Kahden paketin kauhu
Ohjeet kahden paketin kauhuun, ovat hyvin yksinkertaiset. Tilaa netistä hääpuku ja body. Puku kannattaa tilata ulkomailta, jotta odotus ja jännitys ovat suuremmat ja vaihtamisen mahdollisuus vaikeampaa.
Pukua tilattaessa kannattaa selata nettiä, apuna sisko, joka salamaa nopeammin klikkailee meseen uusia ja uusia kuvia. Kuva kuvan perään näyttävät hyvältä, ihanilta ja saavat aikaan ahaa- elämyksiä ja huokailuja. Koska kohtuu hyvin tiedostan vartaloni muodot ja niiden asettamat odotukset, voin ohittaa osan ihan vaan vahvalla ymmärryksellä, että näyttäisin niissä koomiselta.
Pidän vartaloni perusmallista. Vartaloa on vain hieman liikaa ja se on pehmeä koostumukseltaan. Siis ei vartalonmyötäistä merenneitomallia. Luin tämän lehdestä ja kun katselin tarkemmin olin lehden kanssa samaa mieltä. Nauratti ajataus takapuolestani, korostettuna ja tiukkaan puristettuna. Olisi takana seisojilla jotain katseltavaa ja osa papin puheesta jäisi kuulematta. Etupuolella sen sijaan pappi olisi voinut, yhdessä kanssani, jännittää pysyvätkö rintani puvun sisällä.
Vaikka omaan kurvikkaan ja runsaan varalomuodon, niin en silti tahdo pukeutua säkkiin. Jokainen rehevä nainen tietää, että säkkimäinen, joskin mukavalta tuntuva asu, tekee naisesta liikkuvan Muumi- mörön. Olkaimeton. Ei näillä olkapäillä, alleilla ja rinnoilla. Jotain onneksi löytyy jokaiselle. Jotain linjakasta ja hyviä puolia korostvaa ja armeliaasti jotain peittävää. Aikuisen naisen naisellinen puku, jotka pitää kriittiset paikat ryhdissä. Etsin ja etsin, mutta siskoni etsi nopeammin.
Miksi en etsinyt kaupoista? Minä, sovituskoppi ja innokkaat myyjät, emme sovi yhteen. Kauhun tunteita ja tuskanhikeä jo ajatuksesta. En vain ole sellainen nainen, joka nauttii kokeilusta, kokeilusta, uudestaan kokeilusta. Kaikkiin kokeiluihin liittyy ahtautumista, kyykistelyä, avun vastaanottamista ja kaikki useaan kertaan. Olen sellainen nainen, joka tahtoo intiimin kokeiluhetken suorittaa yksin, silmiltä ja arvostelevilta katseilta piilossa. Tahdon tehdä arvioni yksin, kokea mahdollisen noluden yksin ja ihastua yksin. Siksi siis netti.
Ihannepuvun löydyttyä otetaan mittanauha esiin. Paha kyllä en omista muuta mittanauhaa, kuin Ikean paperisen metrin mitan ja tulevan mieheni omistaa 5 metrin rullamitan. Ikean mitta jää käyttämättä. Liian lyhyt. Viiden metrin mitalla, makuuhuoneen hämärissä. mieheni mittaa ja minä neuvon. Ei taivu rullamitta ihan helposti, mutta periksi ei anneta. Vapautan mieheni ja jatkan yksin. Istun välillä ja tuijotan vaatekaapin ovea ja pohdin luovutanko. En ja siksi suoritan uusintamittaukset. Valitsen värin ja istun koneelle tekemään tilausta. Poikkeuksellisesti tarkistan kaiken useaan kertaan. Painan enteriä ja kauhu alkaa.
Body. Se on tarpeen luomaan illuusion tasaisesta vartalosta. Se ryhdistää, on kaunis ja lopulta mies saa sen riisua hääyönä. Astelen katua pitkin liivikauppaan, jossa olen tavannut käydä. Lopettanut. Nettiin siis taas ja uhkarohkeasti uuden tilauksen kimppuun. Näyttää kuvassa hyvältä, vaikka osaan aavistaa, ettei minun vyötärölinjani ole ehkä yhtä sulava ja hoikka. Tilaan kuitenkin, koska tiedän kuppikokoni, täti liikkeessä kerran sen kertoi. Tilaus ja enter.
Odotin, odotin ja olin cool. Kauhu kasvoi päivä kerrallaani ja melkein jo pureskelin kynsiäni. Selittelin itselleni ja kaikille kyselijöille, että ei hätää, kaikki hyvin ja onhan tässä vielä aikaa. Posti tuli ja kaksi pakettia.
Tuijotin paketteja. Pyörittelin niitä käsissäni ja meinasin laittaa ne piiloon kaappiin. Halusin väistää totuutta. Uteliaisuus ei ollut suurin tunne, vaan kauhu. Mitä, jos kahdessa paketissa on vain kaksi suurta katastrofia? Lohdutan itseäni, että onhan tässä monta kuukautta aikaa tehdä uudet ostokset, hävetä, kirota ja sättiä itsensä. On aikaa jumpata, huhkia salilla ja tehdä itsensä pukuihin sopivaksi. Keräsin rohkeutta ja riivin paketit auki.
Kahdessa paketissa on kaksi pukua, toinen alle ja toinen ylle, ja ne ovat sitä mitä tahdoinkin. Toinen on napakka ja motivoi lisää liikkumaan. Toinen on hieman löysä, mutta korjattavissa. Olen siis onnistunut tilaamaan kaksi pukua, jotka eivät ole katastrofeja, eivät kauheita, eivätkä kaukana siitä, mitä niiden ajattelin olevankin. Minulla on kaksi asua, jotka ovat ylläni naimisiin mennessäni ja niin kuin elämässä yleensäkin. kaikki on korjattavissa, kun vain antaa mahdollisuuden.
Minun kauhuni oli siis turhaa, mutta olisi voinut käydä toisinkin. Onneksi ei käynyt.
Minulla on hääpuku!