Bonsai
Minun ensimmäinen bonsai. En lakkaa ihastelemasta. Olen haaveillut jo kauan, mutta epäillyt olevani liian kärsimätön ja turhan huoleton hoitaja. Kiinalaiset ja japanilaiset ovat satoja vuosia hellineet ja laittaneet kaiken tietotaitonsa pieniin puihin, jotka kasvavat ruukuissa. Onneksi ihastelin kuvia enemmälti vasta oston tapahduttua. Henkeäsalpaavan kauniita ja mestarillisen upeita leikkauksia. En tiedä miksi vetoaa minikokoinen puu, joka vastoin luontoa typistetään pieneksi, pidetään sisällä ja mahdollisesti hoidetaan liikaa tai vaihtoehtoisesti liian vähän.
Minä hellin ja hoivaan tätä pienokaista ja muistutan itselleni sen olevan puu. Saimme hoito-ohjeet Vantaan Viherpajasta, puu pakattiin muovipussiin ja auttomme jalkatilassa se matkusti, ilman vaurioita, kotiimme. Pelkäsin koko matkan ajan, että jokin menisi pieleen, mutta mieheni ajoi vakaasti, aivan kuin kyydissä olisi ollut arvotavaraa. Tosin toisena matkalaisena oli pullojukka, joka oli mieheni itselleen valitsema syntymäpäivälahja.
Pieni bonsai löysi paikkansa lipaston päällä, joka on lempihuonekaluni. Nahkainen pinta ja soljet, jotka luovat ryhtiä. Laatikoissa on piilossa mieheni cd-levyt, mutta niiden sisällöksi sopisi myös aistilliset alusvaatteet, höyhenet ja hepenet. Asuessani vielä yksin, näin olikin, mutta käytännöllisyyden vuoksi alusvaatteeni löytyvät nykyään makuuhuoneen kaapista. Minusta nuo kaksi kuuluvat yhteen ja paikka toteuttaa, ainakin ohjeiden mukaan, mahdollisimman täydellisesti valo- ja lämpöolosuhteet. Pienenä miinuksena on alusastia, joka viimeksi toimi pullavatina perhejuhlissa. Olkoon hetken, kunnes löydän sopivamman vaihtoehdon. Ostoslistalla siis lannoiteaine, pieni ja sopiva kastelukannu sekä tyylikäs alusastia. Perheeseemme on todella tullut uusi jäsen.
En väheksy mieheni tahtomaa kasvia. Vietimme useamman, viihtyisän ja riidattoman, tunnin ja vaihdoimme esineiden paikkoja. Pullojukan alustaksi oli ensiksi ehdolla ruukku väärinpäin, ruukku oikeinpäin, ruskea ja valkoinen ruukku. Jakkaran piti vain mallintaa oikeaa korkeutta, jota tavoittelimme, mutta kas, siinähän olikin täydellinen vaihtoehto. Jakkara jäi, mutta onneksi yläkaapin karkkikätkölle yltää ruokatuolin avulla. Apollo viihtyy päällekäin nostettujen stereomoduulien vieressä. Häälahja. hääkuva, mieheni piirtämiä kuvia, symbaaleja, buddha ja hierontahemmo, joka pienenä puisena löysi paikkansa jakkaran askelmalta. Vain yksi osa kotiamme. joka muotoutuu kaiken aikaa meidän näköiseksi, yhteiseksi. Pidän niin kovin paljon näkemästäni ja rakastan miestäni, joka on mukana sydämestään. Hän on kaikella kärsivällisyydellä, jota hänellä on enemmän kuin minulla, ottanut kuvat, asetellut valoja ja vakauttanut kameraa, etsinyt säätöjä ja kuvannut minun pyynnöstäni.
Meidän piti vain ostaa miehelleni yksi kasvi.