Rentoudun

Makaan sängyllä ja tuijottelen varpaitani. Onneksi näen ne vielä, joten vatsani ei ole liian iso. Pää lepää tyynyllä, melko levollisesti. Välillä on tosin siirrettävä hiuksia, kutittavat niskaa tai otsaa. Täysin en siis ole rentoutunut, vielä. Tunnen ilman liikahtelevan vatsassani, kulkevan vääjämmättömästi kohti ulostuloa. Ei kuitenkaan vielä, vaan tekeepä mutkaista matkaansa. Tunnen selkäni alla peiton aiheuttaman mutkan ja tunnen sen yhtä selvästi kuin sen, että joku tökkäisi sormella kylkeeni. Kihnutan asentoa paremmaksi, jonka seurauksena hiukset menevät huonompaan asentoon ja joudun raapimaan korvan takaa. Huokaan ja hengittelen. Tulee aivastus. Paluu makuuasentoon sujuu jo totutusti ja varpaat näkyvät edelleen. Josko kääntyisi kyljelleen? Käännyn ja ähisen. Päälläni oleva mekko kietoutuu säärien ympärille ja joudun sitä nykimään. Sanomattakin on selvää, että tyyny ei vastaa unelmien asentoa kyljellä maatessa, joten sitä mytättävä. Ylläri, että hiukset valahtavat silmille. Vatsan murinat muuttuvat tässä asennossa, kuuluvat vaimeammin. Huomaan että janottaa. Alkaa armoton pohdinta, noustako ylös ja tyydyttää jano vai maatako vielä hetki. Onhan asento vaivalla valittu ja tunne kropassa melko mukiin menevä. Ajatus vesilasista kuitenkin on sen verran voimakas, että huomaan nousevani.

Jalat kohtaavat lattian. Muistan, että olen joku hetki sitten rasvannut jalkani, joten askeleet narisevat sillen hauskasti. En onneksi liukastu, koska rasva on, lupauksensa mukaan, imeytynyt nopeasti ja hyvin. Pieni tahman tunne ei haittaa ja vesi on hyvää. Suoristan samalla selkäni ja kääntelen päätäni vilkastuttaen verenkierron jumialueilta. No nyt kun olen pystyssä, niin jäänkö vai kokeilenko vielä makuuasentoa. Hetki pohdintaa ja laiskuus voittaa. Narisevin askelin kohti makkaria. Kyljellään vai selällään? Päädyn vastakkaiseen kylkiasentoon kuin ennen nousua. Toisen puolen korva kiittää, koska puristuksissa olo oli sille jo tukalaa. Hiusten, mahan murinan ja jalkojen ympärille kietoutuvan mekon lisäksi hieron nyt puutunutta korvaani. Suljen silmät ja hengitän syvään. Ajatuksena ja toiveena päiväunet tai ainakin hyvin rentoutunut tila. Kuvittelen hiekkarantaa, mutta epäilen että hiekka kutittaisi, samoin kuin hiukset, joten hylkään mielikuvan. Merenranta: Hmmm, tuulee mereltä päin ja melko puuskittain, joten hiukset pyörivät silmillä ja mukana ei ole hiuslenkkiä joilla ne sitoa. Seuraava rentouttava mielikuva. Joudun kaivelemaan. Luminen vuoristomaisema. Aina olen haaveillut, siitä asti kuin näin Pikku-Heidin, hienosta vuorimaisemasta ja avarasta taivaasta. Joudun vaihtamaan mielikuvaa kesäiseksi, koska liika määrä talvivaatteita ei auta rentoutumaan. En tykkää pakkasesta. Helppoa tämä rentoutuminen ja sitten tuleekin pissahätä.

Luovutan. Siirryn kahvin keittoon ja istahdan pöydän ääreen ja tuijottelen pihalla tapahtuvia asioita. Kulkevia ihmisiä ja lentäviä lintuja. Parkkipirkko kiertää ahkeraan autolta toiselle ja tuloksena yksi annettu sakko. Jään seuraamaan hetkeksi tuleeko auton ja sakon omistaja paikalle, mutta kyllästyn odotteluun ja siirryn kahvin jälkeisessä tilassa kokeilemaan sohvan suomaa mahdollisuutta rentoutua.

Sohvalle asettuminen vaatii melko samanlaiset toimenpiteet kuin sängyllekin.Selinmakuulla ei vain ole ihan yhtä paljon tilaa ja pääpuolen saa enemmän kohoasentoon, mikä mahdollista varpaiden katselun vielä helpommin. Hiukset edelleen harmina ja huomaan suunnittelevani uutta hiusmallia, sellaista lyhyempää. Väriä en kuitenkaan vaihtaisi, paitsi vähemmän saisi olla piiloon värjättävää harmaata. Mekkokin menee vaihtoon, on jo vanha ja yöpuvuksi kelpaamaton. Pissaähtä ei ole, eikä kiertävä ilmakaan ole vielä tulossa ulos. Juotu kahvi piristää ehkä hieman, joten unohdan päiväunet ja keskityn pelkästään rentoutumaan. Onkohan se parkkisakot saanut jo lähtenyt ja harnittaakohan sitä?

Kukat pitäisi kastella, koska peikonlehti näyttää nukaahtaneelta ja siinä, jonka nimeä en tiedä, näkyy keltainen lehti. Noustako nyt vai vieläkö hetken rentoutuisi. Rentotuessa tulee tietoiseksi muustakin kuin kehostaan. Keittiön seinäkello raksuttaa yllättävän kovaäänisesti ja muistuttaa, että se pitäisi kääntää oikeaan aikaan. Harmittavasti edistää. Asento on vähän hankala. Pitää vaihtaa, jotta rentoutuminen mahdollistuu paremmin. Onkin jo nälkä.

Helppoa kuin heinänteko tämä rentoutuminen. Ota hetki omaa aikaa ja vain hengitä. Huokaile ja ajttele mukavia juttuja. Mieli valaistuu ja huomaat olevasi kuin pumpulipilvien päällä, pehmeästi ja palattuasi todellisuuteen tunnet itsesi levänneeksi ja kehosi tuntuu kevyeltä. Kummallista, että kehossani tuntuu kovin erilaiselta kuin kerrotaan. Tunnen suurta toiminnan tarvetta ja päätän lähteä vaatekauppaan, tarvitsen selvästi uuden mekon. Syön jotain hyvää ja pysähdyn kotimatkalla kampaajalla ja varaan ajan. Tulee kalliiksi tämä rentoutuminen.