Kun aikuinen haluaa…..
Kun aikuinen haluaa, hän ottaa sen mikä on otettavissa. Aikuinen muuttaa, eroaa, vaihtaa työpaikkaa ja päättää suhtautumisensa asioihin ja ihmisiin. Lapselle aikuinen perustelee valintojaan aikuisuudella, asioilla, joita lapsi ei vielä ymmärrä, koska on lapsi. Aikuisen valinnat ja tunteet ovat oikeampia ja oikeutetumpia kuin lapsen, sillä aikuisella on kaikki tieto tunteista ja niiden aiheuttamista seurauksista. – Koska minä sanon niin, sanoo aikuinen ja odottaa lapsen tyytyvän tähän toteamaan. – Koska minä tiedän mistä puhun, tuumaa aikuinen ja ei jää kuuntelemaan lapsen kokemaa vastaavasta tunteesta.
Aikuinen päättää koska aloittaa suhteen, mutta yhtälailla hän päättää, koska suhde loppuu. Lapsilla ei ole tähän asiaan sanomista, vaikka hänen perheensä hajoaa. Aikuisilla on usein tapana rakastua uudelleen, tahtoa uusi perhe ja uusi parisuhde. Lapsen asema on sopeutua on oppia pitämään uudesta kumppanista. On suotavaa, että lapsi pitää myös mahdollisist uusista sisaruksista, vaikkei heitä tuntisikaan. – Kyllä se siitä, sanoo jälleen aikuinen ja koska hän on aikuinen, niin tämän hän tietää varmasti.
Aikuinen päättää mitä lapsi saa harrastaa, ellei sitä päätä taloudellinen tilanne. Siinä tilanteessa aikuinen sanoo ettei ole rahaa, mutta aikuisen päätöksellä rahaa voidaan käyttää aikuisen viihdekäyttöön, koska aikuisella on oltava jotain omaa. Aikuinen ansaitsee paljon erilaisia juttuja mm. omaa aikaa, jotta hän jaksaa olla aikuinen lapselle. Aikuisen oma aika on niin tärkeää, että siitä on syytä mainita lapsille ja alleviivata lapsen vaatimusten aiheuttama rasite.
Jos aikuinen haluaa muuttaa, niin silloin muutetaan. Parhaimmassa tapauksessa vaihdetaan paikkakuntaa ja lapset ovat luonnollisesti innoissan tästä uudesta ja avartavasta vaihtoehdosta. Lapsi tutustuu kyllä uusiin kavereihin, lohduttaa aikuinen surevaa lasta. Samaan aikaan aikuinen suree etäisyyttä ystäviinsä, jotka jäivät entiseen kotikaupunkiin. Uusia ystäviä kun ei noin vain saa, kertoo aikuinen lapselle, jota samaan aikaan raahaa uuteen harrastukseen solmimaan niitä helppoja uusia ystävyysuhteita.
Aikuinen saa juoda alkoholia ja polttaa tupakkaa. Aikuisen maailmaan kuuluvat myös seksi ja rakkaus, koska vain aikuinen tietää niistä jotain.
Aikuinen voi myös päättää olla olematta läsnä ollessaan väsynyt, kiukkuinen tai stressaantunut. Aikuinen voi päättää miten hän suhtautuu lapseen tai nuoreen ja tehdä päätelmän, onko lapsi avun ja tuen arvoinen. Aikuisena voi määritellä jonkun olevan toivoton tapaus tai mahdollisesti kehityskelpoinen. Aikuisen niin tahtoessa, voi lapsi jäädä sivuun mukavasta kokemuksesta, koska lapsi ei aikuisen mielestä sitä ansainnut, koska ei ollut riittävän hyvä, ahkera tai kiltti. Aikuinen saa valehdella, koska aikuiset nyt vain saavat tehdä niin, koska sitä nyt vain on vaikea selittää ja eikä tarvitsekaan, koska aikuisena on oikeus olla selittämättä, jos ei tahdo.
Aikuinen voi päättää onko lapsi kiltti vai tuhma. Perusteet tulevat kunkin aikuisen omasta päästä ja hän saa käyttää hallussaan olevaa päätäntävaltaa kuten haluaa. Aikuinen voi nolata lapsen sukujuhlissa, koska kyllä lapsi ymmärtää huolimatta häpeän tunteestaan ja alasluodusta katseestaan.
Kun aikuinen haluaa, niin hän totta tosiaan haluaa. Kaiken voi perustella aikuisuudella ja sillä suurella tietämyksellä, joka aikuisella luontaisesti tuntuu olevan. Sitä tarina ei kerro, että tuleeko aikuisuuden suuri viisaus samalla hetkellä kun täyttää 18 vuotta.
Minäkin olen ollut aikuinen joka tahtoo. Olen tahtonut asioita, jotka ovat olleet itsekkäistä lähtökohdista syntyneitä. En ole aina ajatellut lapsieni etua. En ole kyennyt näkemään suurta kuvaa ja olemaan mahdollisimman objektiivinen halujeni ja tahtoni suhteen. Mahdotonta on ajatella aina kaikkien kannalta edullista ja järkevää ratkaisua. Aikuisena olon etuna on, että pääsääntöisesti voi tehdä kuten tahtoo ja haluaa. Pirukseen monta kertaa olen epäonnistunut aikuisena. Tulen epäonnistumaan vielä useasti.
Sitä vain kovin pohdin, että olisiko syytä enemmän pohtia muun kuin aikuisuuden erinomaisuuden kautta? Mitä useammin asetun lapsen ja nuoren tasolle ja lasken aikuisuuteni alas, niin sitä useammin koen omantunnon kolahduksia. Melko usein huomaan olleen joissain tilanteissa aikuisen ylimielinen, vähätellyt lapsen ajatuksia ja tunteita. Aikuisena ei pitäisi sortua ylivertaiseen viisauteen. Aikuisena pitäisi ymmärtää enemminkin se, että emme tiedä kaikkea emmekä aina tee viisaita päätöksiä. Me hoemme, että jokainen mokaa ja tekee virheitä. Me sanomme, ettei kukaan tiedä kaikkea ja olemme opin tiellä elämämme loppun asti. Ja hetken kuluttua, taas, huomaamme sanovamme – Koska minä sanon niin, koska olen aikuinen, koska minä tahdon ja koska minä ansaitsen.
Aikuisena on suurempi vastuu kuin oikeastaan tajuaakaan. Aikuisuus vaikuttaa lapsiin niin suurella voimalla, että sen tajutessaan tulee avuton olo. Suuri on valta aikuisella ja vallan vääristyessä seuraukset saattavat olla korjaamattomat. Kun aikuinen haluaa, niin olisi pysähdyttävä ja mietittävä miksi. Olisi mietittävä mitä haluamisesta seuraa ja kuka maksaa hinnan. Ja kyllä aikuisella on oikeus tahtoa, haluta sekä tehdä itsekkäistä päätöksiä. Olisi vain muistettava, että kaikesta on seurauksia ja niiden kanssa on elettävä. On otettava vastuu ja kestettävä kaikki erilaiset seuraukset, jotka johtuvat aikuisen tekemistä muutoksista ja päätöksistä.
Kun aikuinen haluaa, on hyvä muistaa, että lapsikin haluaa ja heillä molemmilla on siihen oikeus. Toisen tahdosta ei tarvitse pitää, mutta sitä on kunnioitettava ja arvostettava.
Voi kuinka paljon haluankaan, mutta hieman enemmän harkiten kuin joskus aikoinaan.