Rakas Joulupukki

Rakas Joulupukki, tapasin yhden tontuistasi lumisena lauantaina Urjalassa. Tonttu parka istui keinussa parta huurussa ja on sanottava, että koko olemus oli hieman jähmeä. Pakkanen ei ollut laittanut parasta vaihdettaan päälle, mutta pieni lumikerros narisi somasti askelten alla. Tämän tontun tähystyspaikka on rauhaisa, juurikaan ei ohikulkijoita ole, lukuun ottamatta peuroja, pupuja ja muutamaa oravaa. 

Tonttu istui ilmekään värähtämättä, mutta uskon nähneeni silmissä pienen pilkahduksen, ehkä silmäniskuun verrattavan liikkeen. Luulen, että työehtoihin voisi kirjata muutaman tontun työolosuhteita parantavan kohdan. Mieleni teki puhdistaa parta lumessa, hakea kuumaa kaakaota ja tujauttaa sekaan minttuviinaa. Itse istuisin lumisessa keinussa mielummin hieman hiprakassa ja keinuttelisin sellaiset vauhdit, että kärsisin loppupäivän keskinkertaisesta pahoinvoinnista. 

En jättänyt kirjettäni tontun haltuun, sillä tonttu ei vaikuttanut postitontulta. Arvelen hänen olleen tähystäjä- tai tarkkailijatonttu. En myöskään kirjoita sinulle perinteistä toivelistaa. Tänä vuonna ajattelin muistella, ihmetellä ja kiittää, koska huomaan olevani niin rikas ja hyväosainen, etten tarvitse tavaraa. Yksi turhamainen toive on, mutta ostan sen itse. 

Ihmettelen montaa asiaa esimerkiksi sitä, että kerrotaan sinun olevan vain mielikuvituksen tuotetta. Onko tosiaan niin, ettei maa kanna päällänsä parrakasta miestä, joka ehdoitta ja pyyteettömästi rakastaa kaikkia maailman lapsia? On ihan liian vähän tyyppejä, jotka laittavat lapset etusijalle erottelematta heitä minkään ulkoisen syyn vuoksi. Ihmettelen myös maailman menoa ja sen muuttuessa ihan hurjaksi ihmettelen ihmisten kykyä keskittyä omaan elämäänsä ja kykyyn löytää siitä kaikki tarvittava. Ihminen on loputtoman ihmeellinen otus ja hyvä niin. Tiedätkö, että luulen usean meistä salaa uskovan sinuun ja sitä en lainkaan ihmettele. 

Muisteluosastoon liittyy niin valtavasti juttuja, etten millään muista kaikkea. Osan tahdon muistaa paremmin ja osan tahtoisin unohtaa. Tähän ongelmaan ei lienee ole löytynyt toimivaa ratkaisua. Pakeneminen ja juopottelu ovat todetut huonoiksi vaihtoehdoiksi, mutta sanottakoon ettei mindfulness ja meditaatito tuota aina sen parempia tuloksia, joten on vain muistettava ja yritettävä muodostaa parempia muistettavia juttuja. 

Kiitollisuus on hieno juttu ja kiitollisuuden kohteet vaihtuvat mielialan ja niiden sopivuuden osalta tilanteen mukaan. On muutamia peruskiitollisuusjuttuja kuten terveys, läheiset ihmiset ja mahdollisuus tehdä asioita joista tykkää. Muutamat kiitollisuuden aiheet vaihtelevat. Joskus olen ollut kiitollinen ajasta jolloin asuin yksin ja nyt olen jättikiitollinen yhdessä asumisesta. Olen ollut kiitollinen työstä ja muutamaa vuotta myöhemmin mietin ettei se niin kummoista ollutkaan. Ehkä suurin syy olla kiitollinen on kyky ajatella, puhua ja toimia. Sitten tiestysti kyky tuntea ja kyllä ihan kaikkia tunteita, vaikka osan voisi kyllä jättää tuntemattakin, elämä ei vain kulje niin, että voi valita vain haluamansa tunteet. 

Voisin tietysti toivoa maailmanrauhaa ja lottovoittoa, mutta toki sellaista kohtuullista, koska en kehtaa olla ahne. Voisin ajatella tekeväni enemmän hyvää, mutta en jaksa, koska on mukavaa viettää aikaa sohvalla ajatellen joutavia. Voisi myös pohtia asioita, joita pitäisi tehdä paremmin, mutta olen ajatellut että jonkun tason täytyy kyllä olla riittävä. Siksi en juurikaan ajattele, että minun tulisi kaiken aikaa kehittyä ja valaistua jonkin uuden ja ihmeellisen asian suhteen. Tahtoisin toivoa lisäenergiaa kuntoiluun, mutta sitä ei edes sinulla Joulupukki eikä sitä saa verkkokaupastakaan. Rakkautta minulla jo on sekä terveyttä. Onpa minulla koti, työ sekä mahdollisuuksia käydä vaikka kirjastossa, joten materiapuolella on kaikki ihan jees. Auton osamaksut voisi tietysti hoitaa jollain kummallisella tavalla, mutta tiedän tiedän, siinä ei auta kuin sinnikäs maksaminen ja mieluiten ajallaan. 

Nyt kun Suomi täyttää 100 ja vuosi on kohta lopuillaan, niin ajatukset virtaavat monessa asiassa. Suomi 100- jutut pursuavat jo yli äyräiden ja sinä Joulupukki varmaan salaa hymyilet, koska tulet näkemään myös 200- ja 300- vuotis juhlat ja me ihmiset olemme innoissamme, kun Saana-tunturi on valaistu siniseksi. Täytyy sanoa, että se näyttää kyllä hienolta. 

En siis pyydä lahjoja, mutta jos jotain saan, niin lupaan yllättyä ja olla iloinen. En myöskään palauta yhtäkään lahjaa, koska se olisi epäsopivaa, mutta jos saan jotain rumaa, niin saanhan piilottaa sen kaappiin. Lupaan olla iloinen lomasta ja rakkaudesta. Se minkä meinaan ostaa itse on uusi kihlasormus, koska vanha osoittauti heikkolaatuiseksi ja on siksi ollut pois käytöstä. Tästä syystä toivon kunnollista alennysmyyntiä, mutta toisaalta voinhan olla ilmankin.

Rakas Joulupukki. Olet sitten olemassa oikeasti tai et, niin minä uskon sinuun edes vähän tai sitten oikein paljon. 

Hyvää joulunaikaa sinulle!

Ystävällisesti Maarit