Torikahvilla

”Naiset ensin.” Hymyilyttää ja kiitän kohteliaasti vanhempaa miestä, joka hymyilee takaisin hieman harvahampaisemmin kuin minä. Otan kahvin iloiselta myyjältä, joka osaa työnsä ja asettelee kahvini tarjottimelle, hymyilee myös ja mainitsee jotain mukavaa kauniista säästä. Onko niin, että lomani on nyt oikeasti alkamassa, siltä ainakin tuntuu ja käännän kasvoni aurinkoon päin. 

Vanhemmat herrasmiehet, eli papat, ovat osin heikkouteni. Mielessäni muunnan heidät kaikki herttaisiksi ja hyväntahtoisiksi ja siksi istahdan rohkeasti, lupaa kysyen, pöytään jossa on vielä vapaa paikka. Väistämättä kuuntelen puhetta ja keskustelua, jotka virtaavat tuttuun tapaan miesten välillä, ovathan he selvästi tunteneet toisensa jo vuoden jos toisenkin. Miesten keskellä istuu muutamia rouvia, jotka kärsivällisesti ryystävät omaa kahviaan ja samaan tapaan ovat kuuntelevinaan miesten jutustelua. Rouvat tosin ovat kuulleet jutut jo useampaan kertaam joten heidän keskittyminen on hatarampaa ja ajatukset suuntaavat kenties jo ruokaostoksiin, joita kaikki ovat menossa kertomansa mukaan tekemään. 

En kykene olemaan täysin hiljaa vaan osallistun muutamalla sanalla yleiseen keskusteluun, joka ei selvästi tunne pöytärajoja. Ymmärrän kuitenkin olla liialti puuttumatta, sillä olen vieras, nuorempi ja kenties väärillä asioilla. Minuna mitataan katseilla, ystävällisillä ja testataan huumorintajuani. Miesten välinen jutustuelu sisältää piikittelyä toisia kohtaan, muta hyvässä hengessä ja kaikki hörähtävät, kuin sovitusti ja ihan niin kuin aina ennenkin. 

Aurinko paahtaa ja muovituolin ja selkäni välinen tilaa kostuu. Vaihdan asentoa vain hieman, jotta kevyt tuulenhenki pääsee viilentämään selkääni. Ohitse kävelee ihmisiä ja osasta huomaa etteivät he ole juurikaan olleet ulkona. Kovin valkoisia, suorastaan kalpeita ihmisiä, jotka ovat heränneet ajatukseen, että on kesä. Vastapainona ovat ihmiset, jotka ovat ruskeita ja mieleeni juolahtaa melanooman pelko ja tajuan etten suojautunut millään tavoin aurinkoa vastaan. 

Torilla myydään kaikkea mitä toreilla nyt yleensä myydään. Vieressä on taksikoppi, jonka edessä tulee ja menee tasaiseen virtaan eri merkkisiä autoja. Odotellessa kuskit seisovat varjossa ja polttelevat savukkeita. Näen vastahakoisia teini-ikäsiä. jotka seuraavat vanhempiaan kukkakojulle ja pyörittelevät silmiään äidin valitessa loputtomalta tuntuvan ajan verran pelrgonioita, jotka ovat mummokukkia. Yksi vanhempi mies siirtyy puiston penkille varjoon ja hetken päästä hätääntyneen oloinen rouva etsii kadonnutta katseellaan. Mies löytyy ja elekielestä päätelleen hän saa kuulla kunniansa. 

Kahvi maistuu hyvältä ja alkuun se on niin kuumaa, että polttaa hätäisen juojan huulia. Rauhoitan tahtia ja annan kesän ja loman tulla viereeni. Otan ne molemmat vastaan. Tuntuu hyvältä juuri nyt.