Välillä vituttelee

Päiväkodin pihalla leikkii kaksi lasta. Lapset leikkivät kuten lapset yleensäkin käyttäen mielikuvitustaan, sitä mitä ovat maailmasta siihen asti oppineet ja mitä ovat isommilta nähneet ja kuulleet. Leikit junnaavat ja tarvitaan muuta tekemistä, joten pienempi ehdottaa isommalle, että – Mitä jos vähän vituteltaisiin? Niin he vituttelivat, olivat ehkä isommiltaan kuulleet….

Joinakin päivinä hieman vituttelee. Vitutteluun ei tarvita aina sen kummempaa syytä, kunhan vain on perustylsää, ahdistaa, vaikkei osaisi nimetä mikä tai sitten vain positiivisuus on kaukana jossain. Vituttelu ilmenee eri tavoin. Itselläni se ilmenee puhinana ja huokailuna. Pää on raskas eikä mikään oikein huvita. Aivan varmaa on se, että pilvillä ei ole vaalenapunaisia reunoja ja se kuuluisa risukasa pysyy taatusti pimeän puolella. Tukka on huonosti ja vaatteet eivät istu. Tunnen valtaisiaa halua olla koko maailman totuuden torvi, oikeassa luonnollisesti.

Vituttelun ottaessa vallan tekisi mieli ilmaista asiat niin kuin ne ovat. Naapurin nainen on lihava, ei pullea, kuten kiltimmin asian ilmaisisi. Ruma on ruma eikä mielenkiitnoinen. Vastapuolen hengitys haisee ja sen tahtoisi sanoa ihan suoraan, katumatta lainkaan hämmenyksen ilmettä kuulijan kasvoilla. Ei, en lainkaan pidä parsapiirkasta. Kuka hemmetti tahtoo tehdä parsapiirakkaa? Ei tippaakaan kiinnosta kumminkaiman lapsen nimipäivät. Ei yhtään, koska mielummin istuisi sohvalla syöden suklaata ja haukkuen mielessään koko maailmaa. Ei tarvitsisi miettiä että loukkaako jotain jos mainitsee lapsen olevan tyttö tai poika ja vahingossa kehuu poikaa reippaaksi ja tyttöä nätiksi. 

Päivinä jolloin oikein rankasti vituttelee, on syytä pysyä kotona ja kaukana puhelimesta. Alkoholin nauttiminen saattaa tuottaa vituttelun keskellä anteeksiantamattomia sanoja ja tekoja. Olisi kuitenkin ihan sairaan siistiä ladata koko oma totuutensa ja sanoa kerrankin suorat sanat ihan kaikille. Olisi siistiä unohtaa diplomatia ja kaiken kauniiksi tekevät valkoiset valheet, jotka niin kätevästi johdattavat meitä lävitse monimutkaisten vuorovaikutus sokkeloiden. Vituttelun jälkeen ja sen tuottaman suorasanaisuuden jälkeen puhelimesta voisi poistaa muutaman numeron ja facekaverilista olisi pelottavan lyhyt. 

Onneksi vituttelu iskee harvoin ja onneksi suurin osa sen valtaan jääneistä ymmärtää tilan olevan ohimenevää. Vituttelu on vain tunne siinä kuin ilo, suru ja jännitys. Vituttelussa parasta on, jos kaverina on toinen ihminen, joka ymmärtää vituttelun mielenterveydellisen merkityksen. Kahdestaan on eri hienoa vitutella. Aina ei tarvita syvällisiä kahdenkeskisiä keskusteluita, joiden sisäsltönä on maailmanrauha ja ihmisenä kehittyminen. Kunnollinen vituttelu ja asiaton kielenkäyttö lunastavat joskus paikkasna ja toimii nopeammin kuin syvä ja filosofinen pohdinta. Ankara vituttelu kaverin kanssa päättyy yleensä lievään häpeäntunteeseen ja nauruun. Hyvän vituttelun jälkeen on sielu ja sydän puhdas, niin ja myös omatunto, koska ei ole ketään tahallaan loukannut. Onpa vain puhaltanut kaiken hetkellisesti tekopyhältä tuntuvat asiat taivaan tuuliin ja huomaa, että kyllä hyvät käytöstavat, diplomatia sekä valkoiset valheet todellakin ajavat paikkansa ihmisyyden keskellä. 

Tänään ei ole lainkaan vitutellut. Ei yhtään ja osin sen vuoksi kaiken positiivsen keskellä on hyvä ajatella hetken vastapainona toimivaa vituttelua. On oiken herkullista odottaa kunnon vitutteluhetkeä, mutta tänään ihmiset ovat ihania ja maailma on kaunis.