Kaikenlaisia hääjuttuja
Olen katsonut Satuhäitä, Suomen ihanimpia häitä ja Neljät häät Amerikassa, vain huomatakseni olevani kohtuullisen kehno morsian. Istun pimeässä ja hengittelen syvään. Kolme kuukautta häihin eikä minulla ole värikoodeilla varustettua työlistaa. En ole istunut alas kaasojen, bestmanien ja sulhasen kanssa, vain läpikäydäkseni työlistaa, jonka pituus saa rohkeimmankin vapisemaan. Vaihdan asentoa. Huokaan vähän syvempään, ihan vain saadakseni mieheni huomion. Vihdoin hän älyää kysyä mikä hätänä. Virhe, sillä vuodtan kehnon morisamen syndrooman hänelle. Miestä naurattaa. Kaappaa kainaloon ja tuumaa. että olen kaikkein ihanin ja paras morsian. Epäilen hetken, että valehtelee, päästäkseen puhumaan jostain muusta.
Harmittelen, etten ole stressanut vielä mistään, vaikka ohjelmia katsottuani, minun pitäisi olla jo vähintään tanssikurssilla. Itse ajattelin, että nojailemme supisuomalaiseen tapaan ja emme tallo toisiamme varpaille. Mieheni ehdottaa, että teen kevyen gasellimaisen loikan hänen käsivarsilleen. Nauran itseni tärviölle. Ruumiinrakenteeni ei ole gasellimainen, ei hento eikä käsivarsille vauhdissa otettava. Olen miestäni muutaman sentin pidempi ja voitte arvata, että myös useamman kilon painavampi, joten syliin laskeutuminen ei olisi viehättävää katseltavaa. Meinaa tulla pissa housuun, kun leikimme mielikuvalla. Mekko hulmuten hyppäys, rymähdys ja mielellään keskelle rumpusettiä. Täytynee laittaa puhtaat alushousut, jos sattuu jotain vilahtamaan. Ensiapuvälineistö on myös syytä olla saatavilla. Yllätyksen säilyttämiseksi ei kannata kertoa hypyn ajankohdasta edes miehelle, jotta tilanne vaikuttaa spontaanilta ja ihanan romanttiselta.
Kunnon morsiamen on kuitenkin jostain stressattava, joten mieheni auttaa ajatuksen ja stressitason rakentamisessa. Sormus. Voisin tahtoa kalliin, mahdottoman kalliin tai sitten ihan stanan kalliin. Jos päädyn stanan kalliiseen, joutuu mieheni hankkimaan kevyen kesätyön, jotta morsiamen mielihalu saadan täytettyä. Sormuksen valittuani muutan luonnollisesti mieltäni ja vaadin jotain mahdottomampaa. Mies riutuu ylitöissä tai vaihtoehtoisesti velkaantuu, sillä minullehan morsiamena tuo asia ei kuulu, minä vain vastaanotan. Yllätin mieheni kihlasormusta valittaessa täysin. Tein valintani 15 minuutissa hänen vielä pohtiessa. Hän ei meinannut ottaa todesta, että vain yksi liike, vain 15 minuuttia eikä epäröintä. Minä lienee pilasin jotain uskomuksia naisista ja sormuksen valitsemisesta tehtyäni valinnan nopeasti ja vielä halvalla. Täytyykö tämä käsitys nyt sitten muuttaa vihkisormusta valittaessa? Vastaan itse, että ei tarvitse. Sormuksen kuitenkin tahdon, mutta kohtuuhintaisen.
Rakastan miestäni. Nauru naurulta hän pois pyyhki huoltani huolettomuudestani. Mieheni on kantanut vastuuta enemmän kuin minä. Minä äimistelen, ihmettelen oloani ja sisäistän tietoisuutta naimisiin menosta. Minusta tulee rouva. Väistämättä tunnen piston sydämessäni vastatessani häitä koskeviin kysymyksiin. Voin vakuuttaa kaikille epäilijöille, että mekko on tilattu (sisko auttoi), pappi varattu (mies teki sen), hääkampaus ja -meikki tilattu (kampaajani teki ne), hääkuva järjestyksessä (mieheni ja serkkuni mies hoitavat sen. Osallistun kuvattavana oloon kuitenkin). Yritän olla kuin oikea morsian. Paskat, en taida onnistua perinteiseen ja totuttuun tapaan, tässäkään. Olen onnellinen, että menen naimisiin miehen kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Olen onnellinen ihmisitä, jotka tulevat paikalle juhlimaan elämää ja meidän tärkeää päivää. Satakoon tai paistakoon, siihen en voi vaikuttaa. Siihen voin, että tartun käteen, joka tahtoo pitää kiinni, niin myötä- kuin vastamäessäkin. Tunnen vieressäni mieheni, joka ei väisty viereltäni, ei edes siinä vaiheessa, jos teen kesken tanssin yllästysloikkani.
On varmasti monta tapaa olla morsian ja mennä naimisiin. Olen katsonut liian monta ohjelmaa. Ohjelmia katsoessani olen nähnyt tuhat ja yksi esimerkkiä siitä, mitä meidän häissämme ei tule olemaan. Onneksi olemme mieheni kanssa samaa mieltä ja se lienee kaikkein tärkeintä. Hitto, jos joku ehdottaa morsiamen ryöstöä, niin alan väkivaltaiseksi tai istun alas, tarraan kiinni pöydänjalasta irroittamatta otetta. Vieköön sitten pöytineen päivineen, jos uskaltavat. Lupaan kuitenkin söpöillä, pussailla ja pitää kiinni kädestä. Lupaan ottaa onnitteluita vastaan ja olla onnellinen. Tiedän, että liikutun ja tiedän että jännitän.
Ohjelmia tai ei. Häitä tai ei, niin minulla on minulle sopiva mies.
Tänään kirjoitamme kirjekuoriin osoitteita ja nuolemme postimerkkejä. Teen siis minäkin jotain juhlien eteen.