Koulussa tapahtuu

Ajaessani lähemmäs koulua hidastan vauhtia ja pääni pyörii kuin pöllöllä. Kurkkaan varmuuden vuoksi vielä kerran olkani taakse, jottei lapsi liian isossa repussaan jäisi autoni alle. Muutama kouluun kiiruhtaja kulkee liian vähissä vaatteissa huomioon ottaen aamupakkasen ja kuuran joka nurmen pintaa peittää. Muutama isompi kurvaa halki parkkipaikan pyörän keula rehvakkaasti pystyssä ja mulkaisevat paheksuvasti minua, joka parkkeeraan autoani autolle sallitulle paikalle. Huulilta voin lukea: Mitä v….ua? 

Muistan kuinka 16 vuoden aikana olen kuullut olevani huora. Läskikin olen ollut ja se osin pitänee paikkaansa kun katson itseäni peilistä. Rumaksi on haukuttu, mutta sitä en allekirjoita. Idiootti ja v..tun tyhmä. Rasittava ja täysin ääliö. Onneton ja paska opettaja, koska lapsi ei opi. Kehoitus opiskella kotona ja tehdä läksyt on täysin absurdia, sillä opettajan tehtävä on opettaa, mutta oppilaan asian ei ole opiskella. Hmmm…Tätä mietin kovasti ja kerron, että kukaan opettaja tai koulunkäynninohjaajana  ei ole niin taitava, että muutamassa tunnissa saisi ahdettua opin vastahakoisen oppilaan päähän.  Entinen ope kuulemaa oli. Toinen koulunkäynninohjaaja olisi parempi kuin läsnä oleva. Säännöt ja tavat joita koulun ja lakien puolesta lävitse käymme, ovat huonoja ja turhia. Kotona ei tarvitse, miksi siis koulussa pitäisi? Miksi ääliö opettaja ei tajua, ettei jaksa ja ei huvita? Mä osaan jo kaiken. Mä opin sitten aikuisena, ei mun nyt tarvitse opetella. Nää on jo opetettu monta kertaa, miksi sä jankkaat koko ajan samaa. 

Olen väistellyt heitettyjä tavaroita, ottanut vastaan iskuja ja potkuja. Minua on purtu ja päälleni on syljetty. Vaatteeni on ollut mudassa, liimassa ja joulunaikaan kimalteessa. Minut on uhattu tappaa tai vähintään hakata. Väkivalta minua kohtaan on sallittua, koska olen niin helvetin ärsyttävä. Isäkin sanoi niin. Mustelmat ja irti revitty hiustuppo kirjataan tiedoksi, mutta itse parantelen niistä aiheutuneet kivut. 

Viestissä lukee: Mun lapsi poltti tupakkaa. Voitteko puhua siellä koulussa? Tapahtui vapaa-aikana, mutta koulun asiaksi tahdottaisiin tämä kasvatusasia. Muuten lapsen vapaa-ajalla tehdyt asiat eivät kuulemma kuulu, kun kysyy onko tapahtunut jotain sellaista joka voisi vaikuttaa, sillä lapsen käytös on muuttunut ja hänen on vaikea olla koulussa. Ei saa udella. Myymälävarkautta taasen saa selvittää. 

Seksuaalisuus, tuo kihelmöivä asia. On osattava keskustella ja kohdata kukin lapsi ikätasolla sekä huomioon ottaa eri kiinnostuksen kohteet ja kehitysvaiheet. Uskonnollista näkökulmaa unohtamatta. Kuolema, tuo helppo je kevyt aihealue. Siitä ei toki voi keskustella ehkä tämän lapsen kanssa, koska hän on kovin herkkä ja saa paniikkikohtauksen eikä pääse seuraavana päivän kouluun. 

ADHD, asperger, autismi, laaja-alaiset oppimisvaikeudet, lukivaikeudet, tunne-elämän haasteet tai lukematon määrä vaikeasti määrittelemättömiä vaikeuksia, joihin psykologit ja lääkärit eivät löydä selityksiä. Sukupuolisesti hukassa olevat. Henkisesti epävakaat ja masentuneet. Skitsofrenia. Paniikkihäirö ja ahdistuneisuus. Etevät oppilaat ja heidän tarpeet lisätehtäviin. Ne oppilaat, jotka odottavat ja odottavat, koska ope selvittää jotain, jonka joku on jossain tehnyt. Ne, jotka kärsivällisesti ja tunnollisesti ovat osansa tehneet ja toivovat kiitosta, huomiota sekä kannustusta. 

Avioero, sateenkaariperhe, uusperheet, yksinhuoltaja, huoltajuuskiistat, lähestymiskiellot ja yhteydenpitokiellot. Läheisten kuolemat ja sairaudet. Uusi koiranpentu, suloinen kuvan perusteella. Ulkomaanmatka, mummola ja uusi lippis. Kaveri, harrastus, heppa, skeittilauta ja Minecraft. En saanut unta, väsyttää, On nälkä, mutta tätä en syö. Palelee ja hanskat on kotona. Vetsakari jumissa. Koulun vessaa ei voi käyttää, koska siellä käy muita. Tikku jalassa, ei pysty kävelemään. Oppikirjat kotona. Oksennus lattialla ja puhelu kotiin. Kukaan ei ehdi hakea. Yhdellä kuumetta. 

