuloksena ei ole kainalopieru, sen voin sanoa.
On siis niin, että aikuisuuteni on hetkellisesti loppuun käytetty.
Toivunko kesän aikana tolpilleni jää nähtäväksi. Melkein maistan pehmiksen maun, jonka joudun nuolemaan sormistani sen valuessa auringon vaikutuksesta.
Uskallanko hypätä pommilla veteen?
Pyörän pinnoihin voisi virittää räpättimen. Tiedän missä meillä säilytetään pyykkipoikia.
Lapsettaa oikein kovasti.
Miksi pitää olla aikuinen?
Osaan Aku Ankka- äänen, kokeilin just!