Loma

Jep, loma on eri kiva juttu. Opplaiden mukaan en voinut jättää Önskadia yksin kouluun loman ajaksi. Linnun mukaan piti ottaa myös Önskadia varten virkattu pesä. Lupasin ottaa Önskadin joulusta kuvia ja näyttää niitä koulun jälleen alettua. Pohdimme mahtaako flamongo syödä kinkkua. Mene ja tiedä, mutta minä ainakin syön ja tätä kirjoittaessa on kinkku uunissa. Tuoksu ei vielä leiju ilmassa, mutta lihan lämmetessä se hiipii seurakseni. Kinkku paistuu jo tänään, sillä huomenna meillä vietetään esijoulu. Bonuspojat siirtyvät äitinsä huomaan jouluksi, joten me esijouluilemme ja siiheen kuuluu kaikki mahdollinen mikä jouluun nyt yleensäkin kuuluu, paitsi Joulupukki. Joulupukin tiedetään varmuudella liikkuvan vasta aikaisin aattoaamuna, joten häntä emme huomenna odota.

Parasta joulussa on loma. Lomassa parasta on lepo, joutilaisuus, tekemättömyys, päättäättömyys sekä velttoilu. Lomaan kuuluu syömistä, sitäkin liiikaa ja aivan taatusti epäterveellisiä lajeja, toisiinsa sopimattomia, ihan kuin olisi loppumaton krapula, jonka luulee helpottavan syömällä vuoronperään suolaista ja makeaa. Suklaata vasemmalla kädellä ja kinkku odottaa vuoroaan oikeassa. Viinin lomassa voi juoda Samariinia ja vettä, jonka toivoo neutraloivan vatsahapot, jotka eivät muistaneetkaan miltä joulu voi tuntua. Alkoholi ei näyttele suurta osaa, mutta jätän varauksen jouluisille kalsarikänneille, jos oikein saattuu siltä tuntumaan. 

Vierailen, mutta vähän ja meillä vieraillaan, mutta sitäkin kohtuudeella. Lomaa ei siis täytä liiallinen määrä ihmisiä, joilla jokaisella olisi vaatimuksia ja odotuksia minun ja joulun suhteen. Mutkattomasti oleilua ihmisten kanssa ja muutama päivä mörköilyä. 

Mörköilyyn kuuluvat villasukat, kampaamaton tukka ja laahustavat askeleet sohvan ja sängyn välillä. Askeleet eivät saa muistuttaa reippaan ja ehtoisan emännän, joka puuhakkaasti kiirehtii askareelta askareelle. Ei suinkaan, ennemminkin saavat muistuttaa elämänhalutonta kulkijaa, joka suurin ponnistuksiin kulkee liian pitkältä tuntuvaa matkaa. Jokaisen askeleen päälle on  sopivaa huokaista syvään. Mikäli kumppani ei kiinnitä huomiota, niin on syytä huokaista hieman syvempään ja vähän kovemmalla äänentajuudella. Jos kumppani kysyy onko joku hätänä, niin siihen voi, luonnollisesti huokaisten, vastata, että ei mikään ja istahtaa raskaasti sohvalle. Sohvalla suurin urötyö on vaihtaa kylkeä, jotta välttää makuuhaavat ja tyynyn sauman painautuman syvenemisen poskella. Sohvalta noustessa kuuluu ähkäistä, ihan kuin siihen käyttäisi valtavasti energiaa ja on hyvä kanssaihmisten näkevän minun tekevän muutakin, kuin vain makavaan sohvalla. Ähkäisy on siis todiste aktiivisuudesta. Telkkarista katsotaan mitä sieltä tulee, sillä voimavarat eivät riitä kanavan vaihtamiseen eikä perehtymiseen ohjelmasisältöihin. Voi kuinka ihanaa, eheyttävää ja raikasta onkaan mörköillä kaiken tehokkuuden jälkeen. Jossain vaiheessa alkaa jälleen muistuttamaan ihmistä, jonka kanssa rakas kumppani muistaa menneensä naimisiin. 

Onkin luontevaa siirtyä lemmenosastollle, hempeisiin höpinöihin ja vaelteleviin käsiin. Tulkoon hitaat aamut ja vielä hitaammat illat, jotka täyttyvät onnentunteista, jotka kumppani tuottaa. Mikään ei tunnu tärkeämmältä ja oikeammalta, kuin istua kynttilän valossa rakkaan vieressä ja katsoa vaikka elokuvaa, jonka sisältöön on jo jaksanut perehtyä. Ymmärrykseen hiipii elämän tärkeimmät asiat terveyden lisäksi. Oikeanlainen kumppani, joka on kestänyt mörkövaiheen, ylensyönnin ja mahdollisen kipakan päivähumalan. 

Joulun edetessä käteen tartuu kirja ja jopa imuri. Jalkaan ilmestyy villasukkien lisäksi mahdollisesti lenkkikengät ja elokuvaa voi katsoa myös elokuvateatterissa ja se vaatii hiusten kampaamista ja kotoa poistumista. 

Ihanaa, että on loma. Jos mikään edellä mainittu ei toteudu, niin sitten toteutuu jokin muu. Loma on kuitenkin vapaata työstä ja arjesta, joten olkoon se sitten minkälainen tahansa, niin antaa se aikaa olla muussa olotilassa, kuin aikaa seuraavana yksilönä, joka puhuu tuntikaupalla ja lukee eleitä ja ilmeistä eannkoiden tunteenpurkauksia. Ei puheluita eikä Wilma- merkintöjä eikä umpipimeässä ajettuja työmatkoja.

Olen siis lomalla ja parasta siinä tässä hetkessä on se, että se alkaa varsinaisesti vasta huomenna, joten kaikki autuus on vasta edessä ja yhtään en ole loma-ajasta vielä käyttänyt. Nyt hykertelen ja paistan kinkkua sekä mietin kaikkea sitä onnea, joka on edessä.