Ammatinvalinta. On niinkin. Mutta on niinkin, että tahtoisin olla arvostettu ihmisenä. En tahtoisi olla kiukkuisen lapsen vastapuolena, kun kotoa ei saa tarvittavaa vastusta. En tahtoisi olla arvojen välittäjänä, jos kotona ne tuomitaan ja lapselle kerrotaan open olevan vähän tyhmä. En tahtoisi nähdä yhdenkään lapsen kulkevan kehnoissa vaatteissa ja nähdä heidän syövän maanantaisin ahnaasti, koska viikonloppuna ei kotona ollut ruokaa. En tahtoisi nähdä liian pienen ihannoivan kaljan juontia tai leikkivän nurkan takana polttavansa tupakkaa. En soisi näkeväni, kun liian pienet puhuvat ja leikkivät panevansa. Piirrokset peniksistä pihamaan hiekassa eivät aiheuta ihastuksen huokauksia. Pillut ja kullit eri tavoin ilmaistuna olen kuullut moneen kertaan. Uutta näkemystä en valitettavasti ole kohdannut. 

Kaikesta huolimatta ei saa hermostua. Ei  saa kohdella ketään ei arvostavasti ja tulee muistaa korrekti kielenkäyttö. Ei voi purkaa omaa pahaa oloa oppilaisiin, eikä heille kuulu miten aikuisella menee parisuhteessaan. Lapset ovat lapsia ja aikuisten tehtävä on olla turvallinen ja vakaa. Jos ei jaksa, niin on hakeuduttava sairaslomalle. Sijainen ottakoon haltuun tuntemattomana ihmisenä lasten tarpeet. Niin, jos sijaista vain on saatavilla. Ammatillisuuden olisi oltava kuin paita, jonka päälle vedettyäni olen teflonpinnalla varustettu superaikuinen. Yritän ja pyrin parhaimpaani. Vedän henkeä vessassa ja puhisen, mutta ulos tultuani olen jälleen valmis kaikkeen. Toivon totisesti, että jos en itse huomaa olevani loppu, niin joku minua viisaampi siitä minulle mainitsee. Toivon hänen tekevän sen ystävällisesti ja ihmisyyttäni arvostaen. 

Mitä minä myös saan ja mitä näen? Voi näen lapsia ja nuoria, jotka tahtovat oppia. Ilo paistaa heidän silmistään ja suu ei ehdi tuottaa sanoja niin nopeasti, kuin aivot tahtoisivat. On keskittyvää työskentelyä ja ponnistelua oman oppimisen eteen. Kauniita hetkiä, jolloin toinen lapsi auttaa toista, ilman pyytämistä ja ilman odotusta kiitoksesta. On vilpitöntä elämäniloa ja kykyä nähdä kaunista. On pienet ja joskus isommatkin kädet, jotka puristuvat käteeni. Liikuttavia piirroksia. Ihania kuiskauksia siitä, että olen varmaan maailman paras ope. Useimmat lapset huomioivat heikompansa. Suurin osa on suvaitsevaisia ja avarakatseisia. Kerta toisensa jälkeen he odottavat ja ymmärtävät, että tilanteet muuttuvat ja opettaja tai koulunkäynninohjaaja ei juuri nyt ehdi. Valtaosa kodeista on koulun keralla samaa mieltä kasvatuksesta. Suurin osa kodeista on sitä mieltä, että kasvatusvastuu on kodeilla ja koulu on tukena. Yhteistyössä saadaan parhaimmat tulokset. Ope on kaikkinensa ihan jees, näin tuumaavat iso osa vanhemmista. 

Otsikoihin nousevat ääripäät. Vuoronperään kohteena on oppilas tai räjähtävä opettaja. Ylilyöntejä, kyllä varmasti. Toivoisin, että luettaessa otettaisiin huomioon myös taustat ja nähtäisiin ihmisyys, eikä vain haettaisi uutta päiviteltävää kahvipöytään. Mietinpä vain, että kuinka moni, lapsi tai aikuinen, on joskus käyttäytynyt siten, että sen julkisuuden tietoon tullessa, olisi takuuvarmasti lööpeissä? Omasta vanhemmuudestani ja vapaa-ajan elämästäni löydän monta päiviteltävää, ikävää ja häpeääkin tuottavaa hetkeä. Onneksi en ole joutunut kuvattavaksi noina hetkinä.

Yhtä kaikki. Suurin osa meistä toimii ns. oikein ja normaalisti. Suurimmalla osalla löytyy myös näkemystä ja myötätuntoa ihan meitä kaikkia kohtaan. Parasta olisi, jos oppisimme ääripäistä jotakin ja saisimme työkaluja ja resursseja epäkohtien muuttamiseen. 

Kovasti ainakin itse joudun pohtimaan näitä asioita. Huomaan olevani epätäydellinen, mutta parhaani yrittävä.