Parisuhteestani

Olen miettinyt parisuhdettani, tovin jos toisenkin, mutta voi kuinka olen sitä miettinytkään. 

Pidän miehessäni siitä, että hän tulee halaamaan ja suukottamaan minua, kun lähden töihin. Joka aamu hän seisoo eteisessä hetken verran vain minun vuokseni. Usein mietitään, että mitä jää sanomatta, jos toista ei enää illalla näkisikään. Mitä jäisi tekemättä ja mitä ilmaisematta? Meillä ei ainakaan jää näyttämättä välittäminen. Alkuun ihmettelin tapaa ja tunsin itseni vähän noloksi, kun mieheni katsoi minun sitovan kenkiäni, sulkevan vetoketjua takistani. Tunsin olevani katseen alla tarkkailtavana, mutta olenkin rakkauden ja välittämisen kohteena.

Pidän siitä, että mieheni laittaa minulle tekstiviestin ajankohdasta, jolloin hän on kotona. Viestinä saan tiedon myös mahdollisesta myöhästymisestä ja uudesta arvioidusta saapumisajasta. Ja kyllä, viestissä on aina suukko tai sydän, niin tai parhaimmillaan molemmat. Alkuun ajattelin tavan olevan hieman hassu ja ainakin ajattelin sen olevan ohitse menvä vaikutuksen tekemisen vaihe, joka hiipuu suhteen arkistuessa. Ei ole hiipunut ja nyt olen tottunut. Jos minä en saa viestiä tai vastausta siihen, niin minä huolestun ja syy on silloin todellinen. Pelkäänkin hiljaista puhelinta enemmän kuin viestiä. 

Pidän kovasti huolenpidosta, jota mieheni minua kohtaan osoittaa. Jos yskin, nin saan kysymyksen voinnistani. Jos valitan päänsärkyä, minut kehotetaan sohvalle lepäämään. Kuukautiskipuja kärsiessäni saan paijauksia. Illalla, aamulla tai töistä palattuani mieheni tiedustelee vointiani. Alkuun se melkein ärsytti ja sai oloni tuntumaan vaivaantuneelta ja osin sellaiselta, että meinasin vähätellä oireitani, koska ajattelin, virheellisesti, mieheni odottavan minun vain äkkiä voivan taas paremmin. Niin ei olekaan, vaan hän on aidosti huolissaan voinnistani. 

Pidän, kummallista kyllä, mieheni tavasta innostua jopa kyläilystä anopin luona. Hän on aina valmis tapamaan ystäviäni, minun läheisiäni ja luonnollisesti omia läheisiään. Ihmisten tapaaminen ei koskaan ole hänelle pakko tai rasite. Ihmeellisesti hän on aina ystävällinen, kiinnostunut ja kaikki tuo on aitoa. Ei ainoastaan alkuun, vaan vielä tänäkin päivänä minä olen se, joka saattaa vältellä kutsuja ja kemuja. 

Pidän mieheni kyvystä olla hyvä ja rauhallinen. Ajan kuluessa olen rauhoittunut ja tunnen olevani parempi ihminen. Alkuun hänen rauhallisuutensa oli haaste, mutta nykyään osaan asettua hänen olotilaansa ja vain akuutin hädän keskellä hoputan häntä tiukkaan sävyyn ja siihen olen saanut hänen suostumksensa. 

Pidän hänen tavastaan olla kiinnostunut maailmasta. Usein hän avaa maailmaa minulle aivan toisin, kuin muutoin sitä ikinä tarkastelisin. Väitän hänelle usein vastaan ja intän. Usein hän kääntää ajatuksensa minun perusteluideni vuoksi, mutta melkein yhtä usein hän pitää kiinni omasta näkemyksestään ja me molemmat olemme kunnon keskustelun jälkeen tyytyväsiä, kuultuja ja hyväksyttyjä ajatuseroista huolimatta. 

Pidän lempeydestä, tavasta koskettaa ja tavasta houkutella keskelle lempeä, kun minä seilaan ajatuksineni arjen keskellä ja olen väsynyt. Sytytetty kynttilä ja pöytää koristavat kukkaset ilahduttavat ja muistuttavat siitä mikä on arjen romantiikkaa ja mikä oikeasti on tärkeää. Alkuun, niin varmaan arvaatkin, ajattelin että minut yritetään hurmata ja valloittaa, mutta huomioiminen jatkuu yhä. 

Kaiken tämän pitämisen lisäksi olen usein ärsyyntynyt, aivan varma siitä, että tämä loppuu joskus. Olen aika ajoin hermostunut hajamielisyyteen ja hitauteen. En tajua, miksi kummassa joku asia pitää tehdä näin, koska se olisi mielestäni parempi tehdä noin. En aina jaksaisi kuunnella, koska tahtoisin olla hiljaa ja ihmettelen miksi toinen ei tajua. Kaiken lisäksi hän on kasvissyöjä, joten löytämäni lihapadan resepti on ihan turha. Ja kyllä joskus jonkun asian voi heittää roskiin miettimättä, että missä ihmeessä sitä voisi mahdollisesti jatkokäyttää. Ja ja ja….

Pidän kuitenkin enemmän kuin ihmettelen. Pidän myös siitä, että mieheni enemmän pitää, kuin ihmettelee niitä puoliani mistä ei ehkä pidä.

Pidän monesta asiasta, mutta miestäni minä rakastan.